_MG_1564-4.jpg

 

Havanna! Kun mietin, millä sanoilla tuota kaupunkia kuvailisi, mieleeni ei tule mitään, mikä vastaisi sitä, millä tavalla sen koimme. Se oli jotain erilaista, mitä emme olleet nähneet tai kokeneet missään muualla. Se oli ihanan värikkäitä taloja ja autoja, tyhjä kaupan hyllyjä, omituisia tapoja, avoimia ja jutteluun innokkaita paikallisia, sosialistisia seinämaalauksia, romminjuojia ja sikarintupruttelijoita, katolla juoksevia koiria, elävää musiikkia joka korttelissa, kiekuvia kukkoja keskellä kaupunkia... Se oli kaikkea! Ja jotenkin tuohon hullunmyllyyn tottui niin, että loppulomasta keskellä katua lojuva sian pääkin tuntui ihan luonnolliselta.

En yritäkään saada tässä kuvattua kaikkea, vaan keskityn kertomaan hyväksi havaittuja vinkkejä ja vastauksia kysymyksiin, joita ennen reissua googlailin hulluna mutta joihin en löytänyt vastauksia. Toivottavasti näistä on jollekin matkaa suunnittelevalle apua ja iloa!

 

MATKUSTAMINEN JA MAJOITUS

Kuubaan ei voi ihan tuosta vaan lähteä äkkilähdöllä, ainakaan jos asuu kaukana Kuuban suurlähetystöstä. Suomalaisilta turisteilta vaaditaan matkustajakortti, jonka voi hakea paikan päältä lähetystöstä tai postitse. Me lähetimme hakemukset heti matkan varauksen jälkeeen, eli tammikuun puolivälissä. Kun reissuun oli aikaa enää kolme viikkoa, tuli sähköpostiin (roskapostin puolelle) lasku, jonka maksoimme heti, mutta siitä huolimatta kortteja ei alkanut kuulua. Tiedustelimme sitten, mikä mahtoi olla tilanne, ja vastaus oli, että yleensä käsittelyaika on 15 päivää laskun maksamisesta, mutta koska meillä näyttäisikin olevan matka jo lähellä, he postittavat ne seuraavalla viikolla. Viikko kului taas eikä mitään kuulunut, mutta onneksi sentään reissuviikon maanantaina ne tulivat. Hinta paikanpäällä haettuna olisi ollut pari kymppiä / kpl, mutta postitettuna ne kustansivat 47 e / kpl + kirjatut kirjeet, jotka halusimme varmuuden vuoksi niin meno- kuin paluupostiin. Kortit leimattiin Kuubaan saapuessa ja meistä kaikista otettiin myös kuvat järjestelmiin, ja poislähtiessä kortit kerättiin pois ja taas meidät kuvattiin.

Havannan lentokenttä Jose Marti on todella pieni - lähtöporttejakin on vain kolme, joille kaikille odotellaan yhdessä isosa tilassa. Kuuban valuuttaa ei voi vaihtaa valmiiksi, joten kun tullessa Miamin-kone saapui samaan aikaan meidän kanssa, oli rahanvaihtopisteelle hirveä jono. Onneksi autokuskimme hyväksyi eurot maksuna, joten jätimme rahanvaihdon suosiolla seuraavaan päivään. Poislähtiessä meillä oli noin 60 CUC jäljellä, ja rahanvaihtopisteen täti kertoi, että turvatarkastuksen jälkeen on kyllä rahanvaihtokoppi, mutta siellä ei ole ketään enää töissä. Päätimme sitten kuitenkin käyttää loput rahat sikariostoksiin ja kahvitteluun. Muutamia matkamuistokauppoja ja tax freekin siellä odotustilassa oli, mutta missään niissä ei käynyt luottokortti.

Majapaikan etsinnässä suosikkimme booking.com ei juurikaan ollut avuksi, siellä siellä oli ihan muutamia yksittäisiä majoitusvaihtoehtoja. Onneksi löysimme homestay.com-nimisen varaussivuston, jossa oli paljon erilaisia kotimajoitusvaihtoehtoja eli casa particulareja. Halvin hotelli olisi ollut n. 800 e / viikko, mutta tuolta löysimme majoituksen noin kahdella sadalla, ja pääsimme samalla näkemään kuubalaista elämänmenoa lähempää. Asunto, Casa S, sijaitsi Vedadon ja Centro Habanan rajalla, sadan metrin päässä Malecosta ja noin puolen kilometrin päässä yliopistosta ja Habana Libre -hotellista. Mielestämme sijainti oli loistava: naapurusto oli rauhallinen, parvekkeelta näkyi meri, ja vanhaankaupunkiinkin oli kävelymatka. Lähellä oli ruokakauppoja ja ravintoloita sekä nettipuisto.

Isäntäpariskunta oli kerrassaan ihana, ja he auttoivat meitä kaikissa kysymyksissä sekä järjestivät lentokenttäkuljetukset (tullessa 40 CUC, koska kuskin piti odotella meitä, lähtiessa 25 CUC). Isäntä itse oli meitä vastassa kentällä nimikyltin kanssa. He itse eivät asuneet asunnossa mutta tulivat aamuisin laittamaan aamupalan. Jaoimme keittiön ja aamupalapöydän toisessa huoneessa asuvan kanadalaispariskunnan kanssa. Meidän huone oli oikeastaan kaksi makkaria ja kylpyhuone, joten omissa oloissakin sai olla. Aamupalan kahvit ja leivät kuuluivat huoneen hintaan, ja pienestä lisämaksusta sai munia, hedelmiä ja mehua.

 

_MG_1605-2.jpg

 

 

RUOKA, JUOMA JA KAUPAT

Olin lukenut etukäteen netistä, että kaupoista voi olla hankalaa löytää välipalaa tai edes vettä, joten varasimme lähes puolet yhdestä matkalaukusta välipalapatukoille, pähkinöille ja sen semmoisille sekä muutamalle ensihätävesipullolle. Paikanpäällä osoittautui, että tuo tieto piti paikkansa. "Tavallisissa" kaupoissa (esim. Panamerican-ketju) ei ollut vettä ja monessa hyllyt ammottivat tyhjillään. Yhdessä kaupassa huomasimme, että paikallisille myytiin tiskin alta keksejä, mutta missään ei niitä ollut esillä. Parhaiten vettä sai jäätelökioskeista ja ruokapaikoista. Ostimmekin heti monta pulloa kerralla aina, kun vettä löytyi. Tavallinen kauppa lainausmerkeissä siksi, että kaupoissa oli tosi hassuja käytänteitä. Esimerkiksi yhdessä piti jonottaa pihalla, ja sisälle päästettiin vain muutama asiakas kerralla, vaikka tilaa olisi ollutkin. Toisessa taas oli lasivitriinissä esillä koko valikoima, ja täti sitten haki varastohyllystä halutut tuotteet. Mihinkään kauppaan ei saanut ottaa laukkua mukaan, vaan se piti jättää säilytykseen kassan luo tai peräti erilliseen narikkaan, niin kuin yhdessä kauppakeskuksessa olisi ollut. Muutamia länsimaisen näköisiä vaatekauppoja näkyi, mutta niissä hinnat olivat aika lailla Suomen tasoa. Matkamuistoja oli myytävänä pikku kojuissa siellä täällä sekä rykelminä parilla torilla, joista kivempi mielestäni oli Vedadossa lähellä Habana Libre -hotellia. Nättejä koruja sai halvalla, mutta muuten meidän tuliaisostokset jäivät melkoisen vähäisiksi.

Ravintoloissa ruuasta ei ollut pulaa, vaan monenlaista oli tarjolla, ja ravintoloita oli tiuhassa. Olimme etukäteen lukeneet, että kannattaa suosia paikallisten paladar-paikkoja, mutta meidän kysellessä paladareja, paikalliset ohjasivat meidät perusravintoloihin, jotka olivat vieläpä aika hinnakkaita. Porukka oli innokasta viemään meidät perille ihan henkilökohtaisesti, ja ilmeisesti he saivat jotain ravintolalta, jos saivat hankittua asiakkaita. Ensimmäisenä päivänä meidät johdatettiin paikkaan, jossa hinnat olivat kolminkertaiset verrattuna seuraavan päivän paikkaan, jonne päädyimme ihan vahingossa käveleskellessämme Vedadossa. Tuohon ravintolaan ja vieressä olevaan samantapaiseen paikkaan palasimme sitten vielä myöhempinäkin iltoina. Näissä sai pastan tai pitsan 3-6 CUCilla, ja muukin ruoka oli varsin inhimillisen hintaista. Myös meille kasvissyöjille löytyi hyvin ruokaa, ja kaikki käymämme paikat olivat siistejä ja hygieenisiä.

Coppelia-jätskikiska on instituutio. Olin lukenut netistä vinkin, että sieltä saa herkullista jäätelöä ja kannattaa pienestä jonosta huolimatta mennä maistamaan. Satuimme paikalle sunnuntaina, ja jono näkyi jo kauas. Se, tai oikeastaan ne - niitä tuli neljästä eri suunnasta - kun olivat satojen metrien mittaiset! Oltiin, että whaaat, ja mentiin suosiolla vieressä olevalle, jonottomalle kiskalle. Myöhemmin kysyttiin, ovatko ne oikeasti jäätelöjonoja, ja ovat kuulemma, mutta sattui vain olemaan joku spesiaalipäivä, jolloin jäätelöt olivat erityisen halpoja. Palattiin sinne sitten toisena päivänä, ja havaittiin, että "kiska" on aika lievä ilmaus paikalle. Se oli ennemminkin keskus, jossa oli useita tiskejä ja valtavat määrät eri makuja (jonot makujen mukaan), mutta meidät ohjattiin portinpielessä olevalle pienelle kopille, jossa oli kolme makuvahtoehtoa. Kolme palloa ja vesipullo maksoi 8 CUC, kun siinä vieressä olevassa kioskissa yksi pallo oli ollut 0,45 CUC. Tätä piti sitten tietysti alkaa googlaamaan, ja selvisi, että keskialueelle pääsee vain, jos on paikallispesoja ja puhuu espanjaa. Turistit viedään suorilta tuolle pikkukopille. Hinnan suuruus ei selvinnyt, mutta paikallispesoilla jäätelö on kuulemma sikahalpaa, ja koko tämä sirkus on syntynyt vain siksi, että Fidel Castro tykkäsi kovasti jäätelöstä ja halusi, että perustetaan paikka, jossa on makuja enemmän kuin Amerikassa. :D

 

_MG_1920.jpg

 

 

TEKEMISTÄ JA NÄKEMISTÄ

Havanna on aika pieni, ja lähes kaikki on kävelyetäisyydellä, eikä taksikaan ole kallis, kun vähän tinkaa. Ainakin meille moni kuski laski hintaa heti, kun huomasi että olemme jo vähän perillä hintatasosta. Parasta Havannassa oli mielestäni vain käveleskellä päättömästi pitkin katuja ja ottaa kuvia, mutta muutamia erityisen kivoja paikkojakin tuli vastaan. Tässä muutamia käyntiehdotuksia:

- Rommimuseo (vanhassakaupungissa): Mielenkiintoinen paikka ja aika must, kun kerran Havannassa ollaan. Liput 7 CUC, lapset ilmaiseksi. Sisältää opastetun englanninkielisen kierroksen sekä maistiaisen.

- Avoautoajelu (lähtee Central Parkin kupeesta): Kiskurihinta (40 CUC) mutta minun mielestä on sen arvoista! Kierros kestää tunnin, ja vie muun muassa Plaza de Revolutionille sekä hiuksia hulmuttavalle Maleconin rantaboulevardille.

- Callejon de Hamel (Centro Habanassa, vain 300 m meidän majapaikasta): Kierrätystaidetta ja väri-ilottelua täynnä oleva kadunpätkä, jossa sunnuntaisin on puoleltapäivin myös sambaa ja rumbaa livenä. Itse tykkäsin kyllä enemmän rauhallisemmasta ajankohdasta, kun taidetta sai rauhassa ihastella, mutta kyllä sunnuntaimeininkikin oli kokemisen arvoista. (Kuva alla)

- Vedadon kaupunginosa on ulkoasultaan aivan erilainen kuin Centro Habana tai Habana Vieja. Siellä kannattaa käydä ainakin katsastamassa Florida-henkistä meininkiä.

- Parque Almendares (Vedado): Kaunis ja rauhallinen puistoalue joen rannassa. Joella näytti olevan myös soutuveneiden vuokrausta. Matkaa Vedadon keskihoodeilta on n. 3 km, mutta taksi vei perille neljällä CUCilla ja varmaan halvemmallakin, kun vähän tinkaa.

- Castillo de Morro: Jo lauttamatka ikivanhalla lotjalla vanhankaupungin satamasta salmen yli Casa Blancan kaupunginosaan on elämys. Satamasta noustaan slummimaisen alueen läpi ylös linnoitukselle johtavalle tielle, ja siinä kivutessa lapset tulivat ympärille pyytelemään karkkia. Kun meillä ei ollut antaa, saatiin perään fuckyouta ja youmotherfuckeria. :P Ylhäältä on mahtavat näkymät kaupungin yli. Alueelle pääsee myös esimerkiksi taksilla salmen ali kulkevaa tunnelia pitkin.

- Museo de la Revolucion ja Museo de Bellas Artes: Näissäkin tuli käytyä (jakaannuttiin mielenkiinnon kohteiden mukaisesti miesväki ensimmäiseen ja naisväki jälkimmäiseen), mutta en tiedä, voiko näitä älyttömästi suositella. Vallakumousmuseo oli kuulemma aika blaah. Taidemuseo taas oli ihan kiva ja esillä oli paljon kivan värikästä taidetta, ja kyllä siellä näin pilvisenä päivänä ihan kivat pari tuntia vietti. Vallakumousmuseo 8 CUC / hlö, taidemuseo 5 CUC / hlö.

 

_MG_1621.jpg

 

 

PLAYAS DEL ESTE

Halusimme Kuuban-lomalta ehdottomasti myös rantaelämää, ja iloksemme saimme netistä tietää, että ihan kaupungin ulkopuolella on pitkä hiekkaranta nimeltään Playas del Este. Ehdotin, että olisimme muutaman yön siellä ja loput Havannassa, mutta mies sai ylipuhuttua minut, että pysytään koko aika yhdessä majapaikassa ja käydään rannalla päiväseltään. Onneksi saikin, koska ei siellä rannan lisäksi juuri mitään muuta elämää ollutkaan, mutta ranta oli kerrassaan aivan ihana! Turkoosia merta, valkoista hiekkaa ja palmuja! <3

Kävimme rannalla kahtena eri päivänä. Olin lukenut, että Hotel Tropicocon kohdalla on parhaimmat rannat, ja suuntasimmekin sinne. Matkaa oli n. 20 kilometriä, ja vuokraisäntä neuvoi meitä ottamaan bussin vanhastakaupungista. Lähdimmekin marssimaan siihen suuntaan, mutta jo ensimmäisessä kadunkulmassa taksi pysähtyi kysymään, tarvimmeko kyytiä ja tarjosi matkaa 35 CUCilla, jonka tinkasin 30:een, mikä ei ollut kuin 10 CUC enemmän kuin bussi olisi ollut. Niinpä vältyimme kävelyltä ja pääsimme suoraa sinne, minne halusimmekin. Kuski myös ehdotti, että hän tulee hakemaan meidät illalla, ja niinhän hän tulikin. Heti taksista noustuamme vastassa oli poika, joka tarjosi aurinkotuoleja ja -varjoja vuokralle, ja koska 3/4 porukasta halusi niitä, menimme hänen mukaansa. Pojat myös juoksuttivat ruokaa ja juomaa rannalle saakka, mutta meitä vähän epäilytti ruuan hygieenisyys, ja päätimmekin syödä vasta kaupunkiin palattuamme. Toisena päivänä kysyimme taksikuskilta suorilta, pääseekö rannalle 20 CUCilla, ja kuski suostui, ja hakikin vielä illalla. Tällä kertaa menimme vapaalle rannalle palmujen katveeseen. Edellisellä kerralla tuuli oli kova ja aallot isot, mutta jälkimmäisellä tuuli oli varsin miellyttävä ja merikin kuin linnunmaitoa.

Playas del este on ehdottomasti käymisen arvoinen! Rannan hotellien hinnalla reissaat taksilla vaikka monta kertaa päivän aikana edestakaisin. Vessoja ei rannalla ollut, mutta rantapojat kehottivat hoitamaan asian "naturalmente". Myös Tropicoco-hotellin vessaan pääsee, kun livauttaa portsarille muutamia pesoja. ;)

 

_MG_1689-2.jpg

 

 

MUUTA KÄTÄNNÖN ASIAA

Rahanvaihto: Matkaoppaassa kerrottiin, että rahaa voi vaihtaa valtion omistamissa cadecoissa, mutta emme koko aikana nähneet yhtään cadecaa tai muutakaan kylttiä rahanvaihtopaikasta. Ensin ei meinannut löytyä pankkiakaan, joten ensihätään vaihtoin satasen jonkin hotellin respassa, mutta hotellin vartija sanoi, että niissä on huonot kurssit ja että menkää ennemmin pankkiin. Pankeissa piti näyttää passi ja kertoa majoituspaikan osoite. Rahaa sai myös nostettua kortilla, kun meidän käteisvarat loppuivat. Missään ei voinut maksaa kortilla, ei ravintoloisssakaan eikä siis edes lentokentällä. 

Netti: Wifi-zoneja on aika tiuhassa, mutta nettikortteja myyviä kioskeja ei niinkään. Vedadossa Coppelia-jätskipaikan vieressä ja La Rampalla muutama sata metriä Maleconilta ylöspäin olivat ainoat meidän bongaamat paikat (sini-keltainen koppi, jossa lukee Etecsa, avoinna vain klo 19 asti), joista tunnin kortin saa 1 CUCilla. Ostettaessa täytyy näyttää passi, ja ainakaan meille ne eivät suostuneet myymään kolmea korttia enempää kerralla. Wifi-puistoissa pyörii myös tyyppejä, jotka myyvät kortteja 2-3 CUCilla. Kannattaa tarkistaa ennen heiltä ostoa, että salasanan peittävä raaputuspinta on tallella. Koko tuntia ei tarvitse käyttää kerralla, vaan se on voimassa kuukauden ensimmäisestä käytöstä.

Ihmiset: Havannalaiset vaikuttivat ystävällisiltä ja avoimilta ihmisiltä. Monet tulivat juttelemaan ilman mitään taka-ajatusta, ja toki jotkut sikarikauppojen tms. toiveissa. Ainoastaan yhteen äkäiseen havannalaiseen törmäsimme, kun erehdyimme ottamaan kuvia, joissa hänen auto oli mukana. Hän olisi halunnut katsoa kameramme ja möykkäsi, ettei autosta saa otta kuvia. Tämän jälkeen olinkin vähän varovaisempi kuvien otossa. Monet papparaiset poseerasivat mielellään kameralle, ja olivat tyytyväsiä heille annettuihin roposiin. Yllättävän moni kyseli, olisiko antaa dödöä, saippuaa tai muuta, ja ihana mummeli oli niin iloinen vanhasta huulipunasta, että vilkutteli meille vielä moneen kertaan.

Vessat: Julkisia vesoja ei näkynyt ollenkaan, mutta monissa ravintoloissa ja museoissa oli jonkinlainen vessa. Pikkurahoja olivat vessavahdit vailla lähes kaikkialla, myös lentokentällä. Omaa paperia, kosteuspyyhettä sekä käsidesiä suosittelen pitämään mukana.

Huijarit: Pahemmin emme (ainakaan tietääkseni) tulleet höynäytetyiksi, mutta muutamia pesoja yritettiin viedä välistä vähän siellä sun täällä, ja esimerkiksi  kaupassa jouduin pyytämään vaihtorahat, jotka kassatäti ilmeisesti tyytyväisenä aikoi laittaa omaan taskuun. Samoin lautalla salmen yli mennessämme lipun piti olla 0,1 CUC / hlö, mutta se olikin yllättäen 1 CUC / hlö. Juho antoi ensin yhden CUCin lippumiehelle, joka sanoi että enemmän. Annoin sitten viitosen, ja se antoi sen Juhon antaman CUCin takaisn eikä muka ymmärtänyt, kun sanoin, että vielä yksi CUC. :D Ovelaa.

 

Havanna oli ihana kokemus! Viikko (tai viisi päivää, koskapa kaksi päivää olimme rannalla) riitti vallan mainiosti, mutta muualle Kuubaan menisin mieluusti vielä uudestankin! Alla vielä muutama tunnelmakuva, jotka toivottavasti kertovat enemmän kuin sanat. :)

 

_MG_1948-2.jpg_MG_1851.jpg_MG_1841-2.jpg