Bohinj-järven kaunista maisemaa

 

Kesälomareissukohdetta mietiskellessä kävi hauska juttu: Joskus maaliskuussa ajelimme autolla mieheni kanssa, joka kysyi yllättäen, että "Tiiätkö, mikä vois olla aika mukava kesälomareissukohde?" "Slovenia", minä vastasin, johon hän: "Täh, oonko minä jo muka puhunut siitä? Mulla oli ihan sama mielessä." Ei siitä aiemmin ollut puhuttu - se vain tuli yhtä aikaa molemmille mieleen. Sinnepä siis matkasimme, ja Sloveniasta tuli samalla minulle 40. maa, jossa koskaan olen käynyt.

Heti kesäloman alettua pakkasimme laukkumme ja lensimme Ljubljanaan. Sinne emme kyllä jääneet vielä sillä erää, vaan haimme vain vuokraamamme auton ja läksimme kohti ensimmäistä majapaikkaa (Apartment Vrtacnik), jonka olimme varanneet ainoastaan sillä perusteella, että se oli edullinen ja lähellä lentokenttää (11 km), koskapa alkoi olla jo ilta, kun perille päästiin. Hirveän nopeaksi reitti sinne ei kuitenkaan osoittautunut. Paikkakunta oli nimeltään Stefanja Gora, ja mitä lähemmäksi tulimme, sitä pienemmäksi tie muuttui - loppupäässä ei uskaltanut miettiäkään, mitä tehdään, jos tulee toinen auto vastaan. Matkalla ei näkynyt yhtään kauppaa, ja ajattelimme, että viemme matkalaukut perille ja lähdemme sitten hakemaan ilta- ja aamupalatarvikkeita, mutta perillä saimmekin kuulla, että lähin auki oleva kauppa sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä (niitä samoja pikkuruisia ja mäkisiä teitä oletettavasti), eikä lähellä ollut ravintoloita, pubeja tai mitään muutakaan. Mukava nuori isäntäpariskunta kuitenkin lupasi järjestää meille jotakin syötävää, ja kohta tuli kannullinen tuoretta maitoa, munia sekä itsetehtyä jugurttia ja leipää. Asuimmehan maatilalla. Maksua he eivät voineet sääntöjen takia niistä ottaa, mutta jätimme kiitokseksi reippaasti tippiä ja kirjoitamme hyvät arvostelut Bookin.comiin.

Sloveniasta tuli kyllä heti todella positiivinen ensivaikutelma. Matkalla lentokentältä majapaikkaan näimme jo älyttömän kauniita pieniä kyliä ja vuoristoisia maisemia, ja kaikkialla oli kymmeniä erilaisia vihreän sävyjä.  Myös ihmiset vaikuttivat olevan ystävällisiä ja englannin kielen taitoisia, eivätkä nämä käsitykset tulleet muuttumaan seuraavien kahden viikon aikana.

 

Ensimmäisen yöpaikan kaverit

 

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti rannikkoa ja Izolan kaupunkia. Siellä meitä odotti hauska, nelikerroksinen asunto (Stole Apartment), jonka alakerrassa oli vessa, seuraavassa keittiö, sitä seuraavassa olohuone, jossa oli lapsille levitettävä sohva, ja lopulta ylimmässä kerroksessa meidän makuuhuone. Aika moneen kertaan nuo kapeat ja vinot portaat tuli rampattua ylös ja alas, mutta talo oli vanha ja tunnelmallinen ja - mikä parasta - se oli ihan lähellä rantaa. Biitsillä tulikin vietettyä aikaa kirjoja lukien ja uiden lähes kaikkina päivinä noiden viiden päivän aikana, jotka Izolassa vietimme. Ranta siellä, niin kuin ilmeisesti kaikkialla tällä rannikolla, oli pientä kiveä, mutta vesi oli kirkasta ja lämmintä, ja flip flopit jalassa oli ihan miellyttävää käydä uimassa.

Rannalla löhöilyn ohella muita aktiviteetteja meillä Izolassa olivat aamujuoksujen lisäksi ihanilla kapeilla kaduilla käveleskely ja valokuvaaminen. Toki sieltä olisi löytynyt monenlaista vauhdikkaampaakin tekemistä, mutta me ei kaivattu muuta. Muutamana päivänä oli pilvistä tai sateli aamupäivän, jolloin teimme pieniä retkiä lähistölle. Pysäköintiä varten saimme asunnon omistajalta taustapeiliin ripustettavan lätkän, jolla sai parkeerata ilmaiseksi tietyillä alueilla. Vapaata pysäköintitilaa vaan oli toisinaan hankalaa löytää, ilta-aikaan lähes mahdotonta. Silti kaupungissa ei ollut lainkaan ruuhkainen tai liian ahdas tunnelma.

 

Ihana Izola <3

 

Yhtenä pilvisenä aamupäivänä kävimme noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevassa Piranissa, josta olimme lukeneet etukäteen, että sinne ei saa mennä autolla, ja niinpä katsoimme valmiiksi parkkihallin lähistöllä (Garage Arze). Siitä oli vajaan kilometrin kävely vanhaan kaupunkiin, ja matkalla oli kaunis hautausmaa sekä linnanmuurit, joten nopeasti sekin kävely taittui. Piran oli kaunis, mutta omasta mielestäni se ei herttaisuudessa ja rennossa lomailussa vetänyt vertoja Izolalle. Ei siis harmittanut yhtään, ettei tullut varatuksi kämppää Piranista, josta myös vaihtoehtoja katselimme varausvaiheessa.

Samaisena Piran-päivänä kävimme myös Koperissa (myös noin 6 km Izolasta mutta toiseen suuntaan) ostoskeskuksessa odotellessa, että sää selkiytyisi - ja selkiytyihän se sinä aikana. Muuten emme Koperiin tutustuneet, mutta ostoskeskus oli tarpeeksi iso parin tunnin hengailuun ja siellä oli paljon kivoja kauppoja. 

 

Piran

 

Toisena sateisena aamupäivänä kävimme Skocjanin luolissa. Valittavana oli kolme eri reittivaihtoehtoa, joista kahdelle olisi pitänyt mennä oppaan johdolla, ja niitä oli tarjolla vain tasatunnein. Emme halunneet odotella viittäkymmentä minuuttia, joten päädyimme kahden kilometrin mittaiseen omatoimireittiin (liput kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta olivat muistaakseni 36 euroa). Reitti kulki toinen toistaan kauniimpien maisemien läpi ja 250 metrin matkan myös vuoren sisällä. Melkein kaksi tuntia siinä meni ihastellessa, ihmetellessä ja tietysti myös valokuvatessa. Tämä oli todellakin käymisen arvoinen paikka!

 

Luolaretkellä

 

Kuudentena Slovenia-aamuna taas pakkasimme auton ja ajelimme Triglavin kansallispuiston laitamille Radovjlicaan. Asuntomme (Apartment Sava) sijaitsi taas ihan landemaisemissa ja isäntäperheellä oli pihapiirissään hevosia, lehmiä, lampaita, kanoja, kissoja, koiria, pupuja ja ties mitä, ja niitä sai käydä vapaasti katselemassa ja rapsuttelemassa. <3 Asunnossa oli isot parvekkeet kahteen suuntaan, ja lumihuippuisten vuorten taakse laskevan ja niiden takaa nousevan auringon värejä istuimme tuijottelemassa tuntikausia. Talon emäntä oli leiponut meille kakkua ja tehnyt omenamehua oman pihan puista.

Olimme perillä jo puolen päivän aikaan, joten tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme heti katsastamaan muutaman kilometrin päässä olevaa Bled-järveä. Heti kaupunkiin tullessa vastassa oli ihan järjetön määrä ihmisiä, ja koko järvikin näytti olevan kansoitettu uimareilla, soutelijoilla ja suppailijoilla. Lähdimme ajamaan kaupungista katsottuna vasenta rantaa pitkin, eikä parkkipaikkoja ollut tarjolla missään, ei edes pientä levikettä, johon olisi voinut pysähtyä katsomaan maisemia. Ajoimmekin yhtä soittoa järven vastakkaiselle puolelle, jossa leirintäalueen yhteydessä oli parkkialue (maksu 10 e, jolla olisi saanut olla koko päivän), ja jatkoimme siitä jalkaisin. Vuokrasimme veneen (20 e / tunti) ja soutelimme järven keskellä olevan saaren ympäri. Hetken ehdimme myös syödä eväitä ja paistatella päivää rannalla, kunnes ukkoskuuro pyyhkäsi päälle ja palasimme autolle.

Jatkoimme rantaa eteen- ja ylöspäin, ja alle kilometrin päässä leirintäalueesta tuli vastaan iso, ilmainen pyäköintialue. Täältä päältä oli myös upeat näkymät järvelle (tai olisi ollut, ellei sade olisi haitannut näkyvyyttä ;) ). Jatkoimme lähellä sijaitsevalle Vintgarin rotkolle, jossa olisi ollut kiva pieni patikointireitti, mutta kävelysillan hajoamisen takia paikka oli suljettu. Pienen pätkän kävelimme kuitenkin alueella (kuten monet muutkin ihmiset näyttivät tekevän kieltomerkistä huolimatta) ja näimme kauniin kosken ja upean sumuisen joen. Sadekin oli loppunut ja aurinko paistoi niin kuin ei poissa olisi ollutkaan.

Palasimme Bledille vielä ohikulkumatkoilla sekä yhtenä sateisena päivänä ihan varta vasten kaupunkia katsomaan (parkeeraus keskustassa 5 e / 3 tuntia tai 10 e koko päivä). Kaupungilla oli aika paljon kivoja kauppoja, mutta koska miesväkeä ei kiinnostanut niissä kiertely, päätimme mennä escaperoomiin, joka oli hiukan ennen kaupunkia Icepeak-outletin kanssa samassa rakennuksessa. Se ei harmiksemme ollutkaan auki, vaikka aukioloaikojen mukaan olisi pitänyt olla. Todennäköisesti se olisi pitänyt varata etukäteen.

 

Bled ja sorsaperhe

 

Toisena Radovjlica-päivänä suuntasimme Bohinj-järvelle ja varsinaisen Triglavin kansallispuiston alueelle. Tämä seutu oli huomattavasti rauhallisempi kuin Bled ja minun mielestäni jopa kauniimpikin. Ensin vaelsimme parinkymmenen minuutin matkan Savican vesiputoukselle ja saman verran takaisin. (Pääsymaksu 3 e aikuisilta ja 1,5 e alle 14-vuotiailta.) Itse putous oli ihan hieno ja käymisen arvoinen, mutta ehkä vielä mukavampaa oli lipunmyyntikopin takana olevalla koskella leikkiminen. :D Kiipeilimme kivillä, ihastelimme muiden vierailijoiden rakentelemia kivikekoja ja pystyttelimme tietysti myös omia. Viimein maltoimme jatkaa matkaa ja suuntasimme kohti toista, pienempää putousta. Yllättäin navigaattorin opastama tie päättyikin kesken, mutta eipä hätää - vieressä oli parkkialue (5 e koko päivä), jonne jätimme auton ja jatkoimme jalkaisin järven rantaa seuraten. Ehkä parin kilometrin päässä olimme kahden polun risteyksessä ja arvoimme siinä, kumpaan suuntaan lähteä, kun vastaan tuli pariskunta, jolta kuulimme, että putous onkin tällä hetkellä ihan kuiva kivikko. Päätimmekin kääntyä takaisin ja mennä uimaan kivan näköiselle särkälle, joka näkyi vastarannalla. Sinne piti kahlata vuorilta laskevan jääkylmän puron yli, mutta toisella reunalla vesi oli ihan uintilämpöistä ja uskomattoman kirkasta. 

 

Bohinj-järveen laskeva joki

 

Triglavin kansallispuisto oli niin ihana, että sinne piti päästä takaisin jo heti seuraavana päivänä. Katsoimme illalla netistä valmiiksi sopivan vaellusreitin, joka vei läpi Vojen laakson ja Mostnican solan Mostnican vesiputoukselle (https://www.bohinj.si/en/attractions/mostnica-gorge/). Reitti oli sopivan haastava ja maasto mukavan vaihtelevaa. Välillä oli kaikenlaista katseltavaa ja kuvattavaa, ja menomatkaan meillä menikin varmasti kolme tuntia (reittioppaan arvio oli kaksi tuntia). Tulomatka sen sijaan paahdettiin puoleentoista tuntiin, sillä taivas alkoi tummua ja ukkonen jyristä. Sade ei onneksi iskenyt päälle ennen kuin noin viisi minuuttia ennen autolle paluuta, mutta kyllä siinä läpimäriksi ehdittiin kastua. :D Tätä vaellusreittiä voi ehdottomasti suositella! Vaikka siinä tullaan samaa joen vartta takaisin, kahdessa kohtaa voi ottaa vaihtoehtoisen reitin, joten koko matkaa ei ole pakko kulkea samaa polkua. Reitin voi kiertää myös vain osittain, jos ei koko matkaa putoukselle halua patikoida. Pääsymaksu oli 3 e / aikuinen ja 1,5 e / lapsi ja parkeeraus reitin alussa 1,5 e / tunti. Matkan varrella on pikkuinen vuoristoravintola ja reitin päässä vielä toinenkin. (Molemmissa on vessa. ;) )

 

Pikku elefantti Mostnican solassa

 

Itse Radovljicassakin, jossa siis asuntomme näiden neljän päivän ajan sijaitsi, oli nähtävää: Keskiaikaisessa vanhassakaupungissa oli mukava käveleskellä ja katsella, ja siellä olisi ollut muutamia museoitakin, mutta niihin emme tutustuneet. Kahden joen yhtymäkohtaa myös mainostettiin käymisen arvoisena paikkana, mutta opasteista huolimatta emme löytäneet sinne. Lisäksi kaupungissa on Talez-niminen kukkula, jolta kuulemma on hyvät näköalat laaksoon, mutta sinne emme enää edellispäivän vaelluksen jälkeen saaneet lapsia. :D Jäipä siis jotain ensi kerrallekin.

Kolme viimeistä päivää vietimme Ljubljanassa. Majapaikkana meillä täällä oli Penzion Pod Lipo, jota voi suositella niin sijainnin kuin hinta-laatusuhteen puolesta. Kaupunki oli todella kaunis ja mukavan kompakti. Sinne voisi hyvin matkustaa vaikkapa viikonloppulomallekin. Ihan vain vaeltelu pitkin vanhankaupungin katuja ja joen vartta riitti pitkälti viihdykkeeksi, mutta kivoja käyntikohteita olivat myös pienen kävelyn päässä keskustasta sijaitseva Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus, jossa oli paljon värikästä nähtävää, sekä ihanan vihreä ja rauhallinen Tivoli-puisto. Satuimme myös olemaan kaupungissa juuri perjantaina, jolloin keskustorilla on Open Kitchen -tapahtuma, jossa eri ravintolat myyvät ruokia ja juomia, joita voi nautiskella yhteisten pöytien ääressä tai rennosti rappusilla. Tunnelma torilla oli todella mukava, ja ilmeisesti pitkin päivää siellä on jotain ohjelmaakin. Meidän ruokaillessa ei sattunut olemaan sen aika, mutta musiikki raikasi kaiuttimista. 

 

Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus

 

Shoppailua Ljubljanassa voi myös harrastaa - jopa ihan yliannostukseen asti. :D Viimeisenä päivänä nimittäin iltalentoa odotellessa menimme muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan BTC Shopping Centeriin, joka ei ollutkaan vain kauppakeskus, vaan kokonainen kaupunginosa täynnä kauppoja, kauppakeskuksia ja outleteja. Tuskanhiki alkoi valua jo parin kaupan jälkeen, mutta sitten pidimme lounastauon mukavalla ruokatorilla, ja ihanan vegaanisen hampparin jälkeen päädyimme kompromissiin: vietimme tunnnin yhdessä kauppakeskuksista ja loppupäivän loikoilimme lähistöllä sijaitsevassa puistossa. Ljubljanan keskustassa oli myös paljon kivan näköisiä kauppoja, mutta tarkemmin tutustuimme vain muutamaan hippihenkiseen liikkeeseen ja second hand -paikkaan. 

 

 

Yksi Ljubljanan ihanista kaduista

 

Kaiken kaikkiaan Slovenia ylitti kaikki odotukset positiivisesti. Luonto oli silmiä hivelevän kaunista ja vaihtelevaa, kaupungit kauniita, ihmiset ystävällisiä, liikkuminen helppoa... ja kaikki tämä vain muutamien tuntien ajomatkan päässä toisistaan. 6/5 reissu, niin kuin nuoriso sanoisi. :)