(Kuvat tulee myöhemmin, jos ne löytyy jostakin koneesta.)

 

Matka Espanjaan alkoi oikeastaan jo kevättalvella, jolloin päätettiin, että tällä kertaa pysytään paikallamme koko lomakuukausi eikä ajella ympäriinsä, niin kuin meillä vähän on ollut tapana. Kroatia kiinnosti kovasti, ja katseltiin erilaisia talonvuokrausmahdollisuuksia netistä, mutta kun sopivaa ei löytynyt, laitoin itse Opettaja-lehteen ilmotuksen: "Mukava perhe haluaa vuokrata asunnon Kroatian tai Välimeren alueelta heinäkuuksi 2010". Saatiin kolme tarjousta, joista yksi oli Nizzassa ja kaksi Espanjan rannikolla. Espanja alko houkutella edullisella kuukausivuokralla, mutta projekti jämähti pitkäksi aikaa Islannin tulivuorenpurkauksen ja Juhon työpaikkakuvioitten takia. Taivaan ja työtilanteen selkiydyttyä otettiin taas yhteyttä Torreviejan asunnon omistajaan ja sovittiin hänen asunnon vuokraamisesta.

Konkreettinen matka alko sitten lauantaina 12.6. aamutuimaan, kun ajelimme Helsinkiin. Oltiin otettu valmiiksi selville, että kaikilla alle 10-vuotialilla lapsilla piti olla turvaistuin tai -koroke autossa, ja otettiin isommalle lapselle oma koroke mukaan ja vuokrattiin nuoremmalle vuokra-auton mukana. Sekään ei sitten ollut kuin koroke, vaikka kunnon istuin piti olla, ja vuokra oli ihan posketon, 74 e. Tajuttiin vasta sitten, että halvemmalla olisi vaikka ostettu uusi ja jätetty sinne. Myöskään auton vakuutus ei ollut sitä, mitä varatessa oli annettu ymmärtää, ja maksettiin sitten lisävakuutusta 10 e / päivä. Mutta eipä me jaksettu murehtia niistä, vaan lähdettiin onnellisina Madridin kentältä ajelemaan kohti etelärannikkoa, matkaa 470 kilometriä. Illansuussa oltiin perillä, ja asunto vaikutti oikein mukavalta ja tilavalta. Kaapista löytyi sen verran evästä, että ilta pärjättiin niillä.

Seuraavana aamuna herättiin siihen, että joku pyrki omilla avaimilla sisään ovesta. Juho kömpi katsomaan ja näki säikähtäneen suomalaisnaisen, joka oli tulossa siivoamaan asuntoa, kun luuli meidän tulevan vasta sinä iltana. Anteeksipyydellen se lähti pois, mutta meitä tilanne vain huvitti. Päivän aikana käytiin jättiostoksilla, tutustuttiin lähibiitsiin ja yritettiin hankkia oma nettiliittymä, mutta se ei onnistunut syystä, jota ei ihan ymmärretty. Onneksi meidän lähellä oli internetkahvila, jossa saatiin hoidettua tarpeelliset asiat.

Seuraava päivä oli sateinen, ja me päätettiin mennä Torreviejan suola- ja merimuseoon. Rannalle teki kuitenkin mieli, ja lähettiinki sen jälkeen ajelemaan vähänä kauemmas La Mata -biitsille. Sattumalta matkalla jouduttiin mukavaan puistoon La Parque Molino del Aguaan. Rannan jylhät törmät oli myös hienoja, ja niitäkin pysähdyttiin ihastelemaan. 

Yhtenä päivänä ajeltiin Benindormiin Mundomare-puistoon, jossa oli monenlaisia eläinesityksiä, kuten perinteinen delfiinishow (joskin maisemat oli aika lailla perinteistä hienommat, kun puisto oli vuorenrinteessä ja altaan takaa avautui maisema alla olevaan laaksoon), polkupyöräileviä papukaijoja ja merileijonaesitys, jonka päätteeksi leijonaa sai käydä tervehtimässä. Myös apinahäkkiin pääsi sisään, ainakin lapset. Tulomatkalla yritettiin päästä vierailulle matkan varrella olevaan suklaatehtaaseen, mutta se oli meidän suklaafanien harmiksi jo menny kiinni. Lähellä oli kuitenkin mukava biitsi, jossa loppupäivä sitten hengailtiinkin aurinkoa ottaen ja ihania sileitä kiviä keräillen.

Yhtenä päivänä päätettiin lähteä Granadaan Alhambran palatsia kattomaan. Varattiin liput sinne etukäteen nettikahvilassa. Perillä Granadan kaupungissa navigaattori meni sekaisin ja jouduttiin harhailemaan yli tunti tuskasena pitkin ja poikin yksisuuntasia katuja, kunnes viimein ängettiin parkkihalliin ja päätettiin jatkaa jalkasin. Ystävällinen bussikuski neuvoi meille reitin kapeaa ja kaunista mäkeä ylös, ja ihana Alhabra löytyi. Törmättiin siellä puutarhassa toiseen suomalaisperheeseen, joka houkutteli jäämään yöksi Sierra Nevadan vuoristoon. Olisi kuulemma sen arvoista. Niinpä me suunnattiin, kunhan ensin taas selvittiin pois kaupungista, kohti sitä kylää, jonka ne meille vinkkasivat. Alkoi vaan olla jo niin myöhä, että jäätiin yöksi heti ensimmäiseen kylään matkan varrella, Lanjarón-nimiseen. Hotellia ei tietenkään oltu hoksattu varata etukäteen, mutta löytyipä se onneksi lopulta ja vieläpä edulliseen 45 euron hintaan. Aamulla jatkettiin mutkaista vuoristotietä Bubioniin, mutta palattiin aika lailla heti muutama kilometri takaisinpäin Pampa-nimiseen kylään, joka olikin kerrassaan ihana paikka! Kierreltiin vähän turistikaupoissa, syötiin paikallisia herkkuja ja käytiin vielä suklaatehtaan tehtaanmyymälässäkin. Nam. Sitten me lähdettiinkin takaisinpäin ja vuorien yli rantaan. Maisemat oli paikoin ihan huikeita mutta pääasiassa aika puuduttavia. Rannikolle päästyä sännättiin heti lähimmälle biitsille, mutta uimaan ei uskallettu mennä, kun aallot oli ihan hurjina.

"Kotiin" palattua mentiin käymään netissä, ja sähköpostissa ootti mukavia uutisia: olin saanut töitä. Sitä päätettiin juhlistaa lähtemällä syömään argentiinalaiseen ravintolaan, jota Torreviejassa asunut kaveri oli suositellut aiemmin, mutta se ei harmi kyllä ollut auki. Nälkä kuitenkin oli jo valtava, joten mentiin lähimpään auki olevaan paikkaan (La Luna), mutta ruoka ei siellä ollut oikein mistään kotosin. Muuten ravintoloissa tuli syötyä melkosen vähän, koskapa lähikaupasta sai niin ihania raaka-aineita, että miellään kokkailtiin itse. Yhtenä sadepäivänä leivottiin peräti pullia. :) Tapaksia ja churroja maisteltiin kuitenkin melko monessa paikassa, ja joka paikassa ne oli aina sairaan hyviä.

Torreviejassa ollessa päivät kuluivat useimmiten biitsillä, jonne asunnolta oli ihan kävelymatka. Suoraa tien yli rantaan ei ollut kuin alle sata metriä, mutta juuri siinä kohti ei voinut uida. Rantaa pitkin pari sataa metriä keskustaan päin sen sijaan oli hyvä, iso biitsi. Yhtenä päivänä vuokrattiin siitä polkuvene ja katseltiin rantaa mereltä päin. Silloin kun ei oltu siellä, käytiin muun muassa hautausmaalla, joka oli meikäläisiin tottuneelle tosi erikoinen ja hautoja oli monessa kerroksessa, ja Eurooppa-puistossa, joka oli tosi kiva leikkivälineineen ja äkäisine kukkoineen. Lähellä oli myös La Matan luonnonpuisto, jossa käytiin käveleskelemässä viiniviljelmien seassa ja suolajärvessä jalkoja uittelemassa. Torreviejan satamassa oli myös pieni huvipuisto, jossa muutamankin kerran tuli käytyä. Torreviejassa oli myös TorreMarket, jota piti suomalainen pariskunta ja jossa oli myytävänä myös suomalaisia elintarvikkeita Turun sinapista Sisu-pastilleihin. Sattumalta tuo omistajanainen oli juuri sama kuin se, joka ensimmäisenä aamuna meidän ovella tavattiin. :) Perjantaisin oli myös markkinat, jotka oli astetta isommat ja sitäkin ihanammat. Vielä isommat ja mahtavammat oli sunnuntaisin Quesadaan menevän tien varressa pellolla. Myytävänä oli kaikkea mahdollista arabityylisistä jättiporteista hamstereihin.

Kotibiitsin lisäksi käytiin siis La Matan biitsillä, lähellä olevalla palmubiitsillä (jossa ranta ei ollu niin hyvä uimiseen) ja La Mangan biitsillä, joka oli ihan taivaallinen paikka. La Manga on 18 kilometrin mittanen kapea niemi, jonka molemmilla puolilla leviää meri. Me mentiin uiskentelemaan suojasemmalle puolelle, jossa vesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Tien yli kun lompsi, pääsi Välimeren puolelle, jossa biitsi oli hienompi mutta aallot suuremmat ja tuuli kovempi. Se on kuulemma suosittu surffauspaikka.

Juhannuksena käytiin naapurikaupungissa Guidardamar del Segurassa ihanassa Reina Sofian puistossa ja mukavalla biitsillä lähellä Santa Polaa. Illaksi lähdettiin Alicanteen, vaikka oltiin TorreMarketissa kuultu, että juhannusilottelut olivat olleet jo edellisenä iltana. Sielläpä ne karkelot kuitenkin jatkuivat. Oli pieniä ilotulituksia, paraati kansallispukuineen ja espanjalainen erikoisuus: muoviset huvipuistolaitteen näköiset juhannuskokot, joita poltettiin pitkin iltaa. Musta savu vain pöllysi, kun ne kärisivät. Ihmisiä oli paljon ja karnevaalimeininki valloillaan. Mukava, erilainen juhannus!

Juhannuspäivänä sitten mentiin naapurikaupunkiin biitsille. Sekin oli hieno paikka - laskeuduttiin jyrkkiä kallioportaita hietikolle varmaan jotain 30 metriä. Aikamme siinä paistateltuamme hoksattiin vain, että siellä oli kumman paljon alastomia, sheivattuja miehiä. :D No, ranta-alue oli onneksi iso ja tuli sinne sitten muitakin "normaaleja" auringonottajia. Meillä oli mukana kertakäyttögrilli, niin päästiin vähän suomalaisenkin juhannuksen tuntuun.

Yhtenä päivänä ajeltiin Elchen kaupunkiin. Aiottiin ensin mennä Huerto del Curaan, eksoottiseen puistoon, mutta ei suosiolla löydetty parkkipaikkaa eikä puisto ainakaan siitä aidan takaa katsottuna vaikuttanut hirveän kiinnostavalta, niin skipattiin se kokonaan. Sen sijaan mentiin kaupungille ja Santa Marian Basilikan torniin sekä puistoon. Oli kuitenkin niin kuuma päivä, että päätettiin lähteä rannalle. Löydettiinkin kerrassaan ihana ranta, Playa Llisa. Sinne tultiin vielä myöhemmin uudestaankin, kun oli niin mukavaa. Toisena päivänä ajeltiin Murciaan. Käytiin isossa katedraalissa katselemassa jotain seremoniaa, joka siellä oli meneillään. Ostoskatu oli aivan ihana ja tunnelmallinen, ja tsekattiin myös toinen kirko, härkätaisteluareena ja jalkapallostadion. Sitten mentiin Välimeren alueen suurimpaan (ainakin silloin) ostoskeskukseen La Nueva Condominaan, jossa oli muun muassa meidän lempikauppa Primark.

Jalkapallon MM-kisat oli juuri tuolloin lähestymässä loppuaan, ja Espanjahan ne sitten lopulta voitti. Kisat näkyivät katukuvassa paljon, erityisesti Espanjan kannalta hyvin päättyneiden pelien jälkeen. Mekin liityttiin katsojiin loppupäässä kisoja, ja meininki kisakatsomossa rantaravintolassa oli huikea. Käytiin yhtenä iltana myös sirkuksessa, ja esitystä odotellessa mentiin syömään hupaisaan kahvilaan, jossa oli eläkeläisten päivätanssit täydessä vauhdissa. Vieressä olevan kirkon kellot paukuttivat täysillä kauan aikaa, ja kahvilan toisesta telkkarista tuli härkätaistelua ja toisesta jalkapalloa - melko äänekäs meininki siis. 

Loman lopuksi ajeltiin takaisin Madridiin, jossa oltiin vielä muutama yö. Kierreltiin kaupunkia metrolla ja tsekkailtiin kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Ja tietysti katsottiin jalkapalloa! Espanja voitti semifinaalin, ja sen jälkeen porukka kiipeili patsaissa ja kioskien ja metroasemien katoilla ja ui suihkulähteissä, istui suojatiellä leikkimässä junaa ja ajeli liput liehuen ja töötti pohjassa autoilla. Lukella oli Espanjan pelipaita, lippu ja kasvomaalaukset, ja ihmiset kävivät ottamassa sen kanssa kuvia ja läskimässä yläfemmoja. Ilonpitoa kesti pitkälle yöhön, mutta me lähdettiin hotellille jo puolenyön jälkeen. Seuraavana päivänä jatkettiin kaupungin kiertelyä ja osuttiin sattumalta teatterin eteen, jossa oli juuri esitys alkamassa. Päätettiin sitten ex tempore mennä katsomaan Carmenin flamengo- ja balettisovituksen, mikä olikin ihan loistava ratkaisu. Esitys oli huikea ja jalat sai levätä puolitoista tuntia. Siihen oli mukava lopettaa Espanjan-loma ja palata seuraavana aamuna koti-Suomeen.