_MG_9015.jpg

 

 

Hiihtoloman 2019 reissukohteeksi valikoitui Israel. Aiemmin se ei ole ollut edes harkinnassa, koska olemme ajatelleet, että turvallisuustilanne siellä on epävakaa, mutta ystävän suosituksesta (ja vakuuttelusta, että siellä on täysin turvallista) sinne päädyimme. Päätös osoittautui oikein hyväksi, ja minkäänlaista uhkaa tai jännitettä ei ollut aistittavissa. Tel Aviv oli yllättävänkin rennon ja chillin oloinen paikka (johtunee surffareista), eikä Jerusalemkaan turhan jäykältä vaikuttanut.

 

 

Sää

Ennen matkavarausta katselimme sääennusteita ja aiempien vuosien maaliskuun lämpötiloja, ja ajattelimme pääsevämme helpolla ja lyhyellä matkustuksella lämpöön, ja toteutuihan se lopulta onneksi. Ensimmäiseksi jouduin kuitenkin ostamaan hupparin ja sukkahousut, kun sää oli perjantaista tiistaihin todella viileä, ajoittain jopa kylmä, ja matkalaukussa oli vain kesävaatteita. Sadekuurojakin saimme niskaamme parina päivänä. Tiistaista lähtien alkoi onneksi lämmetä, ja saimme nauttia kaksi täyttä biitsipäivääkin. Ja biitsihän on ihmisen parasta aikaa, eikö? 

 

_MG_9001.jpg

 

 

Asuminen

Vuokrasimme asunnon (Hayarkon Full Sea View) Booking.comin kautta. Se  oli vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja vajaan kahden kilometrin päässä Jaffan vanhastakaupungista, mikä oli kaikin puolin ihan täydellinen sijainti - kävelemällä pääsi suurimpaan osaan Tel Avivin keskeisistä mestoista. Asunto oli kunnoltaan ja varustelultaan ihan ok, joskin vähän siellä haisi kosteusongelma. Siinä oli myös ihana kattoterassi, josta näki biitsille. Asunnon ja rannan välisellä tontilla tosin oli rakennustyömaa, joten kovin kauaa siinä ei ehkä ole merinäköalaa. Sisällä kämpässä oli aluksi todella kylmä, ennen kuin aloimme pitää surutta ilmastointilaitteen lämmitystä päällä myös öisin ja joskus jopa sen aikaa, kun olimme poissa asunnosta. Kylmyys on nettilähteiden mukaan ihan yleistä israelilaiskämpissä tähän aikaan vuodesta.

 

_MG_9444.jpg

 

 

Liikkuminen

Saavuimme perille Tel Aviviin puolen yön maissa, ja koska oli niin myöhä ja vieläpä sapatti, päätimme suosiolla ottaa taksin (175 NIS) asunnolle. Lentokentältä pääsee keskustaan myös junalla, bussilla ja sherutilla, eli jaetulla taksilla, mutta julkinen liikenne on aika lailla seis sapatin aikana. Muutoin emme taksilla juuri ajelleet, paitsi kerran linja-autoasemalta asunnolle (kolme-neljä kilometriä, maksoi 50 NIS) ja sitten lopuksi takaisin lentokentälle. 

Muuten liikuimme pääasiassa kävellen. Yhtenä päivänä vuokrasimme kaupunkipyörät ja ajelimme rantaa pitkin Yarkon-joelle asti. Pyörien vuokraus vaikutti ensin todella monimutkaiselta, mutta ei se lopulta ollutkaan ja pelkkä luottokortti riitti automaatilla, joita on aika tiuhaan ympäri kaupunkia. Pyörällä en tosin olisi uskaltanut lähteä keskelle kaupunkia - sen verran hurjalta meno välillä näytti. Myös sähköpotkulautoja oli vuokrattavissa vapaasti kenelle tahansa, mutta ymmärtääkseni niiden käyttöön olisi tarvinnut jonkin sovelluksen.

Jerusalemiin matkustimme ensin sherutilla päälinja-autoasemalle (5,5 NIS / hlö) ja sieltä tavallisella bussilla (16 NIS / hlö) Jerusalemin päälinja-autoasemalle. Tel Avivin linja-autoasema oli melkoisen sekava (ja haiseva) sokkelikko, jonne sisään tullessa oli turvatarkastus läpivalaisuineen, mutta oikea lähtöportti löytyi ja bussi lähti melkein heti matkaan. Linja-autoilla oli monin paikoin oma kaista, joten matka sujui sukkelaan, vaikka muu liikenne välillä mateli ruuhkassa. Bussi oli niin mennessä kuin tullessakin hyväkuntoinen ja moderni - jopa usb-pistokkeet oli istuimien yläpuolella puhelinten latausta varten.

 

_MG_9042.jpg

 

 

Jerusalem

Maanantain sääennuste lupasi sadetta Tel Aviviin, joten ajattelimme sen olevan täydellinen päivä suunnata Jerusalemiin. Vuokraemäntä kävi edellisiltana tyttärensä kanssa selittämässä, miten pääsemme sinne, ja helposti niiden ohjeiden avulla pääsimmekin perille. Jerusalemin bussiasemalta oli parin kilometrin kävely pitkin Jaffa streetiä vanhaankaupunkiin. Lähistölle olisi päässyt myös raitiovaunulla, mutta sitä emme olleet tajunneet etukäteen, ja takasin tullessa talsimme ruokapaikkaa etsien 1/3 matkasta, minkä jälkeen ajattelimme, että sama kävellä loputkin.

Vanhassakaupungissa suunnistaminen ei ollut kovin helppoa, vaikka apuna oli niin kartta kuin google mapskin, mutta vain yhden kadun jouduimme lopulta kävelemään useampaan kertaan läpi reittiä kalliomoskeijalle etsiessämme. Jerusalem ei ollut ollenkaan sellainen kuin olin sen mielessäni kuvitellut, mutta todellakin käymisen arvoinen paikka! Olin ajatellut, että nähtävyyksiä ja raamatullisia paikkoja on siellä täällä ympäri kaupunkia, mutta merkittävimmät olivat kaikki vanhankaupungin sisällä. Itse vanhakaupunkikin yllätti siten, että iso osa kaduista oli katon alla ja kaikkialla oli kaupustelijoita. Muualla kuin vanhassakaupungissa (sekä kävely sinne ja takaisin) emme käyneet, mutta Getsemane näkyi myös kalliomoskeijalle.

Vanhassakaupungissa oli turvatarkastuksia läpivalaisuineen useammakin paikassa, ja joka puolella pyöriskeli ihan lapsilta näyttäviä sotilastyttöjä ja -poikia, jotka kantoivat raskaita aseita ihan kasuaalisti. Poliisejakin näkyi Jesuralemin katukuvassa huomattavasti enemmän kuin Tel Avivissa.

 

_MG_9294.jpg

Kalliomoskeija

 

_MG_9210.jpg

Yksi monista putiikkien täyttämistä kujista

 

 

Ruoka

Olimme olleet kaukaa viisaita ja pakanneet ilta- ja aamupalatarvikkeet sekä muutaman vesipullon matkalaukkuun valmiiksi, niin ei tarvinnut heti tultuamme yön kähmässä lähteä etsimään ruokakauppaa. Pieniä kauppoja löytyi sittemmin joka puolelta, mutta mitään isompia ei näkynyt. Hintataso näissä kaupoissa oli melko posketon! Perus jukurttipurkki maksoi 7 NIS ja muropaketti peräti 40 NIS.

Halvimmalla ruokaa löysi katukeittiöistä, joista falafelpitan sai 15 NIS:llä ja lihaversion hiukan kalliimmalla. Näillä pääsääntöisesti elimmekin koko viikon. :D Muihin paikallisiin ruokiin ei siis hirveästi tullut tutustuttua, paitsi yhtenä päivänä söin aivan ihanaa shakshukaa, johon löysin reseptinkin, jota aion kokeilla pikimmiten. Tietysti maistelimme myös baklavia ja muita ihanan sokerisia leivonnaisia, ja valtavan kokoiset paikalliset mandariinit olivat todella mehukkaita.

Bezzo Pizzan pitsat on myös pakko mainita. Pitseria sijaitsee Banana Beachin liikennevaloista yli tultaessa suoraa eteenpäin yhden korttelin päässä, eli ihan meidän asunnon hoodeilla, mutta jostain syystä sinne menimme vasta lähtöpäivän iltana. Siellä söimme yhdet elämämme parhaista pitsoista!

 

_MG_9388.jpg

 

 

Nähtävyydet

Emme ennen matkaa olleet juurikaan ehtineet / jaksaneet ottaa selvää nähtävyyksistä, ja muutaman kerran kävikin niin, että halusin palata uudelleen jonnekin, jossa olimme jo käyneet ja vasta sen jälkeen olin ottanut selvää paikasta. Näin kävi muun muassa Jaffan ja Neve Tzedekin kanssa. Toisaalta emme jaksaneet nähtävyyksiä hirveästi ahmiakaan, koska halusimme lomalta pääasiassa rentoa meininkiä ja chillailua. Museot olivat myös to do -listalla vain hätävarana, jos olisi satanut enemmänkin, ja niissä ei siis tullut käytyä ollenkaan.

 

_MG_9026-2.jpg

Vanhaa Jaffaa

_MG_9438.jpg

Neve Tzedek

 

Jaffan (ihanan kapeita kujia, historiaa ja puistomainen kukkula, jolta mahtavat maisemat kaupunkiin) ja Neve Tzedekin (kahviloita, ravintolita, värikkäitä graffiteja, nättejä taloja ja sympaattisia katuja) lisäksi käymisen arvoisia paikkoja mielestäni olivat nämä: 

- Carmel Market (kuva alla) oli ihan meidän asunnon naapurikorttelissa. Se on mukava ulkoilmatori, jossa paljon elämää ja myytävänä monenlaista tavaraa, hedelmiä, herkkuja ja oikeastaan kaikkea, mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa. Vuokraemännän pojan mukaan perjantaisin siellä on vielä enemmän meininkiä (joskin silloin se menee aiemmin kiinni), mutta me kävimme siellä heti sunnuntaina ja vielä uudemman kerran keskiviikkoiltana. Tori sijaitsee jemeniittikorttelissa, jossa myös oli kiva katsella.

 

_MG_9379.jpg

 

- Hatachana eli vanhan rautatieaseman alue on nykyisin täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. 

- Puistoissa voi bongailla villejä papukaijoja. <3

- Pilvenpiirtäjien juurella on mukava taivastella arkkitehtuurin ihmeitä ja omaa pienuutta.

- Auringonlaskut olivat lumoavia. Parhaalta ne näyttävät tietysti biitsillä.

- Rantapromenaadi Tayelet on täynnä elämää.

 

Näissä myös kävimme, mutta olisi ihan hyvin voinut jättää käymättäkin:

- Rothschild Boulevard on kai must see jollakin mittarilla, mutta se oli kyllä mielestäni vain meluisa ja ruuhkainen katu, jossa ei varsinaisesti ollut mitään wau-efektiä (ellei ole kiinnostunut arkkitehtuurista - tuon varrella on paljon bauhaus-taloja).

Bialik Streetiä mainostettiin jossain matkaoppaassa historiallisimpana katuna, mutta se näytti meistä ihan perus kadulta, eikä siellä oikeastaan mitään kiinnostavaa ollut, ellei sitten olisi halunnut vierailla Bialik-museossa. 

- Uusi satama oli.. noh, satama. Kiinnostavaa sen sijaan oli sataman edustan hassun malliset palmut sekä vinosti vastapäinen kerrostalo, jonka ulkoverhoilu oli jännittävä.

 

_MG_9146.jpg

Keskustan pilvenpiirtäjiä

 

 

Biitsit

Keskiviikkona tuli ihan kunnon helle, ja lähes koko päivän loikoilimme biitsillä. Aika lailla meidän asunnon kohdalla oli Banana Beach, mutta keskiviikkona kävelimme vähän kauemmas Jerusalem Beachille, koska uiminen oli kielletty suurimmalla osalla rannoista. Kieltokylttejä oli muutaman metrin välein ja rannan kovaäänisistä tuli puolen tunnin välein myös kuulutus aiheesta viidellä eri kielellä. (Tämä johtui ilmeisesti vain talviajasta, kesällä saanee uida missä vain.) Emme me lopulta edes uineet, koska vesi oli suomalaiseenkin makuun kylmää, mutta ranta oli mukava ja ravintolasta sai evästä, ja ravintolarakennuksessa oli myös siisti vessa. Samoin oli  laita tuolla Banana Beachilla, jolla vietimme perjantaipäivän. 

Lähes jokaisella biitsillä oli myös ulkoilmasali vapaassa käytössä. Muutamana iltana kävimmekin vähän vetämässä leukoja ja muuten jumppailemassa. 

Rantaravintoloissa oli aika hiljaista kylminä päivinä, mutta tiistain jälkeen alkoi niissäkin olla elämää, ja meno näytti jatkuvan pitkälle iltaan.

 

_MG_9489.jpg

_MG_9493.jpg

 

 

Muuta

Julkisia vessoja oli helppo löytää ja ne olivat siistejä ja ilmaisia.

Israelilaiset olivat avuliaita ja usein pysähtyivät kysymään, olimmeko menossa jonnekin tiettyyn paikkaan, kun palloilimme eksyneen näköisenä. Ainoastaan Jerusalemin vanhassakaupungissa auttajilla oli taka-ajatuksena saada rahaa, muuten se oli ihan vilpitöntä.

Lentokentän turvatarkastuksista olimme lukeneet paljon, että ne ovat hullun tarkkoja ja aikaa vieviä, mutta meidän kohdalla kokemus ei ollut ollenkaan tällainen. Tullessa passintarkastaja kysyi ainoastaan, mikä on matkan tarkoitus, ja lähtiessä oli ennen check iniä ylimääräinen turvatarkastus, jossa kysyttiin vain, onko meillä mukana mitään, mikä ei ole meidän omaa, kuten lahjoja, pyssyjä tai ydinaseita. Eipä ollut. Reppuun unohtunut vesipullokin meni läpi läpivalaisusta vahingossa. Aikaa se meillä kyllä vei, kun chek inin virkailija, joka oli myös lähtöportilla, oli molemmissa ihan käsittämättömän hidas.

Israel muistutti meidän mielestä monta eri paikkaa, joissa olemme aiemmin käyneet, mutta kuitenkin se oli ihan omanlaisensa maailma. Nähtävää ja koettavaa riittäisi pitkiksi ajoiksi, ja jäikin tunne, että tänne täytynee tulla takaisin.

 

 

_MG_9184.jpg