sunnuntai, 14. heinäkuu 2019

Kesälomalla Baltiassa

 

_MG_0767.jpg

Yhdet Gaujan kansallispuiston sadoista rappusista, jolle oli käynyt näköjään vähän köpelösti

 

Lennot, majoittuminen ja auto

Jostain syystä Viroa lukuun ottamatta Baltian maat olivat jääneet meillä kokonaan vieraiksi, ja tilanne päätettiin korjata kesälomareissulla. Alun perin suunnitelmana oli ajella omalla autolla koko matka kotoa aina Vilnaan asti ja takaisin, mutta perheen ajovastaavaa tämmöinen ponnistus ei houkutellut, ja hän etsikin edulliset lennot Riikaan sekä vuokra-auton sieltä. Auton vuokrasimme Thriftyltä, joka käytännössä olikin sama kuin Hertz.

Kuten reittisuunnitelmakin myös majapaikka muuttui koko ajan vaihtuvasta pysyvään, eli olimme koko ajan yötä samassa kämpässä Jürmalassa, ja teimme päiväreissuja sieltä. Kämpän vuokrasimme ensimmäistä kertaa koskaan Airbnb:n kautta, ja saimme asunnon viiden minuutin kävelyn päässä rannasta reilulla 400 eurolla 9 yöksi. Kerrostalo oli aika karsea, neuvostohenkinen loukko, jonka rappukäytävässä haisi kosteus, kissanpissa ja tupakka, mutta itse asunto oli nätti ja ihan viihtyisä. Naapurusto oli aika äänekäs, ja yhtenä iltana nuorisoporukka biletti eläinlääkärin parkkipaikalla autostereoineen niin pitkään, että poliisi tuli häätämään heidät pois. Muutaman yön oleskeluun tämä kämppä on ihan hyvä, mutta näin pitkään majailuun emme sitä oikein voi suositella, vaikka isäntä olikin mukava ja ranta lähellä.

Vilnan-reissu oli liian pitkä päiväseltään tehtäväksi, ja vuokrasimmekin sieltä Bookin.comin kautta asunnon yhdeksi yöksi. Asunto (39 e !!!) sijaitsi ihan vanhassakaupungissa. Auton sai parkkiin suojaisalle sisäpihalle ja asunto muutenkin oli aivan ihana, ja sinne olisimme mielellään jääneet koko loppu lomaksi, mutta Jürmalan-kämppä valitettavasti odotteli siellä tyhjillään ja maksettuna.

 

IMG-20190714-WA0004.jpg

Jürmalan kämppämme ulkoapäin ei varsinaisesti kutsunut astumaan sisään.

 

Biitsi ja Jürmala

Ensimmäiset reissupäivät olivat todella lämpimiä, jopa +30 astetta, ja pääsimme nauttimaan Jürmalan paljon kehutuista biitseistä. Ranta olikin hyvin hoidettu, ja vessoja ja kahviloita oli vieri vieressä. Myös lasten leikkipaikkoja ja aikuisten kuntoilulaitteita löytyi ihan vakiospottimme läheltä. Vesi oli lämmintä, mutta päästäkseen uimasyvyyksiin olisi pitänyt kahlata melkoisesti.

Meidän kämppä sijaitsi Jürmalan luoteispäässä Kaugurin kaupungnosassa, eikä keskustan rantoja tullut testattua uimamielessä, mutta ranta vaikutti olevan joka kohdassa yhtä kaunis (palveluja tosin vain kylien kohdalla). 26 kilometrin mittaisella rannalla oli myös mukava tällaisen helposti eksyvän yksinjuoksijan käydä aamulenkillä, ja hiekka oli vesirajassa juuri sopivan kovaa lenkkarin alla. 

Kiva ranta ja samalla myös nähtävyys oli Jürmalan toisella reunalla sijaitseva iso hiekkadyyni, White Dune. Uimista emme tässä kohtaa kokeilleet, mutta kyllä jotkut sitäkin näyttivät tekevän.

 

1407-2019-011875076162703157606.jpg

Ihana Jürmala Beach jatkuu ja jatkuu silmän kantamattomiin.

 

_MG_1008.jpg

White Dune

 

Jûrmalan keskustassa, Majorissa, satuimme käymään juuri sinä päivänä, kun siellä vietettiin kävelykatu Jomas ielan festivaalia. Ihmisiä oli liikenteessä valtavasti ja auton parkeeraus meinasi tuottaa ongelmia, mutta aikamme pyörittyämme onnistuimme. Kadulla oli musiikkiesityksiä ja erilaisia myyntikojuja, ja kansallispukuisia latvialalaisiakin liikuskeli joukossa. Jürmalaan saapuessa täytyy muuten joka päivä maksaa 2 euron pääsymaksu, mutta jos aikoo ajaa vain ohitse, voi käyttää joen toista puolta kulkevaa tietä ja välttää maksut. Tuo Kaugurin kaupunginosa, jossa meidän asuntomme oli, ei  kuulu maksulliseen alueeseen.

 

_MG_0997.jpg

Jürmalan keskustan ranta-aluetta

 

Kansallispuistot

Ihan Jürmalan vieressä on Kemerin kansallispuisto, jonne suuntasimme ensin. Haimme historiallisessa Meža mājassa sijaitsevasta opastuskeskuksesta alueen kartan ja kävelimme ensin keskuksen ympäristössä kulkevan reilun kilometrin mittaisen reitin ja sen jälkeen jonkin matkan päässä olevan 3,7 kilometrin mittaisen suoreitin (Lielais Ķemeru tīrelis), joka oli kokonaan pitkospuita. Noin puolimatkassa olisi ollut mahdollista ottaa oikoreitti, joka puolittaa lenkin. Noilla kohdin on myös näköalatorni, josta koko erikoisen suoalueen lampineen näkee hyvin. Tämä jälkimmäinen reitti on ehdottomasti käymisen arvoinen. Se on ilmainen, mutta auton parkeeraukseen kannattaa varata 2 euroa. 

 

_MG_0585.jpg

Suoreitti Kemerin kansallispuistossa

 

Palasimme Kemeriin vielä toisenakin päivänä ennen kotiin paluuta, tällä kertaa Kanieris-järvelle. Jätimme auton tien varteen ja kävelimme ensin lintutornille ja sen jälkeen takaisin päin kohti venekeskusta. Tämä reitti (Kaņiera ezera niedru taka) oli kokonaan kosteikon päällä kelluvaa pitkospuusiltaa ja siinä mielessä todella erilainen luontokokemus. Reitin pituudeksi arvioimme noin kolme kilometriä yhteensä. Tämän jälkeen kävimme vielä järven toisessa päässä toisella lintutornilla (Kaņiera Pilskalna Skatu Tornis), jonne oli muutaman sadan metrin matka parkkipaikalta. Molempia paikkoja voin suositella, ja lintubongareita ilahduttavat taatusti monenlaiset haukat, haikarat, silkkiuikut, nokikanat, hanhet, merimetsot ja monet muut lajit. Kotkiakin siellä voi nähdä, mutta meidän kohdalle ei tämmöinen onni käynyt.

 

_MG_1125.jpg

_MG_1083.jpg

_MG_1148.jpg

Kanieris-järven maisemia

 

Myös Kemerin kylässä oli mielenkiintoista nähtävää, muun muassa hauskan vanhanaikainen rautatieasema ja upea ortodoksikirkko. Myöhemmällä retkellä päädyimme sattumalta Tukums-nimiseen kaupunkiin, jonka lähellä sijaitsevan Šlokenbekan kartanon pihalla kävimme myös ihastelemassa.

 

_MG_1192.jpg

Kemerin rautatieasema

 

_MG_1184.jpg

Šlokenbekan kartanopihaa

 

Gauja on Latvian kansallispuistoista parhaiten tunnettu. Siellä olisi riittänyt nähtävää useammaksikin päiväksi, mutta me lupasimme lapsille maksimissaan 5 kilometrin vaelluksen (joka tosin venyi 9 kilometriin), ja suuntasimme ensin Siguldan kaupunkiin. Sattumalta päädyimme Gūtmaņalan luolalle, jonka vieressä oli parkkialue (2 e / auto) ja opastuskeskus. Otimme sieltä mukaan karttoja ja ajattelimme kävellä yhden kartan ehdottaman reitin, mutta eksyimme siltä jo heti luolan jälkeen. Käveleskelimme sitten omia reittejä geokätköilykartan ja Pokemon go:n avulla pitkin polkuja ja tuhansia rappusia, joita rinteissä oli joka paikassa. Luonto oli rehevää ja ihanan vihreää, ja meillä oli onnea sään suhteen, sillä välittömästi palattuamme parkkialueelle alkoi sataa. Opasteviittoja oli reiteillä aika paljonkin, mutta pelkästään niiden varassa en lähtisi suunnistelemaan.

 

_MG_0748.jpg

Joogapose Gaujan kansallispuistossa :D

 

Jatkoimme vaelluksen jälkeen Cësisin kaupunkiin, jonka liepeillä sijaitsevan laamapuiston (Camel Park Raksi) esitteen olin bongannut mukaani jo lentokentältä. Puisto oli pieni ja kotoisa, ja siellä oli kymmeniä laamoja ja alpakoita (sekä kameleja, aaseja, vuohia, koiria, kissoja ja kaneja), joita sai silitellä ja syöttää. Tämä taisi olla itse kullekin meistä koko reissun kohokohta. :)

Cësisin keskusta oli mukavan näköinen, ja sitä olisi voinut vaikka tutkailla tarkemminkin. Oli kuitenkin jo ilta, kun sinne saavuimme, ja kävimme vain syömässä ihanaa italialaista ruokaa.

 

_MG_0814.jpg

<3

 

Riika

Riiassa kävimme varta vasten yhtenä päivänä, ja ohikulkumatkalla useampanakin päivänä. Vanhakaupunki oli nopeasti nähty eikä herättänyt sen suurempia tunteita. Olihan se ihan nätti muttei meidän mielestämme mitenkään erityinen tai sympaattinen. Shoppailemassa kävimme Galerja Centressä (aika köykäinen valikoima kauppoja) ja vähän keskustan ulkopuolella sijaitsevissa Spicessa sekä Alfassa, jotka olivat isompia ja monipuolisempia ostoskeskuksia. Hintataso vaatteissa oli aika lailla sama kuin Suomessa, kosmetiikassa jonkin verran halvempi.

Kävimme myös Riian eläinpuistossa, kun loppureissun sateisille päiville piti keksiä tekemistä. Puisto oli ihan mukava ja eläimissä oli joitain harvinaisempiakin lajeja, joita muualla ei ole tullut nähtyä, kuten virtahepo ja vyötiäinen. Myös ilveksen pentujen peuhaamista oli mukava katsella. Puiston pääsylippu oli todella edullinen, 20 euroa perheeltä.

 

_MG_0679.jpg

Mielestäni viehättävimmät hoodit Riiassa

 

Liettuan-keikka: Ristikukkula, Vilna, Trakai ja Kaunas

Sää Riian seudulla muuttui sateiseksi ja ajattelimme muutenkin, että viikolla on parempi suunnistaa pääkaupunkiin kuin viikonloppuna, joten torstaiaamuna suuntasimme kohti Liettuaa. Rajalla ei ollut minkäänlaisia tarkastuksia tai muita muodollisuuksia, vaan matka jatkui samaan tapaan kuin vaikka Suomesta Ruotsiin mentäessä.

Matkalla pysähdyimme Ristikukkulalla Šiauliain lähistöllä. Olimme nähneet kyllä kuvia paikasta, mutta ei niistä pystynyt arvaamaan sitä hämmästystä, minkä paikka todellisuudessa herätti. Jonkin lähteen mukaan kukkulalla ja sen reunoilla on nykyisin yli 100 000 ristiä, ja se oli kyllä helppo uskoa. Paikka on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen!

 

_MG_0842.jpg_MG_0844.jpg

Ristikukkula

 

Vilnan vanhakaupunki oli kompakti ja melko nopeasti käveleskelty läpi, mutta tunnelma siellä oli niin mukava, että varmasti siellä viihtyisi useammankin päivän. Riikaan verrattuna kaupunki oli mielestämme paljon sympaattisempi ja herttaisempi. Uzupisin alue erityisesti sen perustuslain (lue esim. täältä: https://www.travelloverblogi.fi/uzupis-vapaakaupunki-joka-ehka-tahtoisi-olla-valtio/ ) luettumme viehätti.

 

_MG_0913.jpg_MG_0906.jpg_MG_0933-2.jpg

Vilnaa kalansilmälinssin läpi katseltuna

 

Jatkoimme seuraavana päivänä Vilnasta Trakain linnalle. Koko kylä värikkäine puutaloinen oli mukavan näköinen ja aurinkoisena päivänä siellä varmasti olisi kiva hengailla, mutta nyt vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Niinpä tyydyimme kiertämään kylän muutamaan kertaan autolla ja jatkoimme Kaunasiin, jossa aurinko jo paistoi. Jätimme auton Akropolis-ostoskeskukseen ja kävelimme kävelykadulle. Koko vanhankaupungin keskusta oli remontin alla, eikä siitä siksi oikein saanut positiivista käsitystä. Liekö valmistautumista Euroopan kulttuuripääkaupunki 2022 varten?

 

_MG_0938-2.jpg

Trakain linna

 

_MG_0949.jpg

Värikkäät puutalot Trakain kylässä piristivät sadepäivää.

 

_MG_0956.jpg

Kaunasin pääkatu ei ole kovin viehättävä tällä hetkellä.

 

Kaiken kaikkiaan Latviasta ja Liettuasta jäi ihan positiivinen mielikuva. Liettuasta pidimme kaikki enemmän, joskaan kahden päivän aikana siellä ei tietenkään nähnyt yhtä paljoa kuin viikon aikana Latvian puolella. Vaikka kaikissa netin matkakoppaissa ja kuvauksissa kerrotiin, että neuvostoajan merkkejä on purettu ja raivattu pois, kyllä niitä edelleen oli nähtävissä niin rakennuksissa kuin muutenkin. Liettuan rantakohteisiin voisin mielelläni käydä vielä tutustumassa.

 

lauantai, 9. maaliskuu 2019

Israelin kevät

_MG_9015.jpg

 

 

Hiihtoloman 2019 reissukohteeksi valikoitui Israel. Aiemmin se ei ole ollut edes harkinnassa, koska olemme ajatelleet, että turvallisuustilanne siellä on epävakaa, mutta ystävän suosituksesta (ja vakuuttelusta, että siellä on täysin turvallista) sinne päädyimme. Päätös osoittautui oikein hyväksi, ja minkäänlaista uhkaa tai jännitettä ei ollut aistittavissa. Tel Aviv oli yllättävänkin rennon ja chillin oloinen paikka (johtunee surffareista), eikä Jerusalemkaan turhan jäykältä vaikuttanut.

 

 

Sää

Ennen matkavarausta katselimme sääennusteita ja aiempien vuosien maaliskuun lämpötiloja, ja ajattelimme pääsevämme helpolla ja lyhyellä matkustuksella lämpöön, ja toteutuihan se lopulta onneksi. Ensimmäiseksi jouduin kuitenkin ostamaan hupparin ja sukkahousut, kun sää oli perjantaista tiistaihin todella viileä, ajoittain jopa kylmä, ja matkalaukussa oli vain kesävaatteita. Sadekuurojakin saimme niskaamme parina päivänä. Tiistaista lähtien alkoi onneksi lämmetä, ja saimme nauttia kaksi täyttä biitsipäivääkin. Ja biitsihän on ihmisen parasta aikaa, eikö? 

 

_MG_9001.jpg

 

 

Asuminen

Vuokrasimme asunnon (Hayarkon Full Sea View) Booking.comin kautta. Se  oli vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja vajaan kahden kilometrin päässä Jaffan vanhastakaupungista, mikä oli kaikin puolin ihan täydellinen sijainti - kävelemällä pääsi suurimpaan osaan Tel Avivin keskeisistä mestoista. Asunto oli kunnoltaan ja varustelultaan ihan ok, joskin vähän siellä haisi kosteusongelma. Siinä oli myös ihana kattoterassi, josta näki biitsille. Asunnon ja rannan välisellä tontilla tosin oli rakennustyömaa, joten kovin kauaa siinä ei ehkä ole merinäköalaa. Sisällä kämpässä oli aluksi todella kylmä, ennen kuin aloimme pitää surutta ilmastointilaitteen lämmitystä päällä myös öisin ja joskus jopa sen aikaa, kun olimme poissa asunnosta. Kylmyys on nettilähteiden mukaan ihan yleistä israelilaiskämpissä tähän aikaan vuodesta.

 

_MG_9444.jpg

 

 

Liikkuminen

Saavuimme perille Tel Aviviin puolen yön maissa, ja koska oli niin myöhä ja vieläpä sapatti, päätimme suosiolla ottaa taksin (175 NIS) asunnolle. Lentokentältä pääsee keskustaan myös junalla, bussilla ja sherutilla, eli jaetulla taksilla, mutta julkinen liikenne on aika lailla seis sapatin aikana. Muutoin emme taksilla juuri ajelleet, paitsi kerran linja-autoasemalta asunnolle (kolme-neljä kilometriä, maksoi 50 NIS) ja sitten lopuksi takaisin lentokentälle. 

Muuten liikuimme pääasiassa kävellen. Yhtenä päivänä vuokrasimme kaupunkipyörät ja ajelimme rantaa pitkin Yarkon-joelle asti. Pyörien vuokraus vaikutti ensin todella monimutkaiselta, mutta ei se lopulta ollutkaan ja pelkkä luottokortti riitti automaatilla, joita on aika tiuhaan ympäri kaupunkia. Pyörällä en tosin olisi uskaltanut lähteä keskelle kaupunkia - sen verran hurjalta meno välillä näytti. Myös sähköpotkulautoja oli vuokrattavissa vapaasti kenelle tahansa, mutta ymmärtääkseni niiden käyttöön olisi tarvinnut jonkin sovelluksen.

Jerusalemiin matkustimme ensin sherutilla päälinja-autoasemalle (5,5 NIS / hlö) ja sieltä tavallisella bussilla (16 NIS / hlö) Jerusalemin päälinja-autoasemalle. Tel Avivin linja-autoasema oli melkoisen sekava (ja haiseva) sokkelikko, jonne sisään tullessa oli turvatarkastus läpivalaisuineen, mutta oikea lähtöportti löytyi ja bussi lähti melkein heti matkaan. Linja-autoilla oli monin paikoin oma kaista, joten matka sujui sukkelaan, vaikka muu liikenne välillä mateli ruuhkassa. Bussi oli niin mennessä kuin tullessakin hyväkuntoinen ja moderni - jopa usb-pistokkeet oli istuimien yläpuolella puhelinten latausta varten.

 

_MG_9042.jpg

 

 

Jerusalem

Maanantain sääennuste lupasi sadetta Tel Aviviin, joten ajattelimme sen olevan täydellinen päivä suunnata Jerusalemiin. Vuokraemäntä kävi edellisiltana tyttärensä kanssa selittämässä, miten pääsemme sinne, ja helposti niiden ohjeiden avulla pääsimmekin perille. Jerusalemin bussiasemalta oli parin kilometrin kävely pitkin Jaffa streetiä vanhaankaupunkiin. Lähistölle olisi päässyt myös raitiovaunulla, mutta sitä emme olleet tajunneet etukäteen, ja takasin tullessa talsimme ruokapaikkaa etsien 1/3 matkasta, minkä jälkeen ajattelimme, että sama kävellä loputkin.

Vanhassakaupungissa suunnistaminen ei ollut kovin helppoa, vaikka apuna oli niin kartta kuin google mapskin, mutta vain yhden kadun jouduimme lopulta kävelemään useampaan kertaan läpi reittiä kalliomoskeijalle etsiessämme. Jerusalem ei ollut ollenkaan sellainen kuin olin sen mielessäni kuvitellut, mutta todellakin käymisen arvoinen paikka! Olin ajatellut, että nähtävyyksiä ja raamatullisia paikkoja on siellä täällä ympäri kaupunkia, mutta merkittävimmät olivat kaikki vanhankaupungin sisällä. Itse vanhakaupunkikin yllätti siten, että iso osa kaduista oli katon alla ja kaikkialla oli kaupustelijoita. Muualla kuin vanhassakaupungissa (sekä kävely sinne ja takaisin) emme käyneet, mutta Getsemane näkyi myös kalliomoskeijalle.

Vanhassakaupungissa oli turvatarkastuksia läpivalaisuineen useammakin paikassa, ja joka puolella pyöriskeli ihan lapsilta näyttäviä sotilastyttöjä ja -poikia, jotka kantoivat raskaita aseita ihan kasuaalisti. Poliisejakin näkyi Jesuralemin katukuvassa huomattavasti enemmän kuin Tel Avivissa.

 

_MG_9294.jpg

Kalliomoskeija

 

_MG_9210.jpg

Yksi monista putiikkien täyttämistä kujista

 

 

Ruoka

Olimme olleet kaukaa viisaita ja pakanneet ilta- ja aamupalatarvikkeet sekä muutaman vesipullon matkalaukkuun valmiiksi, niin ei tarvinnut heti tultuamme yön kähmässä lähteä etsimään ruokakauppaa. Pieniä kauppoja löytyi sittemmin joka puolelta, mutta mitään isompia ei näkynyt. Hintataso näissä kaupoissa oli melko posketon! Perus jukurttipurkki maksoi 7 NIS ja muropaketti peräti 40 NIS.

Halvimmalla ruokaa löysi katukeittiöistä, joista falafelpitan sai 15 NIS:llä ja lihaversion hiukan kalliimmalla. Näillä pääsääntöisesti elimmekin koko viikon. :D Muihin paikallisiin ruokiin ei siis hirveästi tullut tutustuttua, paitsi yhtenä päivänä söin aivan ihanaa shakshukaa, johon löysin reseptinkin, jota aion kokeilla pikimmiten. Tietysti maistelimme myös baklavia ja muita ihanan sokerisia leivonnaisia, ja valtavan kokoiset paikalliset mandariinit olivat todella mehukkaita.

Bezzo Pizzan pitsat on myös pakko mainita. Pitseria sijaitsee Banana Beachin liikennevaloista yli tultaessa suoraa eteenpäin yhden korttelin päässä, eli ihan meidän asunnon hoodeilla, mutta jostain syystä sinne menimme vasta lähtöpäivän iltana. Siellä söimme yhdet elämämme parhaista pitsoista!

 

_MG_9388.jpg

 

 

Nähtävyydet

Emme ennen matkaa olleet juurikaan ehtineet / jaksaneet ottaa selvää nähtävyyksistä, ja muutaman kerran kävikin niin, että halusin palata uudelleen jonnekin, jossa olimme jo käyneet ja vasta sen jälkeen olin ottanut selvää paikasta. Näin kävi muun muassa Jaffan ja Neve Tzedekin kanssa. Toisaalta emme jaksaneet nähtävyyksiä hirveästi ahmiakaan, koska halusimme lomalta pääasiassa rentoa meininkiä ja chillailua. Museot olivat myös to do -listalla vain hätävarana, jos olisi satanut enemmänkin, ja niissä ei siis tullut käytyä ollenkaan.

 

_MG_9026-2.jpg

Vanhaa Jaffaa

_MG_9438.jpg

Neve Tzedek

 

Jaffan (ihanan kapeita kujia, historiaa ja puistomainen kukkula, jolta mahtavat maisemat kaupunkiin) ja Neve Tzedekin (kahviloita, ravintolita, värikkäitä graffiteja, nättejä taloja ja sympaattisia katuja) lisäksi käymisen arvoisia paikkoja mielestäni olivat nämä: 

- Carmel Market (kuva alla) oli ihan meidän asunnon naapurikorttelissa. Se on mukava ulkoilmatori, jossa paljon elämää ja myytävänä monenlaista tavaraa, hedelmiä, herkkuja ja oikeastaan kaikkea, mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa. Vuokraemännän pojan mukaan perjantaisin siellä on vielä enemmän meininkiä (joskin silloin se menee aiemmin kiinni), mutta me kävimme siellä heti sunnuntaina ja vielä uudemman kerran keskiviikkoiltana. Tori sijaitsee jemeniittikorttelissa, jossa myös oli kiva katsella.

 

_MG_9379.jpg

 

- Hatachana eli vanhan rautatieaseman alue on nykyisin täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. 

- Puistoissa voi bongailla villejä papukaijoja. <3

- Pilvenpiirtäjien juurella on mukava taivastella arkkitehtuurin ihmeitä ja omaa pienuutta.

- Auringonlaskut olivat lumoavia. Parhaalta ne näyttävät tietysti biitsillä.

- Rantapromenaadi Tayelet on täynnä elämää.

 

Näissä myös kävimme, mutta olisi ihan hyvin voinut jättää käymättäkin:

- Rothschild Boulevard on kai must see jollakin mittarilla, mutta se oli kyllä mielestäni vain meluisa ja ruuhkainen katu, jossa ei varsinaisesti ollut mitään wau-efektiä (ellei ole kiinnostunut arkkitehtuurista - tuon varrella on paljon bauhaus-taloja).

Bialik Streetiä mainostettiin jossain matkaoppaassa historiallisimpana katuna, mutta se näytti meistä ihan perus kadulta, eikä siellä oikeastaan mitään kiinnostavaa ollut, ellei sitten olisi halunnut vierailla Bialik-museossa. 

- Uusi satama oli.. noh, satama. Kiinnostavaa sen sijaan oli sataman edustan hassun malliset palmut sekä vinosti vastapäinen kerrostalo, jonka ulkoverhoilu oli jännittävä.

 

_MG_9146.jpg

Keskustan pilvenpiirtäjiä

 

 

Biitsit

Keskiviikkona tuli ihan kunnon helle, ja lähes koko päivän loikoilimme biitsillä. Aika lailla meidän asunnon kohdalla oli Banana Beach, mutta keskiviikkona kävelimme vähän kauemmas Jerusalem Beachille, koska uiminen oli kielletty suurimmalla osalla rannoista. Kieltokylttejä oli muutaman metrin välein ja rannan kovaäänisistä tuli puolen tunnin välein myös kuulutus aiheesta viidellä eri kielellä. (Tämä johtui ilmeisesti vain talviajasta, kesällä saanee uida missä vain.) Emme me lopulta edes uineet, koska vesi oli suomalaiseenkin makuun kylmää, mutta ranta oli mukava ja ravintolasta sai evästä, ja ravintolarakennuksessa oli myös siisti vessa. Samoin oli  laita tuolla Banana Beachilla, jolla vietimme perjantaipäivän. 

Lähes jokaisella biitsillä oli myös ulkoilmasali vapaassa käytössä. Muutamana iltana kävimmekin vähän vetämässä leukoja ja muuten jumppailemassa. 

Rantaravintoloissa oli aika hiljaista kylminä päivinä, mutta tiistain jälkeen alkoi niissäkin olla elämää, ja meno näytti jatkuvan pitkälle iltaan.

 

_MG_9489.jpg

_MG_9493.jpg

 

 

Muuta

Julkisia vessoja oli helppo löytää ja ne olivat siistejä ja ilmaisia.

Israelilaiset olivat avuliaita ja usein pysähtyivät kysymään, olimmeko menossa jonnekin tiettyyn paikkaan, kun palloilimme eksyneen näköisenä. Ainoastaan Jerusalemin vanhassakaupungissa auttajilla oli taka-ajatuksena saada rahaa, muuten se oli ihan vilpitöntä.

Lentokentän turvatarkastuksista olimme lukeneet paljon, että ne ovat hullun tarkkoja ja aikaa vieviä, mutta meidän kohdalla kokemus ei ollut ollenkaan tällainen. Tullessa passintarkastaja kysyi ainoastaan, mikä on matkan tarkoitus, ja lähtiessä oli ennen check iniä ylimääräinen turvatarkastus, jossa kysyttiin vain, onko meillä mukana mitään, mikä ei ole meidän omaa, kuten lahjoja, pyssyjä tai ydinaseita. Eipä ollut. Reppuun unohtunut vesipullokin meni läpi läpivalaisusta vahingossa. Aikaa se meillä kyllä vei, kun chek inin virkailija, joka oli myös lähtöportilla, oli molemmissa ihan käsittämättömän hidas.

Israel muistutti meidän mielestä monta eri paikkaa, joissa olemme aiemmin käyneet, mutta kuitenkin se oli ihan omanlaisensa maailma. Nähtävää ja koettavaa riittäisi pitkiksi ajoiksi, ja jäikin tunne, että tänne täytynee tulla takaisin.

 

 

_MG_9184.jpg

keskiviikko, 31. lokakuu 2018

Syysloma Ateenassa

_MG_0171-2.jpg

 

Syysloma Ateenaan osoittautui kerrassaan hyväksi ratkaisuksi: Lämpötila siellä oli vielä suomalaisen kesän luokkaa ja turistikausi oli jo ohi, minkä vuoksi pahimmat ruuhkat olivat hellittäneet ja hinnat laskeneet. Vietimmekin Ateenassa seitsemän leppoista ja rentouttavaa päivää nauttien niin historian havinasta, auringosta ja ruuasta kuin myös aaltojen kohinasta ja auringonlaskuista.

Perillä Ateenassa olimme lauantaiaamuna ja päätimme ottaa taksin asunnollemme, koska hinta (kiinteä hinta 38 e keskustaan) oli neljältä hengeltä halvempi kuin metro (lentoasemalta 10 e / hlö) ja päästiin vieläpä ilman vaihtoja kotiovelle saakka. Asunto oli varattu Bookin.comin kautta (Georgiadou Apartments), ja mukava nuori vuokraemäntä oli meitä asunnolla vastassa. Asunto oli kiva, valoisa ja siisti, mutta koska ulkona oli ihana ilma, emme jääneet sitä sen enempää ihastelemaan vaan lähdimme valloittamaan kaupunkia.

 

_MG_6686.jpg

Monastirakin metroasema

 

Ensin piti löytää lähin metroasema, jonne oli asunnolta vajaan varttitunnin kävelymatka. Ostimme kaikille 5 päivän liput (9 e / hlö riippumatta iästä), koska seuraava vaihtoehto olisi ollut 30 päivää. Korttien ajan loputtua ostimme yksittäislippuja, joilla saa matkustaa 90 minuuttia (1,40 e / aikuinen, 0,60 e / lapsi).  Nousimme ensimmäiseksi Monastirakin asemalta ylös, ja heti meidät ympäröi joukko tummia miehiä, jotka meidän kielloista huolimatta sitoivat ranteisiin punotut rannekkeet. "It's for free. It's just a sign of friendship and peace.", mutta kun olimme jatkamassa matkaa, alkoi rahan vaatiminen. Kieltäydyimme maksamasta, jolloin he ottivat rannekkeet pois. :D Muuten kaduilla sai olla melko rauhassa. Vilkkaimmilla turistikaduilla oli tietysti kauppojen ja ravintoloiden sisäänheittäjiä, ja muutamia kerjäläisiäkin välillä näkyi, mutta ilmeisesti heitäkin on nykyisin vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

 

_MG_0124.jpg

Monastirakin aukio

 

Monastirakin aukion seutu sekä siltä lähtevät kapeat basaarimaiset kadut näyttivät kivoilta, mutta päätimme tutustua niihiin myöhemmin. Ensin piti bongata Akropolis, ja sieltähän se heti aseman kulman takaa kaikessa komeudessaan siinsikin. Pikkuhiljaa valuimme ihmismassan mukana ylös rinnettä sitä kohti. (Sisäänpääsy itse Akropolille oli 20 e / aikuinen, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.) Paikka oli uskomaton, ja ylhäältä oli mielettömät näköalat yli koko Ateenan. Ihmisiä oli nytkin valtavasti ja voi vain kuvitella, paljonko niitä on kiihkeimpään loma-aikaan. Kukkulalla näimme myös villejä kilpikonnia. <3 Saimme myös uuden täpän pitkästä aikaa "100 maailman suurta ihmettä" -kirjaan.

 

_MG_0201.jpg

_MG_0226.jpg

 

Alas tulimme pitkin toisen puolen rinnettä ja pädyimme Plakaan. Plaka sekä erityisesti Anafliotica, joissa parinakin päivänä vaeltelimme, olivat todella kauniita hoodeja. Muuten Ateena ei varsinaisesti kauneudella pystynyt hurmaamaan. Pääosin talot olivat rumia betonikolosseja, törkyisiä graffiteja ja roskia oli joka puolella, ja yleisimmät hajut olivat pissa ja pilvi. Plaka oli siisti ja nätti rinneravintoloineen, ja Anafiotikan pikkiriikkisillä kujilla pystyi hyvin kuvittelemaan olevansa Santorinilla, jossa tosin en kyllä ole itse koskaan käynyt. :D Myös Filopappouksen kukkula oli kaunis ja vaikuttava: aurinko laski joka puolelle levittäytyvän kaupungin taakse, ja Akropoliksen valot syttyivät pikkuhiljaa pimenevässä illassa. Kävimme myös Lykavittoksen kukkulalla, jonne nousimme hammasratasjunalla, mutta mielestäni Filopappous voitti sen niin kauneudellaan kuin myös rauhallisuudellaan.

 

_MG_6530.jpg

_MG_6598.jpg

_MG_6517.jpg

Anafiotican ihania katuja

 

Ainoa asia, mitä ennen lomaa olin ehtinyt Ateenasta ottaa selville, oli lähibiitsit. :) Kahtena päivänä kävimme niillä, tosin emme juuri niillä, mitä olin kirjannut ylös. Googlailin nimittäin vielä ensimmäistä biitsipäivää edeltävänä iltana, että lähin näistä biitseistä oli suljettu ja sotkuinen ja ränsistynyt. Lähempääkin löytyi samantapaisia rantoja, ja koska meillä ei ollut tarkoitus uida vaan vain hengailla ja lueskella kirjoja, ei sen takia tarvinnut lähteä kauemmas Ateenasta. Ensimmäiseksi menimme Paralia Flisvos -nimiselle rannalle rantaa pitkin kulkevalla ratikalla (sama metrolippu kävi niihin), joka lähti läheltä Faliron metroasemaa. Oli aika jännä tunne astua suoraa raitiovaunusta biitsille. Ranta oli ihan kiva, mutta siinä ei ollut vessaa, joten kävelimme jonkin matkaa takaisin päin lähemmäs Flisvos Parqueta, jossa oli vessa. Ranta oli pienen pientä kiveä, joten ihan mukava ja pehmyt oli pötkötellä pyyhkeillä. Toisella kertaa menimme metrolla Piraeukseen asti ja kävelimme kaupungin halki Votsalakia Beachille. Se oli jyrkän kallionseinämän alapuolella ja siten todella suojaisa ja mukava paikka. Siellä oli myös vessa ihan vieressä ja ranta oli hiekkaa.

 

_DSC6638.jpg

Flisvos-biisi

 

_MG_6694.jpg

Votslaki-biitsi

 

Muuta mielenkiintoista tekemistä Ateenassa oli Parlamenttitalon vartijoiden vuoronvaihto, joka tapahtuu tasatunnein. Sunnuntaisin 11:lta on ilmeisesti jokin isompi seremonia, mutta normaalissakin vahdinvaihdossa riittää hämmästeltävää (ja vähän myös naurussa pitelemistä). Sunnuntaisin vahdeilla on myös juhlavammat vaatteet kuin muina päivinä. Ihan Parlamenttitalon vieressä on myös iso Kansallispuutarha, jossa useampanakin päivänä hengailimme ja paistattelimme päivää kaikessa rauhassa pois kaupungin vilinästä. Puutarhan toisella reunalla on ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen olympiastadion, Kallimarmaro, joka myös on käymisen arvoinen paikka. Museoita olisi ollut hengästymiseen asti, mutta kävimme vain National Museum of Archeologyssa, koska yhtenä päivänä satoi, mutta en sitä hirveän lämpimästi ainakaan pysty suosittelemaan. Olihan se ihan kiva tapa viettää sadepäivää, mutta tulimme siihen tulokseen, että museon suunnittelijan olisi kannattanut konsultoida Ikean pohjapiirroksen tekijää, niin ei tarvitsisi ravata samoja pitkästyttäviä saleja edes takaisin. :D

 

_MG_6352-2.jpg

_MG_6355-2.jpg

_MG_6565.jpg

Kallimarmaro

 

Hyviä ruokapaikkoja Ateenassa tuskin tarvitsee etsimällä etsiä, mutta jos paikan valinta on yleensä yhtä hankalaa kuin meillä, suosittelen lataamaan Trip Advisor -sovelluksen ja toimimaan kuten me. Aina nälän yllättäessä katsoimme lähellä sijaitsevia ravintoloita valitussa hintaluokassa, päätimme niistä yhden ja sitten marssimme sinne. Kertaakaan ei tullut huonoa valintaa! Kaikkien paikkojen nimiä en muistanut kirjoittaa ylös, mutta muutamia sentään: Sfika (aika lähellä Zeuksen temppeliä ja Hadrianuksen porttia) oli kivan hippihenkinen ja värikäs. Evans Taverna (lähellä Flisvos-biitisiä Falirossa) ei ollut ulkonäöltään mikään ihme, mutta ruoka oli erittäin hyvää ja omistajat jutustelevaisia. Erityisen mieleenpainuva oli Aspro Alogo (Plakan seutuvilla), jossa ihastuttava setä tarjoili meille vielä talon piikkiin jälkkärit ja ouzot sekä vesipullot. <3 Arkeologisen museon ja Omonian metroaseman puolivälissä oli myös kiva street food -mesta nimeltään Pitulka.

Semmoisia kreikkalaisia terveisiä tällä kertaa. Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin iloa Ateenan-matkaa suunnitellessa!

 

_MG_6855.jpg

Auringonlasku Filopappous-kukkulalta

 

_MG_6465.jpg

Akropolis Lykavittos-kukkulalta

maanantai, 18. kesäkuu 2018

I FEEL sLOVEnia

_MG_7301.jpg

Bohinj-järven kaunista maisemaa

 

Kesälomareissukohdetta mietiskellessä kävi hauska juttu: Joskus maaliskuussa ajelimme autolla mieheni kanssa, joka kysyi yllättäen, että "Tiiätkö, mikä vois olla aika mukava kesälomareissukohde?" "Slovenia", minä vastasin, johon hän: "Täh, oonko minä jo muka puhunut siitä? Mulla oli ihan sama mielessä." Ei siitä aiemmin ollut puhuttu - se vain tuli yhtä aikaa molemmille mieleen. Sinnepä siis matkasimme, ja Sloveniasta tuli samalla minulle 40. maa, jossa koskaan olen käynyt.

Heti kesäloman alettua pakkasimme laukkumme ja lensimme Ljubljanaan. Sinne emme kyllä jääneet vielä sillä erää, vaan haimme vain vuokraamamme auton ja läksimme kohti ensimmäistä majapaikkaa (Apartment Vrtacnik), jonka olimme varanneet ainoastaan sillä perusteella, että se oli edullinen ja lähellä lentokenttää (11 km), koskapa alkoi olla jo ilta, kun perille päästiin. Hirveän nopeaksi reitti sinne ei kuitenkaan osoittautunut. Paikkakunta oli nimeltään Stefanja Gora, ja mitä lähemmäksi tulimme, sitä pienemmäksi tie muuttui - loppupäässä ei uskaltanut miettiäkään, mitä tehdään, jos tulee toinen auto vastaan. Matkalla ei näkynyt yhtään kauppaa, ja ajattelimme, että viemme matkalaukut perille ja lähdemme sitten hakemaan ilta- ja aamupalatarvikkeita, mutta perillä saimmekin kuulla, että lähin auki oleva kauppa sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä (niitä samoja pikkuruisia ja mäkisiä teitä oletettavasti), eikä lähellä ollut ravintoloita, pubeja tai mitään muutakaan. Mukava nuori isäntäpariskunta kuitenkin lupasi järjestää meille jotakin syötävää, ja kohta tuli kannullinen tuoretta maitoa, munia sekä itsetehtyä jugurttia ja leipää. Asuimmehan maatilalla. Maksua he eivät voineet sääntöjen takia niistä ottaa, mutta jätimme kiitokseksi reippaasti tippiä ja kirjoitamme hyvät arvostelut Bookin.comiin.

Sloveniasta tuli kyllä heti todella positiivinen ensivaikutelma. Matkalla lentokentältä majapaikkaan näimme jo älyttömän kauniita pieniä kyliä ja vuoristoisia maisemia, ja kaikkialla oli kymmeniä erilaisia vihreän sävyjä.  Myös ihmiset vaikuttivat olevan ystävällisiä ja englannin kielen taitoisia, eivätkä nämä käsitykset tulleet muuttumaan seuraavien kahden viikon aikana.

 

_MG_3519-2.jpg

Ensimmäisen yöpaikan kaverit

 

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti rannikkoa ja Izolan kaupunkia. Siellä meitä odotti hauska, nelikerroksinen asunto (Stole Apartment), jonka alakerrassa oli vessa, seuraavassa keittiö, sitä seuraavassa olohuone, jossa oli lapsille levitettävä sohva, ja lopulta ylimmässä kerroksessa meidän makuuhuone. Aika moneen kertaan nuo kapeat ja vinot portaat tuli rampattua ylös ja alas, mutta talo oli vanha ja tunnelmallinen ja - mikä parasta - se oli ihan lähellä rantaa. Biitsillä tulikin vietettyä aikaa kirjoja lukien ja uiden lähes kaikkina päivinä noiden viiden päivän aikana, jotka Izolassa vietimme. Ranta siellä, niin kuin ilmeisesti kaikkialla tällä rannikolla, oli pientä kiveä, mutta vesi oli kirkasta ja lämmintä, ja flip flopit jalassa oli ihan miellyttävää käydä uimassa.

Rannalla löhöilyn ohella muita aktiviteetteja meillä Izolassa olivat aamujuoksujen lisäksi ihanilla kapeilla kaduilla käveleskely ja valokuvaaminen. Toki sieltä olisi löytynyt monenlaista vauhdikkaampaakin tekemistä, mutta me ei kaivattu muuta. Muutamana päivänä oli pilvistä tai sateli aamupäivän, jolloin teimme pieniä retkiä lähistölle. Pysäköintiä varten saimme asunnon omistajalta taustapeiliin ripustettavan lätkän, jolla sai parkeerata ilmaiseksi tietyillä alueilla. Vapaata pysäköintitilaa vaan oli toisinaan hankalaa löytää, ilta-aikaan lähes mahdotonta. Silti kaupungissa ei ollut lainkaan ruuhkainen tai liian ahdas tunnelma.

 

_MG_3600.jpg

Ihana Izola <3

 

Yhtenä pilvisenä aamupäivänä kävimme noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevassa Piranissa, josta olimme lukeneet etukäteen, että sinne ei saa mennä autolla, ja niinpä katsoimme valmiiksi parkkihallin lähistöllä (Garage Arze). Siitä oli vajaan kilometrin kävely vanhaan kaupunkiin, ja matkalla oli kaunis hautausmaa sekä linnanmuurit, joten nopeasti sekin kävely taittui. Piran oli kaunis, mutta omasta mielestäni se ei herttaisuudessa ja rennossa lomailussa vetänyt vertoja Izolalle. Ei siis harmittanut yhtään, ettei tullut varatuksi kämppää Piranista, josta myös vaihtoehtoja katselimme varausvaiheessa.

Samaisena Piran-päivänä kävimme myös Koperissa (myös noin 6 km Izolasta mutta toiseen suuntaan) ostoskeskuksessa odotellessa, että sää selkiytyisi - ja selkiytyihän se sinä aikana. Muuten emme Koperiin tutustuneet, mutta ostoskeskus oli tarpeeksi iso parin tunnin hengailuun ja siellä oli paljon kivoja kauppoja. 

 

_MG_3703.jpg

Piran

 

Toisena sateisena aamupäivänä kävimme Skocjanin luolissa. Valittavana oli kolme eri reittivaihtoehtoa, joista kahdelle olisi pitänyt mennä oppaan johdolla, ja niitä oli tarjolla vain tasatunnein. Emme halunneet odotella viittäkymmentä minuuttia, joten päädyimme kahden kilometrin mittaiseen omatoimireittiin (liput kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta olivat muistaakseni 36 euroa). Reitti kulki toinen toistaan kauniimpien maisemien läpi ja 250 metrin matkan myös vuoren sisällä. Melkein kaksi tuntia siinä meni ihastellessa, ihmetellessä ja tietysti myös valokuvatessa. Tämä oli todellakin käymisen arvoinen paikka!

 

_MG_3816.jpg

Luolaretkellä

 

Kuudentena Slovenia-aamuna taas pakkasimme auton ja ajelimme Triglavin kansallispuiston laitamille Radovjlicaan. Asuntomme (Apartment Sava) sijaitsi taas ihan landemaisemissa ja isäntäperheellä oli pihapiirissään hevosia, lehmiä, lampaita, kanoja, kissoja, koiria, pupuja ja ties mitä, ja niitä sai käydä vapaasti katselemassa ja rapsuttelemassa. <3 Asunnossa oli isot parvekkeet kahteen suuntaan, ja lumihuippuisten vuorten taakse laskevan ja niiden takaa nousevan auringon värejä istuimme tuijottelemassa tuntikausia. Talon emäntä oli leiponut meille kakkua ja tehnyt omenamehua oman pihan puista.

Olimme perillä jo puolen päivän aikaan, joten tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme heti katsastamaan muutaman kilometrin päässä olevaa Bled-järveä. Heti kaupunkiin tullessa vastassa oli ihan järjetön määrä ihmisiä, ja koko järvikin näytti olevan kansoitettu uimareilla, soutelijoilla ja suppailijoilla. Lähdimme ajamaan kaupungista katsottuna vasenta rantaa pitkin, eikä parkkipaikkoja ollut tarjolla missään, ei edes pientä levikettä, johon olisi voinut pysähtyä katsomaan maisemia. Ajoimmekin yhtä soittoa järven vastakkaiselle puolelle, jossa leirintäalueen yhteydessä oli parkkialue (maksu 10 e, jolla olisi saanut olla koko päivän), ja jatkoimme siitä jalkaisin. Vuokrasimme veneen (20 e / tunti) ja soutelimme järven keskellä olevan saaren ympäri. Hetken ehdimme myös syödä eväitä ja paistatella päivää rannalla, kunnes ukkoskuuro pyyhkäsi päälle ja palasimme autolle.

Jatkoimme rantaa eteen- ja ylöspäin, ja alle kilometrin päässä leirintäalueesta tuli vastaan iso, ilmainen pyäköintialue. Täältä päältä oli myös upeat näkymät järvelle (tai olisi ollut, ellei sade olisi haitannut näkyvyyttä ;) ). Jatkoimme lähellä sijaitsevalle Vintgarin rotkolle, jossa olisi ollut kiva pieni patikointireitti, mutta kävelysillan hajoamisen takia paikka oli suljettu. Pienen pätkän kävelimme kuitenkin alueella (kuten monet muutkin ihmiset näyttivät tekevän kieltomerkistä huolimatta) ja näimme kauniin kosken ja upean sumuisen joen. Sadekin oli loppunut ja aurinko paistoi niin kuin ei poissa olisi ollutkaan.

Palasimme Bledille vielä ohikulkumatkoilla sekä yhtenä sateisena päivänä ihan varta vasten kaupunkia katsomaan (parkeeraus keskustassa 5 e / 3 tuntia tai 10 e koko päivä). Kaupungilla oli aika paljon kivoja kauppoja, mutta koska miesväkeä ei kiinnostanut niissä kiertely, päätimme mennä escaperoomiin, joka oli hiukan ennen kaupunkia Icepeak-outletin kanssa samassa rakennuksessa. Se ei harmiksemme ollutkaan auki, vaikka aukioloaikojen mukaan olisi pitänyt olla. Todennäköisesti se olisi pitänyt varata etukäteen.

 

_MG_4075-2.jpg

Bled ja sorsaperhe

 

Toisena Radovjlica-päivänä suuntasimme Bohinj-järvelle ja varsinaisen Triglavin kansallispuiston alueelle. Tämä seutu oli huomattavasti rauhallisempi kuin Bled ja minun mielestäni jopa kauniimpikin. Ensin vaelsimme parinkymmenen minuutin matkan Savican vesiputoukselle ja saman verran takaisin. (Pääsymaksu 3 e aikuisilta ja 1,5 e alle 14-vuotiailta.) Itse putous oli ihan hieno ja käymisen arvoinen, mutta ehkä vielä mukavampaa oli lipunmyyntikopin takana olevalla koskella leikkiminen. :D Kiipeilimme kivillä, ihastelimme muiden vierailijoiden rakentelemia kivikekoja ja pystyttelimme tietysti myös omia. Viimein maltoimme jatkaa matkaa ja suuntasimme kohti toista, pienempää putousta. Yllättäin navigaattorin opastama tie päättyikin kesken, mutta eipä hätää - vieressä oli parkkialue (5 e koko päivä), jonne jätimme auton ja jatkoimme jalkaisin järven rantaa seuraten. Ehkä parin kilometrin päässä olimme kahden polun risteyksessä ja arvoimme siinä, kumpaan suuntaan lähteä, kun vastaan tuli pariskunta, jolta kuulimme, että putous onkin tällä hetkellä ihan kuiva kivikko. Päätimmekin kääntyä takaisin ja mennä uimaan kivan näköiselle särkälle, joka näkyi vastarannalla. Sinne piti kahlata vuorilta laskevan jääkylmän puron yli, mutta toisella reunalla vesi oli ihan uintilämpöistä ja uskomattoman kirkasta. 

 

_MG_7291.jpg

Bohinj-järveen laskeva joki

 

Triglavin kansallispuisto oli niin ihana, että sinne piti päästä takaisin jo heti seuraavana päivänä. Katsoimme illalla netistä valmiiksi sopivan vaellusreitin, joka vei läpi Vojen laakson ja Mostnican solan Mostnican vesiputoukselle (https://www.bohinj.si/en/attractions/mostnica-gorge/). Reitti oli sopivan haastava ja maasto mukavan vaihtelevaa. Välillä oli kaikenlaista katseltavaa ja kuvattavaa, ja menomatkaan meillä menikin varmasti kolme tuntia (reittioppaan arvio oli kaksi tuntia). Tulomatka sen sijaan paahdettiin puoleentoista tuntiin, sillä taivas alkoi tummua ja ukkonen jyristä. Sade ei onneksi iskenyt päälle ennen kuin noin viisi minuuttia ennen autolle paluuta, mutta kyllä siinä läpimäriksi ehdittiin kastua. :D Tätä vaellusreittiä voi ehdottomasti suositella! Vaikka siinä tullaan samaa joen vartta takaisin, kahdessa kohtaa voi ottaa vaihtoehtoisen reitin, joten koko matkaa ei ole pakko kulkea samaa polkua. Reitin voi kiertää myös vain osittain, jos ei koko matkaa putoukselle halua patikoida. Pääsymaksu oli 3 e / aikuinen ja 1,5 e / lapsi ja parkeeraus reitin alussa 1,5 e / tunti. Matkan varrella on pikkuinen vuoristoravintola ja reitin päässä vielä toinenkin. (Molemmissa on vessa. ;) )

 

_MG_7410.jpg

Pikku elefantti Mostnican solassa

 

Itse Radovljicassakin, jossa siis asuntomme näiden neljän päivän ajan sijaitsi, oli nähtävää: Keskiaikaisessa vanhassakaupungissa oli mukava käveleskellä ja katsella, ja siellä olisi ollut muutamia museoitakin, mutta niihin emme tutustuneet. Kahden joen yhtymäkohtaa myös mainostettiin käymisen arvoisena paikkana, mutta opasteista huolimatta emme löytäneet sinne. Lisäksi kaupungissa on Talez-niminen kukkula, jolta kuulemma on hyvät näköalat laaksoon, mutta sinne emme enää edellispäivän vaelluksen jälkeen saaneet lapsia. :D Jäipä siis jotain ensi kerrallekin.

Kolme viimeistä päivää vietimme LjubljanassaMajapaikkana meillä täällä oli Penzion Pod Lipo, jota voi suositella niin sijainnin kuin hinta-laatusuhteen puolesta. Kaupunki oli todella kaunis ja mukavan kompakti. Sinne voisi hyvin matkustaa vaikkapa viikonloppulomallekin. Ihan vain vaeltelu pitkin vanhankaupungin katuja ja joen vartta riitti pitkälti viihdykkeeksi, mutta kivoja käyntikohteita olivat myös pienen kävelyn päässä keskustasta sijaitseva Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus, jossa oli paljon värikästä nähtävää, sekä ihanan vihreä ja rauhallinen Tivoli-puisto. Satuimme myös olemaan kaupungissa juuri perjantaina, jolloin keskustorilla on Open Kitchen -tapahtuma, jossa eri ravintolat myyvät ruokia ja juomia, joita voi nautiskella yhteisten pöytien ääressä tai rennosti rappusilla. Tunnelma torilla oli todella mukava, ja ilmeisesti pitkin päivää siellä on jotain ohjelmaakin. Meidän ruokaillessa ei sattunut olemaan sen aika, mutta musiikki raikasi kaiuttimista. 

 

_MG_7653.jpg

Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus

 

Shoppailua Ljubljanassa voi myös harrastaa - jopa ihan yliannostukseen asti. :D Viimeisenä päivänä nimittäin iltalentoa odotellessa menimme muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan BTC Shopping Centeriin, joka ei ollutkaan vain kauppakeskus, vaan kokonainen kaupunginosa täynnä kauppoja, kauppakeskuksia ja outleteja. Tuskanhiki alkoi valua jo parin kaupan jälkeen, mutta sitten pidimme lounastauon mukavalla ruokatorilla, ja ihanan vegaanisen hampparin jälkeen päädyimme kompromissiin: vietimme tunnnin yhdessä kauppakeskuksista ja loppupäivän loikoilimme lähistöllä sijaitsevassa puistossa. Ljubljanan keskustassa oli myös paljon kivan näköisiä kauppoja, mutta tarkemmin tutustuimme vain muutamaan hippihenkiseen liikkeeseen ja second hand -paikkaan. 

 

 

_MG_7605.jpg

Yksi Ljubljanan ihanista kaduista

 

Kaiken kaikkiaan Slovenia ylitti kaikki odotukset positiivisesti. Luonto oli silmiä hivelevän kaunista ja vaihtelevaa, kaupungit kauniita, ihmiset ystävällisiä, liikkuminen helppoa... ja kaikki tämä vain muutamien tuntien ajomatkan päässä toisistaan. 6/5 reissu, niin kuin nuoriso sanoisi. :)

sunnuntai, 11. maaliskuu 2018

Havana, ooh na-na

_MG_1564-4.jpg

 

Havanna! Kun mietin, millä sanoilla tuota kaupunkia kuvailisi, mieleeni ei tule mitään, mikä vastaisi sitä, millä tavalla sen koimme. Se oli jotain erilaista, mitä emme olleet nähneet tai kokeneet missään muualla. Se oli ihanan värikkäitä taloja ja autoja, tyhjiä kaupan hyllyjä, omituisia tapoja, avoimia ja jutteluun innokkaita paikallisia, sosialistisia seinämaalauksia, romminjuojia ja sikarintupruttelijoita, katolla juoksevia koiria, elävää musiikkia joka korttelissa, kiekuvia kukkoja keskellä kaupunkia... Se oli kaikkea! Ja jotenkin tuohon hullunmyllyyn tottui niin, että loppulomasta keskellä katua lojuva sian pääkin tuntui ihan luonnolliselta.

En yritäkään saada tässä kuvattua kaikkea, vaan keskityn kertomaan hyväksi havaittuja vinkkejä ja vastauksia kysymyksiin, joita ennen reissua googlailin hulluna mutta joihin en löytänyt vastauksia. Toivottavasti näistä on jollekin matkaa suunnittelevalle apua ja iloa!

 

MATKUSTAMINEN JA MAJOITUS

Kuubaan ei voi ihan tuosta vaan lähteä äkkilähdöllä, ainakaan jos asuu kaukana Kuuban suurlähetystöstä. Suomalaisilta turisteilta vaaditaan matkustajakortti, jonka voi hakea paikan päältä lähetystöstä tai postitse. Me lähetimme hakemukset heti matkan varauksen jälkeeen, eli tammikuun puolivälissä. Kun reissuun oli aikaa enää kolme viikkoa, tuli sähköpostiin (roskapostin puolelle) lasku, jonka maksoimme heti, mutta siitä huolimatta kortteja ei alkanut kuulua. Tiedustelimme sitten, mikä mahtoi olla tilanne, ja vastaus oli, että yleensä käsittelyaika on 15 päivää laskun maksamisesta, mutta koska meillä näyttäisikin olevan matka jo lähellä, he postittavat ne seuraavalla viikolla. Viikko kului taas eikä mitään kuulunut, mutta onneksi sentään reissuviikon maanantaina ne tulivat. Hinta paikanpäältä haettuna olisi ollut pari kymppiä / kpl, mutta postitettuna ne kustansivat 47 e / kpl + kirjatut kirjeet, jotka halusimme varmuuden vuoksi niin meno- kuin paluupostiin. Kortit leimattiin Kuubaan saapuessa ja meistä kaikista otettiin myös kuvat järjestelmiin, ja poislähtiessä kortit kerättiin pois ja taas meidät kuvattiin.

Havannan lentokenttä Jose Marti on todella pieni - lähtöporttejakin on vain kolme, joille kaikille odotellaan yhdessä isossa tilassa. Kuuban valuuttaa ei saa viedä maasta pois eikä sitä siis voi vaihtaa valmiiksi, joten kun tullessa Miamin-kone saapui samaan aikaan meidän kanssa, oli rahanvaihtopisteelle hirveä jono. Onneksi autokuskimme hyväksyi eurot maksuna, joten jätimme rahanvaihdon suosiolla seuraavaan päivään. Poislähtiessä meillä oli noin 60 CUC jäljellä, ja rahanvaihtopisteen täti kertoi, että turvatarkastuksen jälkeen on kyllä rahanvaihtokoppi, mutta siellä ei ole ketään enää töissä. Päätimme sitten käyttää loput rahat sikariostoksiin ja kahvitteluun. Muutamia matkamuistokauppoja ja tax freekin siellä odotustilassa oli, mutta missään niissä ei käynyt luottokortti (kuten ei missään muuallakaan koko reissumme aikana).

Majapaikan etsinnässä suosikkimme booking.com ei juurikaan ollut avuksi, sillä siellä oli ihan muutamia yksittäisiä majoitusvaihtoehtoja. Onneksi löysimme homestay.com-nimisen varaussivuston, jossa oli paljon erilaisia kotimajoitusvaihtoehtoja eli casa particulareja. Halvin hotelli olisi ollut n. 800 e / viikko, mutta tuolta löysimme majoituksen noin kahdella sadalla, ja pääsimme samalla näkemään kuubalaista elämänmenoa lähempää. Asunto, Casa S, sijaitsi Vedadon ja Centro Habanan rajalla, sadan metrin päässä Malecosta ja noin puolen kilometrin päässä yliopistosta ja Habana Libre -hotellista. Mielestämme sijainti oli loistava: naapurusto oli rauhallinen, parvekkeelta näkyi meri, ja vanhaankaupunkiinkin oli kävelymatka. Lähellä oli ruokakauppoja ja ravintoloita sekä nettipuisto.

Isäntäpariskunta oli kerrassaan ihana, ja he auttoivat meitä kaikissa kysymyksissä sekä järjestivät lentokenttäkuljetukset (tullessa 40 CUC, koska kuskin piti odotella meitä, lähtiessa 25 CUC). Isäntä itse oli meitä vastassa kentällä nimikyltin kanssa. He itse eivät asuneet asunnossa mutta tulivat aamuisin laittamaan aamupalan. Jaoimme keittiön ja aamupalapöydän toisessa huoneessa asuvan kanadalaispariskunnan kanssa. Meidän huone oli oikeastaan kaksi makkaria ja kylpyhuone, joten omissa oloissakin sai olla. Aamupalan kahvit ja leivät kuuluivat huoneen hintaan, ja pienestä lisämaksusta sai munia, hedelmiä ja mehua.

 

_MG_1605-2.jpg

 

 

RUOKA, JUOMA JA KAUPAT

Olin lukenut etukäteen netistä, että kaupoista voi olla hankalaa löytää välipalaa tai edes vettä, joten varasimme lähes puolet yhdestä matkalaukusta välipalapatukoille, pähkinöille ja sen semmoisille sekä muutamalle ensihätävesipullolle. Paikanpäällä osoittautui, että tuo tieto piti paikkansa. "Tavallisissa" kaupoissa (esim. Panamerican-ketju) ei ollut vettä ja monessa hyllyt ammottivat tyhjillään. Yhdessä kaupassa huomasimme, että paikallisille myytiin tiskin alta keksejä, mutta missään ei niitä ollut esillä. Parhaiten vettä sai jäätelökioskeista ja ruokapaikoista. Ostimmekin heti monta pulloa kerralla aina, kun vettä löytyi. Tavallinen kauppa lainausmerkeissä siksi, että kaupoissa oli tosi hassuja käytänteitä. Esimerkiksi yhdessä piti jonottaa pihalla, ja sisälle päästettiin vain muutama asiakas kerrallaan, vaikka tilaa olisi ollutkin. Toisessa taas oli lasivitriinissä esillä koko valikoima, ja täti sitten haki varastohyllystä halutut tuotteet. Mihinkään kauppaan ei saanut ottaa laukkua mukaan, vaan se piti jättää säilytykseen kassan luo tai peräti erilliseen narikkaan, niin kuin yhdessä kauppakeskuksessa olisi ollut. Muutamia länsimaisen näköisiä vaatekauppoja näkyi, mutta niissä hinnat olivat aika lailla Suomen tasoa. Matkamuistoja oli myytävänä pikku kojuissa siellä täällä sekä rykelminä parilla torilla, joista kivempi mielestäni oli Vedadossa lähellä Habana Libre -hotellia. Nättejä koruja sai halvalla, mutta muuten meidän tuliaisostokset jäivät melkoisen vähäisiksi.

Ravintoloissa ruuasta ei ollut pulaa, vaan monenlaista oli tarjolla, ja ravintoloita oli tiuhassa. Olimme etukäteen lukeneet, että kannattaa suosia paikallisten paladar-paikkoja, mutta meidän kysellessä paladareja, paikalliset ohjasivat meidät perusravintoloihin, jotka olivat vieläpä aika hinnakkaita. Porukka oli innokasta viemään meidät perille ihan henkilökohtaisesti, ja ilmeisesti he saivat jotain ravintolalta, jos saivat hankittua asiakkaita. Ensimmäisenä päivänä meidät johdatettiin paikkaan, jossa hinnat olivat kolminkertaiset verrattuna seuraavan päivän paikkaan, jonne päädyimme ihan vahingossa käveleskellessämme Vedadossa. Tuohon ravintolaan ja vieressä olevaan samantapaiseen paikkaan palasimme sitten vielä myöhempinäkin iltoina. Näissä sai pastan tai pitsan 3 - 6 CUCilla, ja muukin ruoka oli varsin inhimillisen hintaista. Myös meille kasvissyöjille löytyi hyvin ruokaa, ja kaikki käymämme paikat olivat siistejä ja hygieenisiä.

Coppelia-jätskikiska on instituutio. Olin lukenut netistä vinkin, että sieltä saa herkullista jäätelöä ja että kannattaa pienestä jonosta huolimatta mennä maistamaan. Satuimme paikalle sunnuntaina, ja jono näkyi jo kauas. Se, tai oikeastaan ne - niitä tuli neljästä eri suunnasta - kun olivat satojen metrien mittaiset! Oltiin, että whaaat, ja mentiin suosiolla Coppelian vieressä olevalle, jonottomalle kiskalle. Myöhemmin kysyttiin, olivatko ne oikeasti jäätelöjonoja, ja olivat kuulemma, mutta sattui vain olemaan joku spesiaalipäivä, jolloin jäätelöt olivat erityisen halpoja. Palattiin sinne sitten toisena päivänä ja havaittiin, että "kiska" on aika lievä ilmaus paikalle. Se oli ennemminkin keskus, jossa oli useita tiskejä ja valtavat määrät eri makuja (jonot makujen mukaan), mutta meidät ohjattiin portinpielessä olevalle pienelle kopille, jossa oli kolme makuvahtoehtoa. Kolme palloa ja vesipullo maksoi 8 CUC, kun siinä vieressä olevassa kioskissa yksi pallo maksoi 0,45 CUC. Tätä piti sitten tietysti alkaa googlaamaan, ja selvisi, että keskialueelle pääsee vain, jos on paikallispesoja ja puhuu espanjaa. Turistit viedään suorilta tuolle pikkukopille. Hinnan suuruus ei selvinnyt, mutta paikallispesoilla jäätelö on kuulemma sikahalpaa, ja koko tämä sirkus on syntynyt vain siksi, että Fidel Castro tykkäsi kovasti jäätelöstä ja halusi, että perustetaan paikka, jossa on makuja enemmän kuin Amerikassa. :D

 

_MG_1920.jpg

 

 

TEKEMISTÄ JA NÄKEMISTÄ

Havanna on aika pieni, ja lähes kaikki on kävelyetäisyydellä, eikä taksikaan ole kallis, kun vähän tinkaa. Ainakin meille moni kuski laski hintaa heti, kun huomasi että olemme jo vähän perillä hintatasosta. Parasta Havannassa oli mielestäni vain käveleskellä päämäärättömästi pitkin katuja ja ottaa valokuvia, mutta muutamia erityisen kivoja paikkojakin tuli vastaan. Tässä muutamia käyntiehdotuksia:

- Rommimuseo (vanhassakaupungissa): Mielenkiintoinen paikka ja aika must, kun kerran Havannassa ollaan. Liput 7 CUC, lapset ilmaiseksi. Sisältää opastetun englanninkielisen kierroksen sekä maistiaisen.

- Avoautoajelu (lähtee Central Parkin kupeesta): Kiskurihinta (40 CUC) mutta minun mielestä on sen arvoista! Kierros kestää tunnin, ja vie muun muassa Plaza de Revolutionille sekä hiuksia hulmuttavalle Maleconin rantaboulevardille.

- Callejon de Hamel (Centro Habanassa, vain 300 m meidän majapaikasta): Kierrätystaidetta ja väri-ilottelua täynnä oleva kadunpätkä, jossa sunnuntaisin on puoleltapäivin myös sambaa ja rumbaa livenä. Itse tykkäsin kyllä enemmän rauhallisemmasta ajankohdasta, kun taidetta sai rauhassa ihastella, mutta kyllä sunnuntaimeininkikin oli kokemisen arvoista. (Kuva alla.)

- Vedadon kaupunginosa on ulkoasultaan aivan erilainen kuin Centro Habana tai Habana Vieja. Siellä kannattaa käydä ainakin katsastamassa Florida-henkistä meininkiä.

- Parque Almendares (Vedado): Kaunis ja rauhallinen puistoalue joen rannassa. Joella näytti olevan myös soutuveneiden vuokrausta. Matkaa Vedadon keskihoodeilta on n. 3 km, mutta taksi vei perille neljällä CUCilla ja varmaan halvemmallakin pääsee, jos vähän tinkaa.

- Castillo de Morro: Jo lauttamatka ikivanhalla lotjalla vanhankaupungin satamasta salmen yli Casa Blancan kaupunginosaan on elämys. Satamasta noustaan slummimaisen alueen läpi ylös linnoitukselle johtavalle tielle, ja siinä kivutessa lapset tulivat ympärille pyytelemään karkkia. Kun meillä ei ollut antaa, saatiin perään fuckyouta ja youmotherfuckeria. :P Ylhäältä on mahtavat näkymät kaupungin yli. Alueelle pääsee myös esimerkiksi taksilla salmen ali kulkevaa tunnelia pitkin.

- Museo de la Revolucion ja Museo de Bellas Artes: Näissäkin tuli käytyä (jakaannuttiin mielenkiinnon kohteiden mukaisesti miesväki ensimmäiseen ja naisväki jälkimmäiseen), mutta en tiedä, voiko näitä älyttömästi suositella. Vallakumousmuseo oli kuulemma aika blaah. Taidemuseo taas oli ihan kiva ja esillä oli paljon kivan värikästä taidetta, ja kyllä siellä näin pilvisenä päivänä ihan kivat pari tuntia vietti. Vallakumousmuseo 8 CUC / hlö, taidemuseo 5 CUC / hlö.

 

_MG_1621.jpg

 

 

PLAYAS DEL ESTE

Halusimme Kuuban-lomalta ehdottomasti myös rantaelämää, ja iloksemme saimme netistä tietää, että ihan kaupungin ulkopuolella on pitkä hiekkaranta nimeltään Playas del Este. Ehdotin, että olisimme muutaman yön siellä ja loput Havannassa, mutta mies sai ylipuhuttua minut, että pysytään koko aika yhdessä majapaikassa ja käydään rannalla päiväseltään. Onneksi saikin, koska ei siellä rannan lisäksi juuri mitään muuta elämää ollutkaan, mutta ranta oli kerrassaan aivan ihana! Turkoosia merta, valkoista hiekkaa ja palmuja! <3

Kävimme rannalla kahtena eri päivänä. Olin lukenut, että Hotel Tropicocon kohdalla on parhaimmat rannat, ja suuntasimmekin sinne. Matkaa oli n. 20 kilometriä, ja vuokraisäntä neuvoi meitä ottamaan bussin vanhastakaupungista. Lähdimmekin marssimaan siihen suuntaan, mutta jo ensimmäisessä kadunkulmassa taksi pysähtyi kysymään, tarvimmeko kyytiä, ja tarjosi matkaa 35 CUCilla, jonka tinkasin 30:een, mikä ei ollut kuin 10 CUC enemmän kuin bussi olisi ollut. Niinpä vältyimme kävelyltä ja pääsimme suoraa sinne, minne halusimmekin. Kuski myös ehdotti, että hän tulee hakemaan meidät illalla, ja niinhän hän tulikin. Heti taksista noustuamme vastassa oli poika, joka tarjosi aurinkotuoleja ja -varjoja vuokralle, ja koska 3/4 porukasta halusi niitä, menimme hänen mukaansa. Pojat myös juoksuttivat ruokaa ja juomaa rannalle saakka, mutta meitä vähän epäilytti ruuan hygieenisyys, ja päätimmekin syödä vasta kaupunkiin palattuamme. Toisena päivänä kysyimme taksikuskilta suorilta, pääseekö rannalle 20 CUCilla, ja kuski suostui, ja hakikin vielä illalla. Tällä kertaa menimme vapaalle rannalle palmujen katveeseen. Edellisellä kerralla tuuli oli kova ja aallot isot, mutta jälkimmäisellä tuuli oli varsin miellyttävä ja merikin kuin linnunmaitoa.

Playas del este on ehdottomasti käymisen arvoinen! Rannan hotellien hinnalla reissaa taksilla vaikka monta kertaa päivän aikana edestakaisin. Vessoja ei rannalla ollut, mutta rantapojat kehottivat hoitamaan asian "naturalmente". Myös Tropicoco-hotellin vessaan pääsee, kun livauttaa portsarille muutamia pesoja. ;)

 

_MG_1689-2.jpg

 

 

MUUTA KÄTÄNNÖN ASIAA

Rahanvaihto: Matkaoppaassa kerrottiin, että rahaa voi vaihtaa valtion omistamissa cadecoissa, mutta emme koko aikana nähneet yhtään cadecaa tai muutakaan kylttiä rahanvaihtopaikasta. Ensin ei meinannut löytyä pankkiakaan, joten ensihätään vaihtoin satasen jonkin hotellin respassa, mutta hotellin vartija sanoi, että niissä on huonot kurssit ja että menkää ennemmin pankkiin. Pankeissa piti näyttää passi ja kertoa majoituspaikan osoite. Rahaa sai myös nostettua kortilla, kun meidän käteisvarat loppuivat. Missään ei voinut maksaa kortilla, ei ravintoloisssakaan eikä siis edes lentokentällä. 

Netti: Wifi-zoneja on aika tiuhassa, mutta nettikortteja myyviä kioskeja ei niinkään. Vedadossa Coppelia-jätskipaikan vieressä ja La Rampalla muutama sata metriä Maleconilta ylöspäin olivat ainoat meidän bongaamat paikat (sini-keltainen koppi, jossa lukee Etecsa, avoinna vain klo 19 asti), joista tunnin kortin saa 1 CUCilla. Ostettaessa täytyy näyttää passi, ja ainakaan meille ne eivät suostuneet myymään kolmea korttia enempää kerralla. Wifi-puistoissa pyörii myös tyyppejä, jotka myyvät kortteja 2 - 3 CUCilla. Kannattaa tarkistaa ennen heiltä ostoa, että salasanan peittävä raaputuspinta on tallella. Koko tuntia ei tarvitse käyttää kerralla, vaan se on voimassa kuukauden ensimmäisestä käytöstä.

Ihmiset: Havannalaiset vaikuttivat ystävällisiltä ja avoimilta ihmisiltä. Monet tulivat juttelemaan ilman mitään taka-ajatusta, ja toki jotkut sikarikauppojen tms. toiveissa. Ainoastaan yhteen äkäiseen havannalaiseen törmäsimme, kun erehdyimme ottamaan kuvia, joissa hänen autonsa oli mukana. Hän olisi halunnut katsoa kameramme ja möykkäsi, ettei autosta saa otta kuvia. Tämän jälkeen olinkin vähän varovaisempi kuvien otossa. Monet papparaiset poseerasivat mielellään kameralle, ja olivat tyytyväsiä heille annettuihin roposiin. Yllättävän moni kyseli, olisiko antaa dödöä, saippuaa tai muuta, ja yksi ihana mummeli oli niin iloinen vanhasta huulipunasta, että vilkutteli meille vielä moneen kertaan.

Vessat: Julkisia vesoja ei näkynyt ollenkaan, mutta monissa ravintoloissa ja museoissa oli jonkinlainen vessa. Pikkurahoja olivat vessavahdit vailla lähes kaikkialla, myös lentokentällä. Omaa paperia, kosteuspyyhettä sekä käsidesiä suosittelen pitämään mukana.

Huijarit: Pahemmin emme (ainakaan tietääkseni) tulleet höynäytetyiksi, mutta muutamia pesoja yritettiin viedä välistä vähän siellä sun täällä, ja esimerkiksi  kaupassa jouduin pyytämään vaihtorahat, jotka kassatäti ilmeisesti tyytyväisenä aikoi laittaa omaan taskuunsa. Samoin lautalla salmen yli mennessämme lipun piti olla 0,1 CUC / hlö, mutta se olikin yllättäen 1 CUC / hlö. Juho antoi ensin yhden CUCin lippumiehelle, joka sanoi että enemmän. Annoin sitten viitosen, ja se antoi sen Juhon antaman CUCin takaisn eikä muka ymmärtänyt, kun sanoin, että vielä yksi CUC. :D Ovelaa.

 

Havanna oli ihana kokemus! Viikko (tai viisi päivää, koskapa kaksi päivää olimme rannalla) riitti vallan mainiosti, mutta muualle Kuubaan menisin mieluusti vielä uudestankin! Alla vielä muutama tunnelmakuva, jotka toivottavasti kertovat enemmän kuin sanat. :)

 

_MG_1948-2.jpg_MG_1851.jpg_MG_1841-2.jpg