_MG_0767.jpg

Yhdet Gaujan kansallispuiston sadoista rappusista, jolle oli käynyt näköjään vähän köpelösti

 

Lennot, majoittuminen ja auto

Jostain syystä Viroa lukuun ottamatta Baltian maat olivat jääneet meillä kokonaan vieraiksi, ja tilanne päätettiin korjata kesälomareissulla. Alun perin suunnitelmana oli ajella omalla autolla koko matka kotoa aina Vilnaan asti ja takaisin, mutta perheen ajovastaavaa tämmöinen ponnistus ei houkutellut, ja hän etsikin edulliset lennot Riikaan sekä vuokra-auton sieltä. Auton vuokrasimme Thriftyltä, joka käytännössä olikin sama kuin Hertz.

Kuten reittisuunnitelmakin myös majapaikka muuttui koko ajan vaihtuvasta pysyvään, eli olimme koko ajan yötä samassa kämpässä Jürmalassa, ja teimme päiväreissuja sieltä. Kämpän vuokrasimme ensimmäistä kertaa koskaan Airbnb:n kautta, ja saimme asunnon viiden minuutin kävelyn päässä rannasta reilulla 400 eurolla 9 yöksi. Kerrostalo oli aika karsea, neuvostohenkinen loukko, jonka rappukäytävässä haisi kosteus, kissanpissa ja tupakka, mutta itse asunto oli nätti ja ihan viihtyisä. Naapurusto oli aika äänekäs, ja yhtenä iltana nuorisoporukka biletti eläinlääkärin parkkipaikalla autostereoineen niin pitkään, että poliisi tuli häätämään heidät pois. Muutaman yön oleskeluun tämä kämppä on ihan hyvä, mutta näin pitkään majailuun emme sitä oikein voi suositella, vaikka isäntä olikin mukava ja ranta lähellä.

Vilnan-reissu oli liian pitkä päiväseltään tehtäväksi, ja vuokrasimmekin sieltä Bookin.comin kautta asunnon yhdeksi yöksi. Asunto (39 e !!!) sijaitsi ihan vanhassakaupungissa. Auton sai parkkiin suojaisalle sisäpihalle ja asunto muutenkin oli aivan ihana, ja sinne olisimme mielellään jääneet koko loppu lomaksi, mutta Jürmalan-kämppä valitettavasti odotteli siellä tyhjillään ja maksettuna.

 

IMG-20190714-WA0004.jpg

Jürmalan kämppämme ulkoapäin ei varsinaisesti kutsunut astumaan sisään.

 

Biitsi ja Jürmala

Ensimmäiset reissupäivät olivat todella lämpimiä, jopa +30 astetta, ja pääsimme nauttimaan Jürmalan paljon kehutuista biitseistä. Ranta olikin hyvin hoidettu, ja vessoja ja kahviloita oli vieri vieressä. Myös lasten leikkipaikkoja ja aikuisten kuntoilulaitteita löytyi ihan vakiospottimme läheltä. Vesi oli lämmintä, mutta päästäkseen uimasyvyyksiin olisi pitänyt kahlata melkoisesti.

Meidän kämppä sijaitsi Jürmalan luoteispäässä Kaugurin kaupungnosassa, eikä keskustan rantoja tullut testattua uimamielessä, mutta ranta vaikutti olevan joka kohdassa yhtä kaunis (palveluja tosin vain kylien kohdalla). 26 kilometrin mittaisella rannalla oli myös mukava tällaisen helposti eksyvän yksinjuoksijan käydä aamulenkillä, ja hiekka oli vesirajassa juuri sopivan kovaa lenkkarin alla. 

Kiva ranta ja samalla myös nähtävyys oli Jürmalan toisella reunalla sijaitseva iso hiekkadyyni, White Dune. Uimista emme tässä kohtaa kokeilleet, mutta kyllä jotkut sitäkin näyttivät tekevän.

 

1407-2019-011875076162703157606.jpg

Ihana Jürmala Beach jatkuu ja jatkuu silmän kantamattomiin.

 

_MG_1008.jpg

White Dune

 

Jûrmalan keskustassa, Majorissa, satuimme käymään juuri sinä päivänä, kun siellä vietettiin kävelykatu Jomas ielan festivaalia. Ihmisiä oli liikenteessä valtavasti ja auton parkeeraus meinasi tuottaa ongelmia, mutta aikamme pyörittyämme onnistuimme. Kadulla oli musiikkiesityksiä ja erilaisia myyntikojuja, ja kansallispukuisia latvialalaisiakin liikuskeli joukossa. Jürmalaan saapuessa täytyy muuten joka päivä maksaa 2 euron pääsymaksu, mutta jos aikoo ajaa vain ohitse, voi käyttää joen toista puolta kulkevaa tietä ja välttää maksut. Tuo Kaugurin kaupunginosa, jossa meidän asuntomme oli, ei  kuulu maksulliseen alueeseen.

 

_MG_0997.jpg

Jürmalan keskustan ranta-aluetta

 

Kansallispuistot

Ihan Jürmalan vieressä on Kemerin kansallispuisto, jonne suuntasimme ensin. Haimme historiallisessa Meža mājassa sijaitsevasta opastuskeskuksesta alueen kartan ja kävelimme ensin keskuksen ympäristössä kulkevan reilun kilometrin mittaisen reitin ja sen jälkeen jonkin matkan päässä olevan 3,7 kilometrin mittaisen suoreitin (Lielais Ķemeru tīrelis), joka oli kokonaan pitkospuita. Noin puolimatkassa olisi ollut mahdollista ottaa oikoreitti, joka puolittaa lenkin. Noilla kohdin on myös näköalatorni, josta koko erikoisen suoalueen lampineen näkee hyvin. Tämä jälkimmäinen reitti on ehdottomasti käymisen arvoinen. Se on ilmainen, mutta auton parkeeraukseen kannattaa varata 2 euroa. 

 

_MG_0585.jpg

Suoreitti Kemerin kansallispuistossa

 

Palasimme Kemeriin vielä toisenakin päivänä ennen kotiin paluuta, tällä kertaa Kanieris-järvelle. Jätimme auton tien varteen ja kävelimme ensin lintutornille ja sen jälkeen takaisin päin kohti venekeskusta. Tämä reitti (Kaņiera ezera niedru taka) oli kokonaan kosteikon päällä kelluvaa pitkospuusiltaa ja siinä mielessä todella erilainen luontokokemus. Reitin pituudeksi arvioimme noin kolme kilometriä yhteensä. Tämän jälkeen kävimme vielä järven toisessa päässä toisella lintutornilla (Kaņiera Pilskalna Skatu Tornis), jonne oli muutaman sadan metrin matka parkkipaikalta. Molempia paikkoja voin suositella, ja lintubongareita ilahduttavat taatusti monenlaiset haukat, haikarat, silkkiuikut, nokikanat, hanhet, merimetsot ja monet muut lajit. Kotkiakin siellä voi nähdä, mutta meidän kohdalle ei tämmöinen onni käynyt.

 

_MG_1125.jpg

_MG_1083.jpg

_MG_1148.jpg

Kanieris-järven maisemia

 

Myös Kemerin kylässä oli mielenkiintoista nähtävää, muun muassa hauskan vanhanaikainen rautatieasema ja upea ortodoksikirkko. Myöhemmällä retkellä päädyimme sattumalta Tukums-nimiseen kaupunkiin, jonka lähellä sijaitsevan Šlokenbekan kartanon pihalla kävimme myös ihastelemassa.

 

_MG_1192.jpg

Kemerin rautatieasema

 

_MG_1184.jpg

Šlokenbekan kartanopihaa

 

Gauja on Latvian kansallispuistoista parhaiten tunnettu. Siellä olisi riittänyt nähtävää useammaksikin päiväksi, mutta me lupasimme lapsille maksimissaan 5 kilometrin vaelluksen (joka tosin venyi 9 kilometriin), ja suuntasimme ensin Siguldan kaupunkiin. Sattumalta päädyimme Gūtmaņalan luolalle, jonka vieressä oli parkkialue (2 e / auto) ja opastuskeskus. Otimme sieltä mukaan karttoja ja ajattelimme kävellä yhden kartan ehdottaman reitin, mutta eksyimme siltä jo heti luolan jälkeen. Käveleskelimme sitten omia reittejä geokätköilykartan ja Pokemon go:n avulla pitkin polkuja ja tuhansia rappusia, joita rinteissä oli joka paikassa. Luonto oli rehevää ja ihanan vihreää, ja meillä oli onnea sään suhteen, sillä välittömästi palattuamme parkkialueelle alkoi sataa. Opasteviittoja oli reiteillä aika paljonkin, mutta pelkästään niiden varassa en lähtisi suunnistelemaan.

 

_MG_0748.jpg

Joogapose Gaujan kansallispuistossa :D

 

Jatkoimme vaelluksen jälkeen Cësisin kaupunkiin, jonka liepeillä sijaitsevan laamapuiston (Camel Park Raksi) esitteen olin bongannut mukaani jo lentokentältä. Puisto oli pieni ja kotoisa, ja siellä oli kymmeniä laamoja ja alpakoita (sekä kameleja, aaseja, vuohia, koiria, kissoja ja kaneja), joita sai silitellä ja syöttää. Tämä taisi olla itse kullekin meistä koko reissun kohokohta. :)

Cësisin keskusta oli mukavan näköinen, ja sitä olisi voinut vaikka tutkailla tarkemminkin. Oli kuitenkin jo ilta, kun sinne saavuimme, ja kävimme vain syömässä ihanaa italialaista ruokaa.

 

_MG_0814.jpg

<3

 

Riika

Riiassa kävimme varta vasten yhtenä päivänä, ja ohikulkumatkalla useampanakin päivänä. Vanhakaupunki oli nopeasti nähty eikä herättänyt sen suurempia tunteita. Olihan se ihan nätti muttei meidän mielestämme mitenkään erityinen tai sympaattinen. Shoppailemassa kävimme Galerja Centressä (aika köykäinen valikoima kauppoja) ja vähän keskustan ulkopuolella sijaitsevissa Spicessa sekä Alfassa, jotka olivat isompia ja monipuolisempia ostoskeskuksia. Hintataso vaatteissa oli aika lailla sama kuin Suomessa, kosmetiikassa jonkin verran halvempi.

Kävimme myös Riian eläinpuistossa, kun loppureissun sateisille päiville piti keksiä tekemistä. Puisto oli ihan mukava ja eläimissä oli joitain harvinaisempiakin lajeja, joita muualla ei ole tullut nähtyä, kuten virtahepo ja vyötiäinen. Myös ilveksen pentujen peuhaamista oli mukava katsella. Puiston pääsylippu oli todella edullinen, 20 euroa perheeltä.

 

_MG_0679.jpg

Mielestäni viehättävimmät hoodit Riiassa

 

Liettuan-keikka: Ristikukkula, Vilna, Trakai ja Kaunas

Sää Riian seudulla muuttui sateiseksi ja ajattelimme muutenkin, että viikolla on parempi suunnistaa pääkaupunkiin kuin viikonloppuna, joten torstaiaamuna suuntasimme kohti Liettuaa. Rajalla ei ollut minkäänlaisia tarkastuksia tai muita muodollisuuksia, vaan matka jatkui samaan tapaan kuin vaikka Suomesta Ruotsiin mentäessä.

Matkalla pysähdyimme Ristikukkulalla Šiauliain lähistöllä. Olimme nähneet kyllä kuvia paikasta, mutta ei niistä pystynyt arvaamaan sitä hämmästystä, minkä paikka todellisuudessa herätti. Jonkin lähteen mukaan kukkulalla ja sen reunoilla on nykyisin yli 100 000 ristiä, ja se oli kyllä helppo uskoa. Paikka on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen!

 

_MG_0842.jpg_MG_0844.jpg

Ristikukkula

 

Vilnan vanhakaupunki oli kompakti ja melko nopeasti käveleskelty läpi, mutta tunnelma siellä oli niin mukava, että varmasti siellä viihtyisi useammankin päivän. Riikaan verrattuna kaupunki oli mielestämme paljon sympaattisempi ja herttaisempi. Uzupisin alue erityisesti sen perustuslain (lue esim. täältä: https://www.travelloverblogi.fi/uzupis-vapaakaupunki-joka-ehka-tahtoisi-olla-valtio/ ) luettumme viehätti.

 

_MG_0913.jpg_MG_0906.jpg_MG_0933-2.jpg

Vilnaa kalansilmälinssin läpi katseltuna

 

Jatkoimme seuraavana päivänä Vilnasta Trakain linnalle. Koko kylä värikkäine puutaloinen oli mukavan näköinen ja aurinkoisena päivänä siellä varmasti olisi kiva hengailla, mutta nyt vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Niinpä tyydyimme kiertämään kylän muutamaan kertaan autolla ja jatkoimme Kaunasiin, jossa aurinko jo paistoi. Jätimme auton Akropolis-ostoskeskukseen ja kävelimme kävelykadulle. Koko vanhankaupungin keskusta oli remontin alla, eikä siitä siksi oikein saanut positiivista käsitystä. Liekö valmistautumista Euroopan kulttuuripääkaupunki 2022 varten?

 

_MG_0938-2.jpg

Trakain linna

 

_MG_0949.jpg

Värikkäät puutalot Trakain kylässä piristivät sadepäivää.

 

_MG_0956.jpg

Kaunasin pääkatu ei ole kovin viehättävä tällä hetkellä.

 

Kaiken kaikkiaan Latviasta ja Liettuasta jäi ihan positiivinen mielikuva. Liettuasta pidimme kaikki enemmän, joskaan kahden päivän aikana siellä ei tietenkään nähnyt yhtä paljoa kuin viikon aikana Latvian puolella. Vaikka kaikissa netin matkakoppaissa ja kuvauksissa kerrotiin, että neuvostoajan merkkejä on purettu ja raivattu pois, kyllä niitä edelleen oli nähtävissä niin rakennuksissa kuin muutenkin. Liettuan rantakohteisiin voisin mielelläni käydä vielä tutustumassa.