Syysloma Ateenaan osoittautui kerrassaan hyväksi ratkaisuksi: Lämpötila siellä oli vielä suomalaisen kesän luokkaa ja turistikausi oli jo ohi, minkä vuoksi pahimmat ruuhkat olivat hellittäneet ja hinnat laskeneet. Vietimmekin Ateenassa seitsemän leppoista ja rentouttavaa päivää nauttien niin historian havinasta, auringosta ja ruuasta kuin myös aaltojen kohinasta ja auringonlaskuista.

Perillä Ateenassa olimme lauantaiaamuna ja päätimme ottaa taksin asunnollemme, koska hinta (kiinteä hinta 38 e keskustaan) oli neljältä hengeltä halvempi kuin metro (lentoasemalta 10 e / hlö) ja päästiin vieläpä ilman vaihtoja kotiovelle saakka. Asunto oli varattu Bookin.comin kautta (Georgiadou Apartments), ja mukava nuori vuokraemäntä oli meitä asunnolla vastassa. Asunto oli kiva, valoisa ja siisti, mutta koska ulkona oli ihana ilma, emme jääneet sitä sen enempää ihastelemaan vaan lähdimme valloittamaan kaupunkia.

 

Monastirakin metroasema

 

Ensin piti löytää lähin metroasema, jonne oli asunnolta vajaan varttitunnin kävelymatka. Ostimme kaikille 5 päivän liput (9 e / hlö riippumatta iästä), koska seuraava vaihtoehto olisi ollut 30 päivää. Korttien ajan loputtua ostimme yksittäislippuja, joilla saa matkustaa 90 minuuttia (1,40 e / aikuinen, 0,60 e / lapsi).  Nousimme ensimmäiseksi Monastirakin asemalta ylös, ja heti meidät ympäröi joukko tummia miehiä, jotka meidän kielloista huolimatta sitoivat ranteisiin punotut rannekkeet. "It's for free. It's just a sign of friendship and peace.", mutta kun olimme jatkamassa matkaa, alkoi rahan vaatiminen. Kieltäydyimme maksamasta, jolloin he ottivat rannekkeet pois. :D Muuten kaduilla sai olla melko rauhassa. Vilkkaimmilla turistikaduilla oli tietysti kauppojen ja ravintoloiden sisäänheittäjiä, ja muutamia kerjäläisiäkin välillä näkyi, mutta ilmeisesti heitäkin on nykyisin vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

 

Monastirakin aukio

 

Monastirakin aukion seutu sekä siltä lähtevät kapeat basaarimaiset kadut näyttivät kivoilta, mutta päätimme tutustua niihiin myöhemmin. Ensin piti bongata Akropolis, ja sieltähän se heti aseman kulman takaa kaikessa komeudessaan siinsikin. Pikkuhiljaa valuimme ihmismassan mukana ylös rinnettä sitä kohti. (Sisäänpääsy itse Akropolille oli 20 e / aikuinen, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.) Paikka oli uskomaton, ja ylhäältä oli mielettömät näköalat yli koko Ateenan. Ihmisiä oli nytkin valtavasti ja voi vain kuvitella, paljonko niitä on kiihkeimpään loma-aikaan. Kukkulalla näimme myös villejä kilpikonnia. <3 Saimme myös uuden täpän pitkästä aikaa "100 maailman suurta ihmettä" -kirjaan.

 

 

Alas tulimme pitkin toisen puolen rinnettä ja pädyimme Plakaan. Plaka sekä erityisesti Anafliotica, joissa parinakin päivänä vaeltelimme, olivat todella kauniita hoodeja. Muuten Ateena ei varsinaisesti kauneudella pystynyt hurmaamaan. Pääosin talot olivat rumia betonikolosseja, törkyisiä graffiteja ja roskia oli joka puolella, ja yleisimmät hajut olivat pissa ja pilvi. Plaka oli siisti ja nätti rinneravintoloineen, ja Anafiotikan pikkiriikkisillä kujilla pystyi hyvin kuvittelemaan olevansa Santorinilla, jossa tosin en kyllä ole itse koskaan käynyt. :D Myös Filopappouksen kukkula oli kaunis ja vaikuttava: aurinko laski joka puolelle levittäytyvän kaupungin taakse, ja Akropoliksen valot syttyivät pikkuhiljaa pimenevässä illassa. Kävimme myös Lykavittoksen kukkulalla, jonne nousimme hammasratasjunalla, mutta mielestäni Filopappous voitti sen niin kauneudellaan kuin myös rauhallisuudellaan.

 

Anafiotican ihania katuja

 

Ainoa asia, mitä ennen lomaa olin ehtinyt Ateenasta ottaa selville, oli lähibiitsit. :) Kahtena päivänä kävimme niillä, tosin emme juuri niillä, mitä olin kirjannut ylös. Googlailin nimittäin vielä ensimmäistä biitsipäivää edeltävänä iltana, että lähin näistä biitseistä oli suljettu ja sotkuinen ja ränsistynyt. Lähempääkin löytyi samantapaisia rantoja, ja koska meillä ei ollut tarkoitus uida vaan vain hengailla ja lueskella kirjoja, ei sen takia tarvinnut lähteä kauemmas Ateenasta. Ensimmäiseksi menimme Paralia Flisvos -nimiselle rannalle rantaa pitkin kulkevalla ratikalla (sama metrolippu kävi niihin), joka lähti läheltä Faliron metroasemaa. Oli aika jännä tunne astua suoraa raitiovaunusta biitsille. Ranta oli ihan kiva, mutta siinä ei ollut vessaa, joten kävelimme jonkin matkaa takaisin päin lähemmäs Flisvos Parqueta, jossa oli vessa. Ranta oli pienen pientä kiveä, joten ihan mukava ja pehmyt oli pötkötellä pyyhkeillä. Toisella kertaa menimme metrolla Piraeukseen asti ja kävelimme kaupungin halki Votsalakia Beachille. Se oli jyrkän kallionseinämän alapuolella ja siten todella suojaisa ja mukava paikka. Siellä oli myös vessa ihan vieressä ja ranta oli hiekkaa.

 

Flisvos-biisi

 

Votslaki-biitsi

 

Muuta mielenkiintoista tekemistä Ateenassa oli Parlamenttitalon vartijoiden vuoronvaihto, joka tapahtuu tasatunnein. Sunnuntaisin 11:lta on ilmeisesti jokin isompi seremonia, mutta normaalissakin vahdinvaihdossa riittää hämmästeltävää (ja vähän myös naurussa pitelemistä). Sunnuntaisin vahdeilla on myös juhlavammat vaatteet kuin muina päivinä. Ihan Parlamenttitalon vieressä on myös iso Kansallispuutarha, jossa useampanakin päivänä hengailimme ja paistattelimme päivää kaikessa rauhassa pois kaupungin vilinästä. Puutarhan toisella reunalla on ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen olympiastadion, Kallimarmaro, joka myös on käymisen arvoinen paikka. Museoita olisi ollut hengästymiseen asti, mutta kävimme vain National Museum of Archeologyssa, koska yhtenä päivänä satoi, mutta en sitä hirveän lämpimästi ainakaan pysty suosittelemaan. Olihan se ihan kiva tapa viettää sadepäivää, mutta tulimme siihen tulokseen, että museon suunnittelijan olisi kannattanut konsultoida Ikean pohjapiirroksen tekijää, niin ei tarvitsisi ravata samoja pitkästyttäviä saleja edes takaisin. :D

 

Kallimarmaro

 

Hyviä ruokapaikkoja Ateenassa tuskin tarvitsee etsimällä etsiä, mutta jos paikan valinta on yleensä yhtä hankalaa kuin meillä, suosittelen lataamaan Trip Advisor -sovelluksen ja toimimaan kuten me. Aina nälän yllättäessä katsoimme lähellä sijaitsevia ravintoloita valitussa hintaluokassa, päätimme niistä yhden ja sitten marssimme sinne. Kertaakaan ei tullut huonoa valintaa! Kaikkien paikkojen nimiä en muistanut kirjoittaa ylös, mutta muutamia sentään: Sfika (aika lähellä Zeuksen temppeliä ja Hadrianuksen porttia) oli kivan hippihenkinen ja värikäs. Evans Taverna (lähellä Flisvos-biitisiä Falirossa) ei ollut ulkonäöltään mikään ihme, mutta ruoka oli erittäin hyvää ja omistajat jutustelevaisia. Erityisen mieleenpainuva oli Aspro Alogo (Plakan seutuvilla), jossa ihastuttava setä tarjoili meille vielä talon piikkiin jälkkärit ja ouzot sekä vesipullot. <3 Arkeologisen museon ja Omonian metroaseman puolivälissä oli myös kiva street food -mesta nimeltään Pitulka.

Semmoisia kreikkalaisia terveisiä tällä kertaa. Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin iloa Ateenan-matkaa suunnitellessa!

 

Auringonlasku Filopappous-kukkulalta

 

Akropolis Lykavittos-kukkulalta