Syyslomakohteeksemme valikoitui Gdansk ihan vain sen takia, että sinne oli halpoja lentoja tarjolla. Kenelläkään meistä ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia tai ennakkokäsityksiä kaupungista tai koko Puolasta, ja viikot ennen lomaa olivat niin kiireisiä, ettei me edes ehditty juuri ottaa selvää. Se oli toisaalta ihan hyvä, koska välillä on hyvä mennä fiilispohjalta. Kämppä me vuokrattiin Booking.comin kautta (Apartinfo Chelmina Park), ja saatiin parilla sadalla koko viikoksi uusi, todella hyväkuntoinen kaksio kävelymatkan päässä keskustasta.

Me tultiin Gdanskiin sunnuntaina aamulla, ja ihan ensimmäiseksi odoteltiin vuokra-auton tuojaa. Yhtiöllä ei siis ollut toimipistettä kentällä (en tiedä, onko missään muuallakaan), vaan firman työntekijä toi meille auton parkkikselle, ja paperihommat tehtiin autossa istuen. Kämppä me saatiin vasta kolmelta, joten siinä välissä ehdittiin käydä jo vähän tutustumassa kaupunkiin. Sää oli yllättävän kylmä ja sumuinen. Sateenvarjojakin jouduttiin investoimaan lisää, jotta jokaiselle oli oma.

Kaupunkikuva oli ihanan värikäs harmaasta säästä huolimatta, ja joka paikassa oli tunnelmallisia kujia ja kaariportteja. Kaikista suoloisin katu oli Uljica Mariacka, jossa olisi voinut vain pällistellä tuntikausia. Hyvää kahvia ja sämpylääkin sieltä sai. Kahvi oli kyllä joka paikassa (paitsi automaateissa) hyvää, mutta muuten puolalainen eväs ei saanut meitä ihastumaan. Kaikki oli meidän mielestä jotenkin laimean makuista tai muuten liian yksinkertaista. Poikkeus oli Manhattan-ostarilla eräässä smoothiepaikassa, jossa niin smoothiet kuin salaatitkin olivat taivaallisen hyviä.

 

Uljica Mariacka

 

 Gdanskin väriloistoa

 

Maanantaina me päätettiin lähteä käymään Sopotissa, joka on ihan kiinni Gdanskissa. Ensin käveltiin vähän biitsillä, ja sitten ajettiin auto parkkiin Sopot Centrumin parkkihalliin. Käveltiin pitkin Monte Cassino -katua ja tietysti pysähdyttiin ottamaan kuvia hauskan näköisestä Crooked Housesta. Käytiin myös pikkuisessa mutta ihan hauskassa vahakabinetissa, jossa oli kaikenlaisia hahmoja Elton Johnista Bill Gatesiin. Pääsymaksu ei ollut paha (20  aikuisilta ja 15 lapsilta), joten joka zlotyn arvoinen se varmaan oli, vaikka parissakymmenessä minuutissa se oli nähty moneen kertaan. Käytiin myös kävelemässä pitkin Euroopan pisintä puusiltaa, joskaan päähän asti ei jaksettu siinä tuulen tuiverruksessa lompsia. Syömässä käytiin Monte Cassino -kadun yläpäässä kivassa pubissa, ja jatkettiin sitten taas kohti Gdanskia. Tarkoitus oli käydä katsomassa matkalla Zaspassa sijaitsevaa kerrostaloaluetta, jossa talojen päätyihin maalattu hienoja seinämaalauksia, mutta navigaattori opastikin meidät jonnekin ihan muualle. Päätettiin sitten jättää Zaspa suosiolla toiselle päivälle.

 

Sopotin Crooked House

 

Seuraavana päivänä ajeltiin Westerplattanille eli paikkaan, josta toinen maailmansota alkoi. Nyt siellä on iso muistomerkki ja kaikenlaisia infotauluja. Kierreltiin siellä aikamme ja ajettiin sitten Oliwaan, jossa ensin käytiin tsekkaamassa katedraali ja sitten aivan ihana puisto, jonka syystunnelmissa viihdyttiin pitkät tovit. Tuossa noiden välissä käytiin myös kivassa kahvilassa aivan puistoa vastapäätä. Se oli aiemmin kai ollut elokuvateatteri, ja kahvilassa olikin kaikenlaista rekvisiittaa siihen liittyen, kuten taittuvat penkit seinänvieruspöydissä. Oliwan jälkeen ajettiin sitten sinne oikeaan Zaspaan, ja seinämaalauksetkin löydettiin. Kivan värikkäitä ja taidolla tehtyjä! Kannatti käydä katsomassa, vaikka takaisin päin tullessa jumituttiinkin liikenneruuhkaan tuntikausiksi.

 

Oliwan puistossa

 

Keskiviikkona alotettiin päivä vierailulla Euroopan solidaarisuuskeskukseen. Se olikin positiivinen yllätys: paikka oli tosi mielenkiintosesti rakennettu, ja audioguidejen, jotka sisältyivät pääsymaksuun (55 zlotya / perhe), avulla saatiin hirveästi tietoa eri vaiheista toisen maailmansodan jälkeen. Siellä oli myös kiva kahvila, jossa oli hyvää kahvia (mutta pahoja kakkuja :P). Sivistäytymisen jälkeen mentiin keilaamaan Manhattan-ostarilla olevaan keilahalliin (MK Bowling), jossa keilaaminen oli noin puolet halvempaa kuin meillä päin. Kivaa oli, ja shoppailuakin sen jälkeen tietysti piti vähän harrastaa. Illalla käytiin vielä exitroomissa, joka sijaitsi Stadion Energan yhteydessä. Me ei oltu varattu huonetta etukäteen, mutta päästiin pelaamaan, ja tosi kivaa oli sekin, vaikka ei ihan saatu selvitettyä loppuun. Myös tämä oli huomattavasti halvempaa lystiä kuin Suomessa, ja englannilla pärjäsi hyvin.

Seuraavalle päivälle oli luvattu aurinkoa, ja me päätettiin lähteä uudestaan kaupunkia katselemaan. No, pilkahtihan se aurinko pari kertaa, mutta pääasiassa oli harmaata ja sadepisaroitakin välillä ropsahteli. Kierreltiin kumminkin ympäriinsä ja käytiin myös vanhassa vankilassa sijaitsevassa meripihkamuseossa (20 zlotya / perhe), jossa oli myös kidutuskammio. Ihan kiva, vaikka olisinkin toivonut vähemmän meripihkaa ja enemmän kidutusjuttuja. ;) Illalla käytiin testaamassa eri exitroom (Zaspassa), ja tällä kertaa selvitettiin itsemme uloskin kaksi minuuttia ennen ajan loppumista! Jee!

 

 

Perjantaina lähdettiin jo aamusta ajelemaan Heliin, joka on kaupunki samannimisen nimen kärjessä, vajaan parin tunnin ajomatkan päässä Gdanskista. Niemi on kapeimmillaan vain pari sataa metriä leveä, ja hauska oli ajella sitä pitkin. Aurinkokin pilkahteli ajoittain. Helissä vierailtiin Fokariumissa (5 zlotya / hlö), joka on eräänlainen hylkeidensuojelukeskus, ja ruokinta-aikaan hylkeet tekevät kaikenlaisia temppuja yleisölle. Kaikki informaatio oli pelkästään puolaksi, joten hirveän paljon ei siitä irti saanut, mutta mukava tietysti oli katsella eviään läpsytteleviä hyljepalleroita. Tuota ruokinta-aikaa odotellessa käytiin syömässä ihan vieressä olevassa kalaravintolassa, joka sijaitsi omistajaperheen kodin verannalla. Hauskaa sinänsä, mutta ruoka oli taas mautonta, ja lohisalaatissakin oli vain lohipaloja jäävuorisalaattikeon ja muutaman suolakurkun ja retiisisiivun päällä. No, mahat saatiin täyteen kumminkin, ja jaksettiin hylkeiden jälkeen vielä käydä katsomassa majakkaa (jonne ei näin talvisin päässytkään sisälle) ja oltais jaksettu muutakin, mutta ei siellä sen enempi ollut nähtävää. Tai no olisi siellä ollut rannikkosotamuseo ja kalastusmuseo, mutta kumpikaan ei jaksanut edellispäivän museopläjäyksen jälkeen houkuttaa. Kesäaikaan Hel varmaan on ihan viehättävä, mutta nyt se ei kyllä vastannut kuvitelmia. Aika ankeankin näköistä oli paikoittain. Niinpä me päätettiin palata takaisin Gdynian kautta. Gdyniassakaan ei ollut näin pikaisen kierroksen jälkeen mitään viehättävää, mutta varmaan ihan kiva sekin on kesällä. Sen sijaan matkalla näkyi monia ihania hautausmaita, jotka järkiään olivat tosi värikkäitä, ja niillä oli aina ihmisiä putsailemassa hautakiviä, vaihtamassa kukkia ja muuten touhuilemassa. <3

 

 

Lauantaina meidän lento kotiin lähti vasta illalla, ja päivä ehdittiinkin vielä hengailla eläinpuistossa (70 zlotya / perhe). Harmiksemme melkein koko ajan satoi, mutta ainakaan ruuhkaa ei ollut. :D Meidän vuokra-Toyotan lisäksi parkkipaikalla oli ehkä kahdeksan autoa. Eläintarha oli tosi kaunis ja eläimiä oli jos minkälaisia: norsuja, kenguruita, tiikereitä, monenlaisia apinoita, magnusteja, laamoja... Simpanssitalossa olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan, ja koko eläinpuistossa viihtyisi nätimmällä säällä hyvinkin koko päivän. Nyt me kierreltiin vain kolmisen tuntia, ja mentiin sitten kuivattelemaan vaatteita ja reppuja Riviera-ostoskeskuskseen. Tuon Rivieran ja aiemmin mainitsemani Manhattanin lisäksi Gdanskissa ja lähiympäristössä on paljon muitakin ostareita. Me testattiin niistä Madison ja Galeria Baltyca. Kaikki olivat kivoja, mutta paras meidän mielestä oli Baltyca, joka oli ihan valtavan kokoinen ja josta löytyi aika lailla kaikki liikkeet, mitä noissa muissakin oli.

 

Listataanpa loppuun vielä koosteeksi Gdanskin/Puolan plussat ja miinukset:

+ Edullinen hintataso niin majoituksessa, ruuassa, vaatteissa, kosmetiikassa kuin palveluissa (keilaus, exitroom)

+ Kivoja, erilaisia kauppoja (vaatteet, kosmetiikka)

+ Paljon vihreitä lehtipuita ja muuta kasvillisuutta. Näin syksyllä ihanat värit.

+ Gdanskin vanhankaupungin värikkäät talot

+ Ihmiset olivat mukavia ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei usein ollutkaan. Tosi hyvin kyllä osattiin myös englantia.

- Ruoka ei säväyttänyt

- Tähän aikaan vuodesta sää on mitä on, eikä  ulkoilma-aktiviteetit tietenkään sateella ole niin kivoja.

- Muuten (vanhaakaupunkia lukuunottamatta) yleisilme vähän ankeahko

Plussan puolelle siis jäätiin, ja kesäaikaan tuolla voisi hyvinkin käydä uudestaan!