Kesän kolkutellessa ovella mieheni sai saman ajatuksen kuin monet muutkin suomalaiset tänä keväänä: hankitaan matkailuauto ja reissataan sillä ainakin tämä kesä. Olin hiukan epäileväinen, sillä en halunnut sijoittaa niin paljoa sellaiseen, mistä en ollut varma, pitäisinkö edes, ja toisaalta en halunnut pihan täytteeksi rumaa kolossiautoa. Pikkuhiljaa pääsimme kuitenkin kompromissiin, eli asuntoauton sijaan ostimme retkeilyauton, joka miellytti myös minun silmääni, ja päätimme antaa karavaanarielämälle mahdollisuuden. Saman tien latasimme myös kännykkään puskaparkkisovelluksen, sillä leirintäalueet eivät oikein ole meidän juttu vaan haluamme mieluummin oleskella ja yöpyä omassa rauhassa, mieluiten järven taikka muun vesistön äärellä. Karavaanielämästä meillä molemmilta oli kokemuksia omilta lapsuusajoilta, ja olemme tässä aikuisiälläkin siitä muutaman kerran maistiaisia saaneet omalla klainarilla pikku reissuja tehdessämme ja muutaman kerran asuntovaunua lainatessamme. Retkeilyauto oli kuitenkin aivan uusi tuttavuus molemmille, ja myönnettäköön, että ennen tämän vuoden helmikuuta en ollut edes tietoinen sellaisen olemassaolosta.

 

Testireissu Hailuotoon

Ensimmäinen yhteinen reissu oli yhden yön yli kestävä testireissu Hailuotoon, ja tarkoitus siis oli testata, mitä kaikkea kannattaa pakata mukaan sekä miten mikäkin ominaisuus autossa toimii. Reissu oli oikein onnistunut, ja Hailuodosta löytyi vielä uusia kolkkia tutkittavaksi, vaikka siellä monet kerrat olemme aiemminkin käyneet. Yksi näistä oli Organum-niminen akustinen ympäristötaideteos, joka esiteltiin keväällä myös Ylen Egenland-ohjelmassa. Se sijaitsee Ulkokarvon autiotuvan kupeessa, ja tuon autiotuvan parkkipaikalla me myös puskaparkeerasimme yön.

Käveleskelimme toki myös pitkin Marjaniemen rantaa, ja päädyimme paistattelemaan päivää Sunikarin dyynien väliin tuulelta suojaan. Luonnon helmassa omassa rauhassa pääsi myös kesälomafiiliksiin, vaikkei loma ihan virallisesti ollut vielä alkanutkaan.

 

Lauttarannassa matkalla kohti Hailuotoa

 

Ensimmäiset aamukahvit retkeilyautossa

 

Dyynien välissä tuulelta piilossa

 

 

Viikko Itä-Suomessa

Ensimmäiselle varsinaiselle  kesälomareissulle lähdimme juhannusaattona. Ainoa matkasuunnitelmamme oli muutamasta ranskalaisesta viivasta kyhätty lista. Ajelimme ensin hissukseen kohti Laukaata, välillä ruokatauoille, välillä uimarannoille pysähdellen. Illansuussa kävimme katsastamassa Hitonhaudan, jota jonkin iltapäivälehden kotimaan matkailua käsittelevässä jutussa oli hehkutettu. Ihan mukava paikka se oli, vaikka ei nyt ihan niin vaikuttava kuin artikkelissa maalailtiin. Luonto oli kumminkin vehreää ja kaunista.

Tämän pienen patikoinnin jälkeen jatkoimme Konnevedelle, josta löytyi Neiturin kanavan vierestä kerrassaan ihana puskaparkki, jossa päätimme viettää juhannusiltaa. Peruutimme auton niemen nokkaan niin, että jokaisesta ikkunasta näkyi vain tyyni järven pinta. Muita ihmisiä ei juurikaan ollut liikkeellä, mitä nyt muutama veneilijä ja pari matkailuautoa kanavan toisella puolella. Auringonlasku ja -nousu näkyivät tähän juhannusspottiimme mahtavina, värikkäinä näytelminä.

 

Hitonhauta

 

Upea juhannusaaton puskaparkkimme

 

Aurigonnousu 03:13 

 

Aamusella jatkoimme matkaa Etelä-Konneveden kansallispuistoon, jossa tepastelimme yhteensä noin 15 kilometrin mittaisen lenkin. Ihan niin pitkää ei ollut tarkoitus käydä, mutta juhannuspäivästä huolimatta parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä ja jouduimme jättämään auton kilometrin päähän tien varteen, ja vaellusmatkalla eksyimme kerran niin, että pari lisäkilometriä tuli siitä mokasta. :D Maasto oli hyvin vaihtelevaa, monipuolista ja todella kaunista. Sääskiä oli jonkin verran, mutta runsaasti Offia suihkuttelemalla ei niistä ollut haittaa.

Illaksi suuntasimme Pieksämäelle etsiskelemään yöpaikkaa, ja aikamme kierreltyämme löysimmekin mukavan uimarannan, jonka lämpimässä järvivedessä sai myös käydä huuhtomassa pois päivän hiet ja sääskimyrkyt. Tuosta uimarannan vierestä alkoi myös laaja mtb-polkujen reitistö, ja hiukkasen miestäni kuulemma harmitti, ettei oma pyörä lähtenyt tällä kertaa mukaan.

 

Etelä-Konneveden kansallispuisto

 

Iltarusko Pieksämäellä

 

Pieksämäeltä jatkoimme Puumalan ja Savonlinnan kautta Punkaharjulle. Tällä reitillä oli tarjolla ihan mahtavia vesistöjen poikki kulkevia reittejä, harjumaisemia, historiaa ja kesätunnelmaa! Joskus lapsena olen vanhempieni kanssa noilla hoodeilla käynyt, mutta eihän niistä enää mitään muistanut. Pidemmäksikin aikaa olisi kaikkiin niihin voinut jäädä.

Yöksi parkeerasimme kumminkin Kerimäelle uimarannalle, keskelle mitä kauneinta järvimaisemaa. Kerimäkikin vaikutti viehättävältä paikalta, ja pikkuruiseen kylään suhteettoman iso kirkko oli vaikuttava.

 

Puumalan tori sillalta käsin kuvattuna

 

Maisema takaovesta

 

Seuraavana päivänä matka jatkui Heinävedelle mökkivierailulle, joka leppoisien mökkipuuhien merkeissä venyikin seuraavaan päivään saakka. Sieltä jatkoimme Koloveden kansallispuistoon, jossa kiersimme noin viiden kilometrin mittaisen patikointireitin ja yritimme rantakallioilta bongailla norppia, valitettavasti tuloksetta. Maisemat olivat kuitenkin silmiä hivelevät ja maasto vaihtelevaa.

Päivä oli helteinen, ja matkalla kohti Kuopiota, seuraavaa lennosta keksittyä määränpäätä, pysähdyimmekin paistattelemaan päivää taas Heinävedelle, tällä kertaa Kerman kanavan varteen, jossa samalla ihmettelimme sulun toimintaa. Veneliikenne oli yllättävän vilkasta, ja monta kertaa saimmekin nähdä, miten portit avautuivat ja sulkeutuivat ja vesimassat nousivat ja laskivat.  

Kuopioon ennätimme illaksi, ja löysimme mukavan yösijan syrjäisen venesataman parkkipaikalta. Seuraavana päivänä tarkoitus oli tutustua Kuopion kaupunkiin, mutta kierros päättyikin suunniteltua aiemmin siihen, että lipesin askelissani kauppahallin portaissa ja mursin nilkkani. En tosin vielä tiennyt, että se oli murtunut, mutta koska kävely meni niin hankalaksi, menimme loppupäiväksi lekottelemaan Iso-Valkeisen uimarannalle (tosi mukava ranta, by the way), ja illan päälle ajelimme kotiin.

 

Koloveden kansallispuisto

 

Ilta Kuopiossa

 

Hiukan onnettomasta päätöksestään huolimatta reissu oli todella onnistunut, ja havaitsimme, että kotimaan matkailu voi olla ihan yhtä rentouttavaa ja inspiroivaa kuin ulkomailla reissaaminenkin. Koti-Suomessa on vielä valtavasti näkemätöntä ja kokematonta, ja karavaanielämä tuntui alusta asti mukavalta ja omalta tavalta viettää lomaa. 

 

 

Viikko Lappia ja Pohjois-Norjaa

Jouduin pitämään kipsiä viikon, ja heti saatuani sen pois ja tilalle kevyemmän nilkkatuen pakkasimme taas vankkurimme ja suuntasimme pohjoiseen. Alkuperäinen suunnitelma, itse asiassa ainoa valmiiksi tehty kesälomasuunnitelma, oli Hetta-Pallaksen vaellus. Koska se ei nyt kyynärsauvoilla kinkatessa onnistunut, muutimme suunnitelmaa vähemmän vaellusta ja enemmän maisemien katselua sisältäväksi. Ajoimme ensin Sodankylän liepeille voimalaitoksen kupeessa olevan järven rantaan ja jäimme siihen yöksi. Ihailimme keskiyöllä vielä korkealla paistavaa aurinkoa ja Lapin karun kaunista luontoa.

Aamulla jatkoimme matkaa kirkonkylän raitin kautta Kaunispään huipulle, jonne pääsi ihan autolla perille asti. Samana päivänä ennätimme ajella myös Utsjoelle ja Nuorgamiin, jonne menimme ihan vain Suomen pohjoisinta pistettä katsomaan, ja vielä Suomen kauneimmaksi tieosuudeksi äänestettyä tietä pitkin Karigasniemelle. Uskaltaisin kyllä väittää, että tie Utsjoelta Nuorgamiin oli liki yhtä kaunis. Yövyimme Kevon luonnonpuiston parkkipaikalla, josta aamulla  kauppareissun kautta jatkoimme Norjan puolelle.

 

Välimaan saamelaistila Nuorgamissa

 

Suomen kauneimmaksi äänestetty tieosuus

 

 

Ensimmäisenä Norjan puolelle tultuamme suuntasimme Altaan, jossa lapsena olen useana kesänä käynyt sukuloimassa mutta josta ei ollut oikein minkäänlaisia muistikuvia. Navigaattori opasti tienviittojen vastaisesti eri suuntaan,  ja päätimme totella navigaattoria. Vähän ennen Altaa alkoi maisema muuttua mahtavan jylhäksi ja vuoristoiseksi, ja kohta avautui edessä upea Altavuono.

Altassa ajelimme vähän ristiin ja rastiin kylää katselemassa, ja jatkoimme sitten vuonon reunaa pitkin vastarannalle lounastauolle ja miehenpuoli vähän myös kalalle. Pari pienehköä seitä ja yksi turska tuli saaliiksi, mutta ne päästettiin menemään.

 

Altanvuono

 

Yöksi parkeerasimme Rotsundiin mielettömän upeisiin maisemiin. Lyngenin alpit kohosivat vuonon takana, toisella puolella lehmät rouskuttelivat tummanvihreää tunturiruohoa ja suoraa edessä oli pieni suo.

Seuraavana päivänä jatkoimme Lyngenin vuonon reunaa pitkin (yli olisi päässyt oikaisemaan lautalla, mutta satuimme satamaan juuri samalla minuutilla, kun se oli lähdössä matkaan) ja suuntasimme kohti Blåvatnetia. Sen parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja, joten ajoimme suosiolla hiukan eteenpäin ja jätimme auton vuonon reunaan levikkeelle. Minä en ymmärrettävästi voinut lähteä vaeltamaan, ja niinpä jäin autoon lueskelemaan kirjaa ja kiikaroimaan vuonolle. Kovasti hehkutettu Blåvatnet ei ollut kuulemma kaiken ylistyksen arvoinen, ja jatkuva virta ihmisiä teki siitä vielä vähemmän hehkeän, mutta kuntoilun kannalta se oli ilmeisesti ihan mukava patikkaretki.

Retken jälkeen jatkoimme matkaa, ja tällä kertaa otimme lautan Svenbystä Breivikeidetiin ja jatkoimme koti Tromssaa.

 

Puskaparkkimme Rotsundissa

 

Lauttamatkalla 

 

Tromssa

 

Päätimme seuraavan yön olla leirintäalueella, jotta pääsemme suihkuun ja saamme auton jätevesiasiat huollettua. Tromssan leirintäalue oli ihan mukava ja huoltorakennukset uudenaikaiset, mutta ei se mitenkään erityisen ihastuttava ollut miljööltään. Ihan vieressä kohosi kukkula, jonka päälle pääsee kondolihissillä maisemia ihailemaan, mutta olin käynyt siellä juuri edellissyksynä opiskelijoideni kanssa (etenkin iltaruskossa todella kauniit näkymät), joten skippasimme sen nyt.

Aamusella jatkoimme Sommaröyalle. Sielläkin olimme vierailleet viime elokuussa samaisella koulun reissulla, mutta koska se oli niin ihana, halusin näyttää sen myös miehelleni. Aurinko paistoi vielä kun tulimme perille, ja saari näyttäytyi koko kesäisessä kauneudessaan, mutta noin tunnin päästä taivas vetäytyi pilveen ja Hillesöytoppen, jonne miehenikin oli kivunnut, peittyi pilvien alle. Siitäkin huolimatta saari oli juuri niin ihana ja vuono juuri niin kirkkaan turkoosi kuin muistinkin. Päätimme pitää tauon myös matkailuautomuonasta, joka koostui pääasiassa pastapusseista, ja nautiskelimme myöhäisen lounaan Sjöjungfru-grillikahvilassa.

 

Ihana Sommaryöa

 

Sommaröyalta jatkoimme lautalla Senjan saarelle, mikä olikin paras päätös koko reissulla. Senja oli kerrassaan ihana! Ensimmäiseksi yöksi suuntasimme rauhalliseen vuononrantaan, jossa oli ilmeisesti kalastusta varten rakennettu laituri ja hienoin ikinä näkemäni ulkovessa. :D Tottahan toki kalastusta piti kokeilla, ja tuolla minäkin innostuin hommasta niin, että kotiin palattuamme piti hankkia ikioma virveli. Saalistakin tuli illan aikana lähes joka heitolla, mutta seuraavana päivänä ei ollenkaan. Viivyimme paikassa kumminkin pitkälle iltapäivään ja odottelimme sään selkenemistä, ja se kannatti, koskapa jatkaessamme Senja Scenic Routea vastaan tuli niin mielettömiä maisemia, että ne olisi ollut sääli missata sumun takia.

Jäimme Senjalle toiseksikin yöksi, tällä kertaa saarelle kulkevan sillan kupeeseen venesatamaan. Tuumimme yksimielisesti, että Senjalle pitää ehdottomasti tulla uudestaan, kun jalka sallii patikoinnin.

 

Ensimmäisen yön puskaparkkimme Senjalla

 

Maisemia Senja Scenic Routen varrelta

 

Sitten olikin aika suunnata kotia kohti. Tällä kertaa tulimme käsivarren kautta, välillä Saanan päälle hilpaisten (paitsi minä, joka jäin taas autolle lukemaan) ja vielä Muoniojokivarteen yöksi parkeeraten. Saanan liepeillä tuli testattua myös auton oma suihku, joka toimi erinomaisesti niin, että pujotti suihkupään vessan ikkunasta auton ulkopuolella seisovalle peseytyjälle. Aluksi tyhjällä levähdyspaikalla olikin yllättäen useita ihmetteleviä silmäpareja, mutta pöksyt oli onneksi jätetty varuilta päälle. ;)

Tämä pohjoiseen suuntautunut reissu oli kyllä ehdottomasti käymisen avoinen ja se paransi kaikki lapsuudesta jääneet Lappiin liittyvät negatiiviset mielikuvat, vaikka toki viimeisessä yöpaikassa saimme koko yön läiskiä sääskiä, jotka olivat löytäneet jonkin kulkuaukon auton sisään. Tuokin ongelma lienee ratkaistavissa ennen seuraavaa Lapin-matkaa.

 

 

 

Viikonloppureissu Sysmään

Seuraava retkeilyautoreissu, tällä kertaa töiden alkamisen takia vain viikonlopun mittainen, suuntautui Sysmään velipojan mökille. Tällä kertaa mies otti myös maastopyöränsä mukaan, ja menomatkalla pysähdyimme Laukaassa, jossa minä jäin uimarannalle paistattelemaan päivää ja hän tutustumaan paikallisiin mtb-polkuihin. Pysähdyimme myös Jyväskylässä virveliostoksille ja syömään. Jyväskylän keskustassa ei ole kummallakaan meistä ole tullut aiemmin käytyä, vaan aina on ajettu vain ohi tai korkeintaan pysähdytty Mäkkärille nelostien varteen. Viihtyisältä vaikutti sekin, varsinkin näin kesälookissaan.

Sysmän keskusta oli myös sympaattinen, ja torin ympärillä riitti kuhinaa. Viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, ja se kuluikin perinteisten mökkiaskareitten parissa, eli uiden, saunoen, veneillen, kalastaen ja grillaten. Tulomatkalla pysähdyimme Pieksämäellä juuri siellä uimarannalla, jolla edelliskerralla oli haikailtu, että olisipa pyörä mukana. Mies kävi polkaisemassa muutaman tunnin lenkin, ja minä nautiskelin ilta-auringosta biitsillä. Oli kuulemma juuri niin mahtavat pyöräilymaastot kuin miltä oli näyttänytkin.

 

Kesäyö Sysmässä

 

Oulujärven ympäri -viikonloppu

Seuraavana viikonloppuna pakkasimme taas vankkurit ja ajelimme Kainuuseen Oulujärven maisemiin. Ajoimme suoraa päätä Manamansaloon, jossa vietimme päivää kalastellen ja auringosta nauttien Kiloniemen kalasatamassa. Koska Manamansalossa ei sovelluksemme mukaan ollut lainkaan puskaparkkeja ja netistä luin myös, että leiriytyminen muualle kuin leirintäalueille on siellä kielletty, ajoimme vielä samana iltana Paltamoon Koikerojärven uimarannalle. Se oli oikein viihtyisä alue, jossa oli laaja nurmikenttä ja myös grillikatos sekä siisti vessa. Aamupäivällä tutustuimme Paltamon kylänraittiin ja kävimme myös kirpparilla, joka olikin hupainen nostagiatrippi 80/90-luvulle.

Siitä jatkoimme Kajaaniin, ja aikamme kaupungilla pyörittyämme ajelimme Lukkarinnurmen uimarannalle, jossa myös oli todella kivasti laitettu ympäristö. Grillasimme eväitä nuotiopaikalla ja koitimme myös vähän kalastella, mutta tuuli oli niin kova, että tuntui, että siima sotkeentuu jo ennen kuin uistin ehtii veteen.

Niinpä jatkoimme matkaa Paltaniemeen, jossa ensin pistäydyimme kuvakirkossa ja ajelimme museotietä (Eino Leino -talossa oli yksityistilaisuus, joten sinne emme päässeet), ja laskeuduimme sitten rantaan, jossa oli kiva hiekkaranta ja venesatama - sekä peräti vesivessat. :) Paikka oli niin mukava, että hengailimme siellä koko loppupäivän ja jäimme yöksikin.

Seuraavana päivänä sitten ajelimme Oulujärven toista rantaa eli Vuolijoen ja Vaalan kautta takaisin. Oikein mukava reissu oli tämäkin ja Kainuu on aina yhtä <3.

 

Kesäyö Paltaniemen rannassa Eino Leinon maisemissa

 

Kesä 2020 siis opetti ainakin katsomaan lähelle ja rauhoittumaan. Mieli ei ole lainkaan haikaillut etelän lämpöön taikka eksoottisiin maisemiin. Eksotiikkaa löytyy ihan kotoa ja lähinaapurista. Puheissa onkin ollut, että jatkamme tämän tyyppistä matkailua niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Ja tätä kesääkinhän on vielä jäljellä! :)