maanantai, 18. kesäkuu 2018

I FEEL sLOVEnia

_MG_7301.jpg

Bohinj-järven kaunista maisemaa

 

Kesälomareissukohdetta mietiskellessä kävi hauska juttu: Joskus maaliskuussa ajelimme autolla mieheni kanssa, joka kysyi yllättäen, että "Tiiätkö, mikä vois olla aika mukava kesälomareissukohde?" "Slovenia", minä vastasin, johon hän: "Täh, oonko minä jo muka puhunut siitä? Mulla oli ihan sama mielessä." Ei siitä aiemmin ollut puhuttu - se vain tuli yhtä aikaa molemmille mieleen. Sinnepä siis matkasimme, ja Sloveniasta tuli samalla minulle 40. maa, jossa koskaan olen käynyt.

Heti kesäloman alettua pakkasimme laukkumme ja lensimme Ljubljanaan. Sinne emme kyllä jääneet vielä sillä erää, vaan haimme vain vuokraamamme auton ja läksimme kohti ensimmäistä majapaikkaa (Apartment Vrtacnik), jonka olimme varanneet ainoastaan sillä perusteella, että se oli edullinen ja lähellä lentokenttää (11 km), koskapa alkoi olla jo ilta, kun perille päästiin. Hirveän nopeaksi reitti sinne ei kuitenkaan osoittautunut. Paikkakunta oli nimeltään Stefanja Gora, ja mitä lähemmäksi tulimme, sitä pienemmäksi tie muuttui - loppupäässä ei uskaltanut miettiäkään, mitä tehdään, jos tulee toinen auto vastaan. Matkalla ei näkynyt yhtään kauppaa, ja ajattelimme, että viemme matkalaukut perille ja lähdemme sitten hakemaan ilta- ja aamupalatarvikkeita, mutta perillä saimmekin kuulla, että lähin auki oleva kauppa sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä (niitä samoja pikkuruisia ja mäkisiä teitä oletettavasti), eikä lähellä ollut ravintoloita, pubeja tai mitään muutakaan. Mukava nuori isäntäpariskunta kuitenkin lupasi järjestää meille jotakin syötävää, ja kohta tuli kannullinen tuoretta maitoa, munia sekä itsetehtyä jugurttia ja leipää. Asuimmehan maatilalla. Maksua he eivät voineet sääntöjen takia niistä ottaa, mutta jätimme kiitokseksi reippaasti tippiä ja kirjoitamme hyvät arvostelut Bookin.comiin.

Sloveniasta tuli kyllä heti todella positiivinen ensivaikutelma. Matkalla lentokentältä majapaikkaan näimme jo älyttömän kauniita pieniä kyliä ja vuoristoisia maisemia, ja kaikkialla oli kymmeniä erilaisia vihreän sävyjä.  Myös ihmiset vaikuttivat olevan ystävällisiä ja englannin kielen taitoisia, eivätkä nämä käsitykset tulleet muuttumaan seuraavien kahden viikon aikana.

 

_MG_3519-2.jpg

Ensimmäisen yöpaikan kaverit

 

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti rannikkoa ja Izolan kaupunkia. Siellä meitä odotti hauska, nelikerroksinen asunto (Stole Apartment), jonka alakerrassa oli vessa, seuraavassa keittiö, sitä seuraavassa olohuone, jossa oli lapsille levitettävä sohva, ja lopulta ylimmässä kerroksessa meidän makuuhuone. Aika moneen kertaan nuo kapeat ja vinot portaat tuli rampattua ylös ja alas, mutta talo oli vanha ja tunnelmallinen ja - mikä parasta - se oli ihan lähellä rantaa. Biitsillä tulikin vietettyä aikaa kirjoja lukien ja uiden lähes kaikkina päivinä noiden viiden päivän aikana, jotka Izolassa vietimme. Ranta siellä, niin kuin ilmeisesti kaikkialla tällä rannikolla, oli pientä kiveä, mutta vesi oli kirkasta ja lämmintä, ja flip flopit jalassa oli ihan miellyttävää käydä uimassa.

Rannalla löhöilyn ohella muita aktiviteetteja meillä Izolassa olivat aamujuoksujen lisäksi ihanilla kapeilla kaduilla käveleskely ja valokuvaaminen. Toki sieltä olisi löytynyt monenlaista vauhdikkaampaakin tekemistä, mutta me ei kaivattu muuta. Muutamana päivänä oli pilvistä tai sateli aamupäivän, jolloin teimme pieniä retkiä lähistölle. Pysäköintiä varten saimme asunnon omistajalta taustapeiliin ripustettavan lätkän, jolla sai parkeerata ilmaiseksi tietyillä alueilla. Vapaata pysäköintitilaa vaan oli toisinaan hankalaa löytää, ilta-aikaan lähes mahdotonta. Silti kaupungissa ei ollut lainkaan ruuhkainen tai liian ahdas tunnelma.

 

_MG_3600.jpg

Ihana Izola <3

 

Yhtenä pilvisenä aamupäivänä kävimme noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevassa Piranissa, josta olimme lukeneet etukäteen, että sinne ei saa mennä autolla, ja niinpä katsoimme valmiiksi parkkihallin lähistöllä (Garage Arze). Siitä oli vajaan kilometrin kävely vanhaan kaupunkiin, ja matkalla oli kaunis hautausmaa sekä linnanmuurit, joten nopeasti sekin kävely taittui. Piran oli kaunis, mutta omasta mielestäni se ei herttaisuudessa ja rennossa lomailussa vetänyt vertoja Izolalle. Ei siis harmittanut yhtään, ettei tullut varatuksi kämppää Piranista, josta myös vaihtoehtoja katselimme varausvaiheessa.

Samaisena Piran-päivänä kävimme myös Koperissa (myös noin 6 km Izolasta mutta toiseen suuntaan) ostoskeskuksessa odotellessa, että sää selkiytyisi - ja selkiytyihän se sinä aikana. Muuten emme Koperiin tutustuneet, mutta ostoskeskus oli tarpeeksi iso parin tunnin hengailuun ja siellä oli paljon kivoja kauppoja. 

 

_MG_3703.jpg

Piran

 

Toisena sateisena aamupäivänä kävimme Skocjanin luolissa. Valittavana oli kolme eri reittivaihtoehtoa, joista kahdelle olisi pitänyt mennä oppaan johdolla, ja niitä oli tarjolla vain tasatunnein. Emme halunneet odotella viittäkymmentä minuuttia, joten päädyimme kahden kilometrin mittaiseen omatoimireittiin (liput kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta olivat muistaakseni 36 euroa). Reitti kulki toinen toistaan kauniimpien maisemien läpi ja 250 metrin matkan myös vuoren sisällä. Melkein kaksi tuntia siinä meni ihastellessa, ihmetellessä ja tietysti myös valokuvatessa. Tämä oli todellakin käymisen arvoinen paikka!

 

_MG_3816.jpg

Luolaretkellä

 

Kuudentena Slovenia-aamuna taas pakkasimme auton ja ajelimme Triglavin kansallispuiston laitamille Radovjlicaan. Asuntomme (Apartment Sava) sijaitsi taas ihan landemaisemissa ja isäntäperheellä oli pihapiirissään hevosia, lehmiä, lampaita, kanoja, kissoja, koiria, pupuja ja ties mitä, ja niitä sai käydä vapaasti katselemassa ja rapsuttelemassa. <3 Asunnossa oli isot parvekkeet kahteen suuntaan, ja lumihuippuisten vuorten taakse laskevan ja niiden takaa nousevan auringon värejä istuimme tuijottelemassa tuntikausia. Talon emäntä oli leiponut meille kakkua ja tehnyt omenamehua oman pihan puista.

Olimme perillä jo puolen päivän aikaan, joten tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme heti katsastamaan muutaman kilometrin päässä olevaa Bled-järveä. Heti kaupunkiin tullessa vastassa oli ihan järjetön määrä ihmisiä, ja koko järvikin näytti olevan kansoitettu uimareilla, soutelijoilla ja suppailijoilla. Lähdimme ajamaan kaupungista katsottuna vasenta rantaa pitkin, eikä parkkipaikkoja ollut tarjolla missään, ei edes pientä levikettä, johon olisi voinut pysähtyä katsomaan maisemia. Ajoimmekin yhtä soittoa järven vastakkaiselle puolelle, jossa leirintäalueen yhteydessä oli parkkialue (maksu 10 e, jolla olisi saanut olla koko päivän), ja jatkoimme siitä jalkaisin. Vuokrasimme veneen (20 e / tunti) ja soutelimme järven keskellä olevan saaren ympäri. Hetken ehdimme myös syödä eväitä ja paistatella päivää rannalla, kunnes ukkoskuuro pyyhkäsi päälle ja palasimme autolle.

Jatkoimme rantaa eteen- ja ylöspäin, ja alle kilometrin päässä leirintäalueesta tuli vastaan iso, ilmainen pyäköintialue. Täältä päältä oli myös upeat näkymät järvelle (tai olisi ollut, ellei sade olisi haitannut näkyvyyttä ;) ). Jatkoimme lähellä sijaitsevalle Vintgarin rotkolle, jossa olisi ollut kiva pieni patikointireitti, mutta kävelysillan hajoamisen takia paikka oli suljettu. Pienen pätkän kävelimme kuitenkin alueella (kuten monet muutkin ihmiset näyttivät tekevän kieltomerkistä huolimatta) ja näimme kauniin kosken ja upean sumuisen joen. Sadekin oli loppunut ja aurinko paistoi niin kuin ei poissa olisi ollutkaan.

Palasimme Bledille vielä ohikulkumatkoilla sekä yhtenä sateisena päivänä ihan varta vasten kaupunkia katsomaan (parkeeraus keskustassa 5 e / 3 tuntia tai 10 e koko päivä). Kaupungilla oli aika paljon kivoja kauppoja, mutta koska miesväkeä ei kiinnostanut niissä kiertely, päätimme mennä escaperoomiin, joka oli hiukan ennen kaupunkia Icepeak-outletin kanssa samassa rakennuksessa. Se ei harmiksemme ollutkaan auki, vaikka aukioloaikojen mukaan olisi pitänyt olla. Todennäköisesti se olisi pitänyt varata etukäteen.

 

_MG_4075-2.jpg

Bled ja sorsaperhe

 

Toisena Radovjlica-päivänä suuntasimme Bohinj-järvelle ja varsinaisen Triglavin kansallispuiston alueelle. Tämä seutu oli huomattavasti rauhallisempi kuin Bled ja minun mielestäni jopa kauniimpikin. Ensin vaelsimme parinkymmenen minuutin matkan Savican vesiputoukselle ja saman verran takaisin. (Pääsymaksu 3 e aikuisilta ja 1,5 e alle 14-vuotiailta.) Itse putous oli ihan hieno ja käymisen arvoinen, mutta ehkä vielä mukavampaa oli lipunmyyntikopin takana olevalla koskella leikkiminen. :D Kiipeilimme kivillä, ihastelimme muiden vierailijoiden rakentelemia kivikekoja ja pystyttelimme tietysti myös omia. Viimein maltoimme jatkaa matkaa ja suuntasimme kohti toista, pienempää putousta. Yllättäin navigaattorin opastama tie päättyikin kesken, mutta eipä hätää - vieressä oli parkkialue (5 e koko päivä), jonne jätimme auton ja jatkoimme jalkaisin järven rantaa seuraten. Ehkä parin kilometrin päässä olimme kahden polun risteyksessä ja arvoimme siinä, kumpaan suuntaan lähteä, kun vastaan tuli pariskunta, jolta kuulimme, että putous onkin tällä hetkellä ihan kuiva kivikko. Päätimmekin kääntyä takaisin ja mennä uimaan kivan näköiselle särkälle, joka näkyi vastarannalla. Sinne piti kahlata vuorilta laskevan jääkylmän puron yli, mutta toisella reunalla vesi oli ihan uintilämpöistä ja uskomattoman kirkasta. 

 

_MG_7291.jpg

Bohinj-järveen laskeva joki

 

Triglavin kansallispuisto oli niin ihana, että sinne piti päästä takaisin jo heti seuraavana päivänä. Katsoimme illalla netistä valmiiksi sopivan vaellusreitin, joka vei läpi Vojen laakson ja Mostnican solan Mostnican vesiputoukselle (https://www.bohinj.si/en/attractions/mostnica-gorge/). Reitti oli sopivan haastava ja maasto mukavan vaihtelevaa. Välillä oli kaikenlaista katseltavaa ja kuvattavaa, ja menomatkaan meillä menikin varmasti kolme tuntia (reittioppaan arvio oli kaksi tuntia). Tulomatka sen sijaan paahdettiin puoleentoista tuntiin, sillä taivas alkoi tummua ja ukkonen jyristä. Sade ei onneksi iskenyt päälle ennen kuin noin viisi minuuttia ennen autolle paluuta, mutta kyllä siinä läpimäriksi ehdittiin kastua. :D Tätä vaellusreittiä voi ehdottomasti suositella! Vaikka siinä tullaan samaa joen vartta takaisin, kahdessa kohtaa voi ottaa vaihtoehtoisen reitin, joten koko matkaa ei ole pakko kulkea samaa polkua. Reitin voi kiertää myös vain osittain, jos ei koko matkaa putoukselle halua patikoida. Pääsymaksu oli 3 e / aikuinen ja 1,5 e / lapsi ja parkeeraus reitin alussa 1,5 e / tunti. Matkan varrella on pikkuinen vuoristoravintola ja reitin päässä vielä toinenkin. (Molemmissa on vessa. ;) )

 

_MG_7410.jpg

Pikku elefantti Mostnican solassa

 

Itse Radovljicassakin, jossa siis asuntomme näiden neljän päivän ajan sijaitsi, oli nähtävää: Keskiaikaisessa vanhassakaupungissa oli mukava käveleskellä ja katsella, ja siellä olisi ollut muutamia museoitakin, mutta niihin emme tutustuneet. Kahden joen yhtymäkohtaa myös mainostettiin käymisen arvoisena paikkana, mutta opasteista huolimatta emme löytäneet sinne. Lisäksi kaupungissa on Talez-niminen kukkula, jolta kuulemma on hyvät näköalat laaksoon, mutta sinne emme enää edellispäivän vaelluksen jälkeen saaneet lapsia. :D Jäipä siis jotain ensi kerrallekin.

Kolme viimeistä päivää vietimme LjubljanassaMajapaikkana meillä täällä oli Penzion Pod Lipo, jota voi suositella niin sijainnin kuin hinta-laatusuhteen puolesta. Kaupunki oli todella kaunis ja mukavan kompakti. Sinne voisi hyvin matkustaa vaikkapa viikonloppulomallekin. Ihan vain vaeltelu pitkin vanhankaupungin katuja ja joen vartta riitti pitkälti viihdykkeeksi, mutta kivoja käyntikohteita olivat myös pienen kävelyn päässä keskustasta sijaitseva Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus, jossa oli paljon värikästä nähtävää, sekä ihanan vihreä ja rauhallinen Tivoli-puisto. Satuimme myös olemaan kaupungissa juuri perjantaina, jolloin keskustorilla on Open Kitchen -tapahtuma, jossa eri ravintolat myyvät ruokia ja juomia, joita voi nautiskella yhteisten pöytien ääressä tai rennosti rappusilla. Tunnelma torilla oli todella mukava, ja ilmeisesti pitkin päivää siellä on jotain ohjelmaakin. Meidän ruokaillessa ei sattunut olemaan sen aika, mutta musiikki raikasi kaiuttimista. 

 

_MG_7653.jpg

Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus

 

Shoppailua Ljubljanassa voi myös harrastaa - jopa ihan yliannostukseen asti. :D Viimeisenä päivänä nimittäin iltalentoa odotellessa menimme muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan BTC Shopping Centeriin, joka ei ollutkaan vain kauppakeskus, vaan kokonainen kaupunginosa täynnä kauppoja, kauppakeskuksia ja outleteja. Tuskanhiki alkoi valua jo parin kaupan jälkeen, mutta sitten pidimme lounastauon mukavalla ruokatorilla, ja ihanan vegaanisen hampparin jälkeen päädyimme kompromissiin: vietimme tunnnin yhdessä kauppakeskuksista ja loppupäivän loikoilimme lähistöllä sijaitsevassa puistossa. Ljubljanan keskustassa oli myös paljon kivan näköisiä kauppoja, mutta tarkemmin tutustuimme vain muutamaan hippihenkiseen liikkeeseen ja second hand -paikkaan. 

 

 

_MG_7605.jpg

Yksi Ljubljanan ihanista kaduista

 

Kaiken kaikkiaan Slovenia ylitti kaikki odotukset positiivisesti. Luonto oli silmiä hivelevän kaunista ja vaihtelevaa, kaupungit kauniita, ihmiset ystävällisiä, liikkuminen helppoa... ja kaikki tämä vain muutamien tuntien ajomatkan päässä toisistaan. 6/5 reissu, niin kuin nuoriso sanoisi. :)

sunnuntai, 11. maaliskuu 2018

Havana, ooh na-na

_MG_1564-4.jpg

 

Havanna! Kun mietin, millä sanoilla tuota kaupunkia kuvailisi, mieleeni ei tule mitään, mikä vastaisi sitä, millä tavalla sen koimme. Se oli jotain erilaista, mitä emme olleet nähneet tai kokeneet missään muualla. Se oli ihanan värikkäitä taloja ja autoja, tyhjiä kaupan hyllyjä, omituisia tapoja, avoimia ja jutteluun innokkaita paikallisia, sosialistisia seinämaalauksia, romminjuojia ja sikarintupruttelijoita, katolla juoksevia koiria, elävää musiikkia joka korttelissa, kiekuvia kukkoja keskellä kaupunkia... Se oli kaikkea! Ja jotenkin tuohon hullunmyllyyn tottui niin, että loppulomasta keskellä katua lojuva sian pääkin tuntui ihan luonnolliselta.

En yritäkään saada tässä kuvattua kaikkea, vaan keskityn kertomaan hyväksi havaittuja vinkkejä ja vastauksia kysymyksiin, joita ennen reissua googlailin hulluna mutta joihin en löytänyt vastauksia. Toivottavasti näistä on jollekin matkaa suunnittelevalle apua ja iloa!

 

MATKUSTAMINEN JA MAJOITUS

Kuubaan ei voi ihan tuosta vaan lähteä äkkilähdöllä, ainakaan jos asuu kaukana Kuuban suurlähetystöstä. Suomalaisilta turisteilta vaaditaan matkustajakortti, jonka voi hakea paikan päältä lähetystöstä tai postitse. Me lähetimme hakemukset heti matkan varauksen jälkeeen, eli tammikuun puolivälissä. Kun reissuun oli aikaa enää kolme viikkoa, tuli sähköpostiin (roskapostin puolelle) lasku, jonka maksoimme heti, mutta siitä huolimatta kortteja ei alkanut kuulua. Tiedustelimme sitten, mikä mahtoi olla tilanne, ja vastaus oli, että yleensä käsittelyaika on 15 päivää laskun maksamisesta, mutta koska meillä näyttäisikin olevan matka jo lähellä, he postittavat ne seuraavalla viikolla. Viikko kului taas eikä mitään kuulunut, mutta onneksi sentään reissuviikon maanantaina ne tulivat. Hinta paikanpäältä haettuna olisi ollut pari kymppiä / kpl, mutta postitettuna ne kustansivat 47 e / kpl + kirjatut kirjeet, jotka halusimme varmuuden vuoksi niin meno- kuin paluupostiin. Kortit leimattiin Kuubaan saapuessa ja meistä kaikista otettiin myös kuvat järjestelmiin, ja poislähtiessä kortit kerättiin pois ja taas meidät kuvattiin.

Havannan lentokenttä Jose Marti on todella pieni - lähtöporttejakin on vain kolme, joille kaikille odotellaan yhdessä isossa tilassa. Kuuban valuuttaa ei saa viedä maasta pois eikä sitä siis voi vaihtaa valmiiksi, joten kun tullessa Miamin-kone saapui samaan aikaan meidän kanssa, oli rahanvaihtopisteelle hirveä jono. Onneksi autokuskimme hyväksyi eurot maksuna, joten jätimme rahanvaihdon suosiolla seuraavaan päivään. Poislähtiessä meillä oli noin 60 CUC jäljellä, ja rahanvaihtopisteen täti kertoi, että turvatarkastuksen jälkeen on kyllä rahanvaihtokoppi, mutta siellä ei ole ketään enää töissä. Päätimme sitten käyttää loput rahat sikariostoksiin ja kahvitteluun. Muutamia matkamuistokauppoja ja tax freekin siellä odotustilassa oli, mutta missään niissä ei käynyt luottokortti (kuten ei missään muuallakaan koko reissumme aikana).

Majapaikan etsinnässä suosikkimme booking.com ei juurikaan ollut avuksi, sillä siellä oli ihan muutamia yksittäisiä majoitusvaihtoehtoja. Onneksi löysimme homestay.com-nimisen varaussivuston, jossa oli paljon erilaisia kotimajoitusvaihtoehtoja eli casa particulareja. Halvin hotelli olisi ollut n. 800 e / viikko, mutta tuolta löysimme majoituksen noin kahdella sadalla, ja pääsimme samalla näkemään kuubalaista elämänmenoa lähempää. Asunto, Casa S, sijaitsi Vedadon ja Centro Habanan rajalla, sadan metrin päässä Malecosta ja noin puolen kilometrin päässä yliopistosta ja Habana Libre -hotellista. Mielestämme sijainti oli loistava: naapurusto oli rauhallinen, parvekkeelta näkyi meri, ja vanhaankaupunkiinkin oli kävelymatka. Lähellä oli ruokakauppoja ja ravintoloita sekä nettipuisto.

Isäntäpariskunta oli kerrassaan ihana, ja he auttoivat meitä kaikissa kysymyksissä sekä järjestivät lentokenttäkuljetukset (tullessa 40 CUC, koska kuskin piti odotella meitä, lähtiessa 25 CUC). Isäntä itse oli meitä vastassa kentällä nimikyltin kanssa. He itse eivät asuneet asunnossa mutta tulivat aamuisin laittamaan aamupalan. Jaoimme keittiön ja aamupalapöydän toisessa huoneessa asuvan kanadalaispariskunnan kanssa. Meidän huone oli oikeastaan kaksi makkaria ja kylpyhuone, joten omissa oloissakin sai olla. Aamupalan kahvit ja leivät kuuluivat huoneen hintaan, ja pienestä lisämaksusta sai munia, hedelmiä ja mehua.

 

_MG_1605-2.jpg

 

 

RUOKA, JUOMA JA KAUPAT

Olin lukenut etukäteen netistä, että kaupoista voi olla hankalaa löytää välipalaa tai edes vettä, joten varasimme lähes puolet yhdestä matkalaukusta välipalapatukoille, pähkinöille ja sen semmoisille sekä muutamalle ensihätävesipullolle. Paikanpäällä osoittautui, että tuo tieto piti paikkansa. "Tavallisissa" kaupoissa (esim. Panamerican-ketju) ei ollut vettä ja monessa hyllyt ammottivat tyhjillään. Yhdessä kaupassa huomasimme, että paikallisille myytiin tiskin alta keksejä, mutta missään ei niitä ollut esillä. Parhaiten vettä sai jäätelökioskeista ja ruokapaikoista. Ostimmekin heti monta pulloa kerralla aina, kun vettä löytyi. Tavallinen kauppa lainausmerkeissä siksi, että kaupoissa oli tosi hassuja käytänteitä. Esimerkiksi yhdessä piti jonottaa pihalla, ja sisälle päästettiin vain muutama asiakas kerrallaan, vaikka tilaa olisi ollutkin. Toisessa taas oli lasivitriinissä esillä koko valikoima, ja täti sitten haki varastohyllystä halutut tuotteet. Mihinkään kauppaan ei saanut ottaa laukkua mukaan, vaan se piti jättää säilytykseen kassan luo tai peräti erilliseen narikkaan, niin kuin yhdessä kauppakeskuksessa olisi ollut. Muutamia länsimaisen näköisiä vaatekauppoja näkyi, mutta niissä hinnat olivat aika lailla Suomen tasoa. Matkamuistoja oli myytävänä pikku kojuissa siellä täällä sekä rykelminä parilla torilla, joista kivempi mielestäni oli Vedadossa lähellä Habana Libre -hotellia. Nättejä koruja sai halvalla, mutta muuten meidän tuliaisostokset jäivät melkoisen vähäisiksi.

Ravintoloissa ruuasta ei ollut pulaa, vaan monenlaista oli tarjolla, ja ravintoloita oli tiuhassa. Olimme etukäteen lukeneet, että kannattaa suosia paikallisten paladar-paikkoja, mutta meidän kysellessä paladareja, paikalliset ohjasivat meidät perusravintoloihin, jotka olivat vieläpä aika hinnakkaita. Porukka oli innokasta viemään meidät perille ihan henkilökohtaisesti, ja ilmeisesti he saivat jotain ravintolalta, jos saivat hankittua asiakkaita. Ensimmäisenä päivänä meidät johdatettiin paikkaan, jossa hinnat olivat kolminkertaiset verrattuna seuraavan päivän paikkaan, jonne päädyimme ihan vahingossa käveleskellessämme Vedadossa. Tuohon ravintolaan ja vieressä olevaan samantapaiseen paikkaan palasimme sitten vielä myöhempinäkin iltoina. Näissä sai pastan tai pitsan 3 - 6 CUCilla, ja muukin ruoka oli varsin inhimillisen hintaista. Myös meille kasvissyöjille löytyi hyvin ruokaa, ja kaikki käymämme paikat olivat siistejä ja hygieenisiä.

Coppelia-jätskikiska on instituutio. Olin lukenut netistä vinkin, että sieltä saa herkullista jäätelöä ja että kannattaa pienestä jonosta huolimatta mennä maistamaan. Satuimme paikalle sunnuntaina, ja jono näkyi jo kauas. Se, tai oikeastaan ne - niitä tuli neljästä eri suunnasta - kun olivat satojen metrien mittaiset! Oltiin, että whaaat, ja mentiin suosiolla Coppelian vieressä olevalle, jonottomalle kiskalle. Myöhemmin kysyttiin, olivatko ne oikeasti jäätelöjonoja, ja olivat kuulemma, mutta sattui vain olemaan joku spesiaalipäivä, jolloin jäätelöt olivat erityisen halpoja. Palattiin sinne sitten toisena päivänä ja havaittiin, että "kiska" on aika lievä ilmaus paikalle. Se oli ennemminkin keskus, jossa oli useita tiskejä ja valtavat määrät eri makuja (jonot makujen mukaan), mutta meidät ohjattiin portinpielessä olevalle pienelle kopille, jossa oli kolme makuvahtoehtoa. Kolme palloa ja vesipullo maksoi 8 CUC, kun siinä vieressä olevassa kioskissa yksi pallo maksoi 0,45 CUC. Tätä piti sitten tietysti alkaa googlaamaan, ja selvisi, että keskialueelle pääsee vain, jos on paikallispesoja ja puhuu espanjaa. Turistit viedään suorilta tuolle pikkukopille. Hinnan suuruus ei selvinnyt, mutta paikallispesoilla jäätelö on kuulemma sikahalpaa, ja koko tämä sirkus on syntynyt vain siksi, että Fidel Castro tykkäsi kovasti jäätelöstä ja halusi, että perustetaan paikka, jossa on makuja enemmän kuin Amerikassa. :D

 

_MG_1920.jpg

 

 

TEKEMISTÄ JA NÄKEMISTÄ

Havanna on aika pieni, ja lähes kaikki on kävelyetäisyydellä, eikä taksikaan ole kallis, kun vähän tinkaa. Ainakin meille moni kuski laski hintaa heti, kun huomasi että olemme jo vähän perillä hintatasosta. Parasta Havannassa oli mielestäni vain käveleskellä päämäärättömästi pitkin katuja ja ottaa valokuvia, mutta muutamia erityisen kivoja paikkojakin tuli vastaan. Tässä muutamia käyntiehdotuksia:

- Rommimuseo (vanhassakaupungissa): Mielenkiintoinen paikka ja aika must, kun kerran Havannassa ollaan. Liput 7 CUC, lapset ilmaiseksi. Sisältää opastetun englanninkielisen kierroksen sekä maistiaisen.

- Avoautoajelu (lähtee Central Parkin kupeesta): Kiskurihinta (40 CUC) mutta minun mielestä on sen arvoista! Kierros kestää tunnin, ja vie muun muassa Plaza de Revolutionille sekä hiuksia hulmuttavalle Maleconin rantaboulevardille.

- Callejon de Hamel (Centro Habanassa, vain 300 m meidän majapaikasta): Kierrätystaidetta ja väri-ilottelua täynnä oleva kadunpätkä, jossa sunnuntaisin on puoleltapäivin myös sambaa ja rumbaa livenä. Itse tykkäsin kyllä enemmän rauhallisemmasta ajankohdasta, kun taidetta sai rauhassa ihastella, mutta kyllä sunnuntaimeininkikin oli kokemisen arvoista. (Kuva alla.)

- Vedadon kaupunginosa on ulkoasultaan aivan erilainen kuin Centro Habana tai Habana Vieja. Siellä kannattaa käydä ainakin katsastamassa Florida-henkistä meininkiä.

- Parque Almendares (Vedado): Kaunis ja rauhallinen puistoalue joen rannassa. Joella näytti olevan myös soutuveneiden vuokrausta. Matkaa Vedadon keskihoodeilta on n. 3 km, mutta taksi vei perille neljällä CUCilla ja varmaan halvemmallakin pääsee, jos vähän tinkaa.

- Castillo de Morro: Jo lauttamatka ikivanhalla lotjalla vanhankaupungin satamasta salmen yli Casa Blancan kaupunginosaan on elämys. Satamasta noustaan slummimaisen alueen läpi ylös linnoitukselle johtavalle tielle, ja siinä kivutessa lapset tulivat ympärille pyytelemään karkkia. Kun meillä ei ollut antaa, saatiin perään fuckyouta ja youmotherfuckeria. :P Ylhäältä on mahtavat näkymät kaupungin yli. Alueelle pääsee myös esimerkiksi taksilla salmen ali kulkevaa tunnelia pitkin.

- Museo de la Revolucion ja Museo de Bellas Artes: Näissäkin tuli käytyä (jakaannuttiin mielenkiinnon kohteiden mukaisesti miesväki ensimmäiseen ja naisväki jälkimmäiseen), mutta en tiedä, voiko näitä älyttömästi suositella. Vallakumousmuseo oli kuulemma aika blaah. Taidemuseo taas oli ihan kiva ja esillä oli paljon kivan värikästä taidetta, ja kyllä siellä näin pilvisenä päivänä ihan kivat pari tuntia vietti. Vallakumousmuseo 8 CUC / hlö, taidemuseo 5 CUC / hlö.

 

_MG_1621.jpg

 

 

PLAYAS DEL ESTE

Halusimme Kuuban-lomalta ehdottomasti myös rantaelämää, ja iloksemme saimme netistä tietää, että ihan kaupungin ulkopuolella on pitkä hiekkaranta nimeltään Playas del Este. Ehdotin, että olisimme muutaman yön siellä ja loput Havannassa, mutta mies sai ylipuhuttua minut, että pysytään koko aika yhdessä majapaikassa ja käydään rannalla päiväseltään. Onneksi saikin, koska ei siellä rannan lisäksi juuri mitään muuta elämää ollutkaan, mutta ranta oli kerrassaan aivan ihana! Turkoosia merta, valkoista hiekkaa ja palmuja! <3

Kävimme rannalla kahtena eri päivänä. Olin lukenut, että Hotel Tropicocon kohdalla on parhaimmat rannat, ja suuntasimmekin sinne. Matkaa oli n. 20 kilometriä, ja vuokraisäntä neuvoi meitä ottamaan bussin vanhastakaupungista. Lähdimmekin marssimaan siihen suuntaan, mutta jo ensimmäisessä kadunkulmassa taksi pysähtyi kysymään, tarvimmeko kyytiä, ja tarjosi matkaa 35 CUCilla, jonka tinkasin 30:een, mikä ei ollut kuin 10 CUC enemmän kuin bussi olisi ollut. Niinpä vältyimme kävelyltä ja pääsimme suoraa sinne, minne halusimmekin. Kuski myös ehdotti, että hän tulee hakemaan meidät illalla, ja niinhän hän tulikin. Heti taksista noustuamme vastassa oli poika, joka tarjosi aurinkotuoleja ja -varjoja vuokralle, ja koska 3/4 porukasta halusi niitä, menimme hänen mukaansa. Pojat myös juoksuttivat ruokaa ja juomaa rannalle saakka, mutta meitä vähän epäilytti ruuan hygieenisyys, ja päätimmekin syödä vasta kaupunkiin palattuamme. Toisena päivänä kysyimme taksikuskilta suorilta, pääseekö rannalle 20 CUCilla, ja kuski suostui, ja hakikin vielä illalla. Tällä kertaa menimme vapaalle rannalle palmujen katveeseen. Edellisellä kerralla tuuli oli kova ja aallot isot, mutta jälkimmäisellä tuuli oli varsin miellyttävä ja merikin kuin linnunmaitoa.

Playas del este on ehdottomasti käymisen arvoinen! Rannan hotellien hinnalla reissaa taksilla vaikka monta kertaa päivän aikana edestakaisin. Vessoja ei rannalla ollut, mutta rantapojat kehottivat hoitamaan asian "naturalmente". Myös Tropicoco-hotellin vessaan pääsee, kun livauttaa portsarille muutamia pesoja. ;)

 

_MG_1689-2.jpg

 

 

MUUTA KÄTÄNNÖN ASIAA

Rahanvaihto: Matkaoppaassa kerrottiin, että rahaa voi vaihtaa valtion omistamissa cadecoissa, mutta emme koko aikana nähneet yhtään cadecaa tai muutakaan kylttiä rahanvaihtopaikasta. Ensin ei meinannut löytyä pankkiakaan, joten ensihätään vaihtoin satasen jonkin hotellin respassa, mutta hotellin vartija sanoi, että niissä on huonot kurssit ja että menkää ennemmin pankkiin. Pankeissa piti näyttää passi ja kertoa majoituspaikan osoite. Rahaa sai myös nostettua kortilla, kun meidän käteisvarat loppuivat. Missään ei voinut maksaa kortilla, ei ravintoloisssakaan eikä siis edes lentokentällä. 

Netti: Wifi-zoneja on aika tiuhassa, mutta nettikortteja myyviä kioskeja ei niinkään. Vedadossa Coppelia-jätskipaikan vieressä ja La Rampalla muutama sata metriä Maleconilta ylöspäin olivat ainoat meidän bongaamat paikat (sini-keltainen koppi, jossa lukee Etecsa, avoinna vain klo 19 asti), joista tunnin kortin saa 1 CUCilla. Ostettaessa täytyy näyttää passi, ja ainakaan meille ne eivät suostuneet myymään kolmea korttia enempää kerralla. Wifi-puistoissa pyörii myös tyyppejä, jotka myyvät kortteja 2 - 3 CUCilla. Kannattaa tarkistaa ennen heiltä ostoa, että salasanan peittävä raaputuspinta on tallella. Koko tuntia ei tarvitse käyttää kerralla, vaan se on voimassa kuukauden ensimmäisestä käytöstä.

Ihmiset: Havannalaiset vaikuttivat ystävällisiltä ja avoimilta ihmisiltä. Monet tulivat juttelemaan ilman mitään taka-ajatusta, ja toki jotkut sikarikauppojen tms. toiveissa. Ainoastaan yhteen äkäiseen havannalaiseen törmäsimme, kun erehdyimme ottamaan kuvia, joissa hänen autonsa oli mukana. Hän olisi halunnut katsoa kameramme ja möykkäsi, ettei autosta saa otta kuvia. Tämän jälkeen olinkin vähän varovaisempi kuvien otossa. Monet papparaiset poseerasivat mielellään kameralle, ja olivat tyytyväsiä heille annettuihin roposiin. Yllättävän moni kyseli, olisiko antaa dödöä, saippuaa tai muuta, ja yksi ihana mummeli oli niin iloinen vanhasta huulipunasta, että vilkutteli meille vielä moneen kertaan.

Vessat: Julkisia vesoja ei näkynyt ollenkaan, mutta monissa ravintoloissa ja museoissa oli jonkinlainen vessa. Pikkurahoja olivat vessavahdit vailla lähes kaikkialla, myös lentokentällä. Omaa paperia, kosteuspyyhettä sekä käsidesiä suosittelen pitämään mukana.

Huijarit: Pahemmin emme (ainakaan tietääkseni) tulleet höynäytetyiksi, mutta muutamia pesoja yritettiin viedä välistä vähän siellä sun täällä, ja esimerkiksi  kaupassa jouduin pyytämään vaihtorahat, jotka kassatäti ilmeisesti tyytyväisenä aikoi laittaa omaan taskuunsa. Samoin lautalla salmen yli mennessämme lipun piti olla 0,1 CUC / hlö, mutta se olikin yllättäen 1 CUC / hlö. Juho antoi ensin yhden CUCin lippumiehelle, joka sanoi että enemmän. Annoin sitten viitosen, ja se antoi sen Juhon antaman CUCin takaisn eikä muka ymmärtänyt, kun sanoin, että vielä yksi CUC. :D Ovelaa.

 

Havanna oli ihana kokemus! Viikko (tai viisi päivää, koskapa kaksi päivää olimme rannalla) riitti vallan mainiosti, mutta muualle Kuubaan menisin mieluusti vielä uudestankin! Alla vielä muutama tunnelmakuva, jotka toivottavasti kertovat enemmän kuin sanat. :)

 

_MG_1948-2.jpg_MG_1851.jpg_MG_1841-2.jpg

 

 

sunnuntai, 18. helmikuu 2018

Maailman 100 suurta ihmettä

Olen useassa postauksessa viitannut Maailman 100 suurta ihmettä -kirjaan (josta tosin olen tainnut vahingossa käyttää nimitystä "100 maailman ihmettä"), ja päätin tehdä siitä ihan oman postauksen. Kirjan olen saanut lahjaksi suunnilleen vuonna 2008, ja päätimme mieheni kanssa saman tien, että käymme kiertämässä nuo kohteet ennen kuin täytämme 50 vuotta. Voi kyllä olla, että tuota aikaa täytyy venyttää, koskapa osa kohteista sijaitsee esmerkiksi Etelänapamantereella. :D

Huippu kirja tämä kuitenkin on ollut, ja sen avulla on tullut nähtyä monenlaisia paikkoja, joihin tuskin muuten olisi päädytty - niin matkojen varsilla kuin itse kohteissa.

 

 

IMG_20180218_143433.jpg

 

IMG_20180218_143552.jpg

IMG_20180218_143842.jpg

 

Aina kohteessa käytyämme olemme merkinneet sen paperiliittimellä ja kirjoittaneet sivulle vierailupäivän. Tähän päivään mennessä (helmikuu 2018) näitä "täppiä" on kertynyt 31. Listaan tässä aikajärjestyksessä käymämme kohteet.

1) Norjan vuonot (joskus 1990-luvulla): Tässä kohteessa emme ole käyneet yhdessä, mutta kumpikin on tahollaan lapsuuden asuntovaunureissuilla nähnyt Norjan ja sen vuonot.

2) Neuschwanstein 12/06: Täällä vierailimme joululomalla 2006, kun asuimme itse Tanskassa ja vietimme joulun aikaan pari viikkoa veljeni perheen luona Etelä-Saksassa. Itse linnassa emme käyneet sisällä vaan tyydyimme ihastelemaan ulkopuolelta.

P1030047.jpg

 

3) Suuri pyramidi 10/07: Täällä tuli myös vierailtua jo ennen kirjan hankkimista, joten saimme tökätä siihen jo suorilta muutaman täpän. Olimme viikon Hurghadassa, josta osallistuimme järjestetylle bussiretkelle Kairoon.

P1070444.jpg

 

4) Niili 10/07: Niili tuli nähtyä samaisella Egyptin-reissulla.

5) Colosseum 05/08: Otimme viikon äkkilähtöloman Riminiin, josta teimme kahden päivän omatoimiretken Roomaan junalla.

P1080795.jpg

 

6) Pietarinkirkko 05/08: Tämä koettiin samalla retkellä.

P1080686.jpg

 

7) Canal Grande 05/08: Samalla Riminin-lomalla vietettiin myös päivä Venetsiassa. Itse Riminissä ei tullut siis oltua montakaan päivää.

P1090030.jpg

 

8) Sininen moskeija 03/09: Istanbulissa kävimme pääsiäisen aikaan siskoni ja hänen turkkilaisen miehensä kanssa.

P1100905.jpg

 

9) Kapellbrücke 07/09: Tämä vierailu oli osa road tripiä, joka vei omalla autolla Oulusta Garda-järvelle asti. Matkalla pysähtelimme tapaamassa sukulaisia ja kavereita.

P1120887.jpg

 

10) Alhambra 06/10: Vietimme koko kesäkuun 2010 Torreviejassa, josta teimme yhden yön yli kestävän retken Alhabraan ja Sierra Nevadan vuoristoon.

P1160127.jpg

 

11) Versailles 05/11: Pakenimme kattoremonttia pidennetylle viikonlopulle Pariisiin ja näimme kaikkea kivaa, kuten Versaillesin.

IMG_0339.jpg

 

12) Eiffelin torni 05/11: Tämä oli kohteena samalla Pariisin-reissulla.

26042011195.jpg

 

13) Zionin kansallispuisto 02/12: Kymmenvuotishääpäivän kunniaksi teimme road tripin Kalifornissa, Nevadassa ja Arizonassa. Myös kolme seuraavaa kohdetta olivat tämän reitin varrella.

P1190538.jpg

 

14) Hooverin pato 02/12

IMG_4242.jpg

 

15) Grand Canyon 02/12

P1190630.jpg

 

16) Meteor Crater 02/12

P1190700.jpg

 

17) Waddenzee 07/12: Kesällä 2012 teimme Benelux-kierroksen, ja tähän kohteeseen pääsimme tutustumaan ihanan vaihto-oppilasaikaisen hollantilaisen ystäväni opastuksella. Vuokrasimme pyörät ja veivasimme ympriinsä alueella.

IMG_5982.jpg

 

18) Grand' Place (Bryssel) 07/12: Tämä oli osa samaista Benelux-kierrosta.

IMG_6187.jpg

 

19) Everglades 03/13: ESTAthan ovat voimassa kaksi vuotta, joten ajattelimme hyödyntää ne toistamiseen. :) Vain lapsille piti hankkia omansa.

P1200801.jpg

 

20) Giant's Causeway 10/13: Irlannin-reissulla koukkasimme myös Pohjois-Irlannin puolella.

IMG_8844.jpg

 

21) Kultakuja 03/14: Kävimme Prahassa nauttimassa aiemmin alkavasta keväästä. 

LR5-4029.jpg

 

22) Camargue 06/14: Road tripillä Ranskan rivieralla kiertelimme välillä vähän kauempanakin. Seuraavat kolme kohdettakin tulivat tuolla samalla lomalla.

_MG_7451.jpg

 

23) Pont du Gard 06/14

_MG_7529.jpg

 

24) Matterhorn 06/14

_MG_7901.jpg

 

25) Pisan torni 06/14

_MG_8026.jpg

 

26) Pamukkale 10/14: All inclusive -lomat eivät ole aivan meidän juttu, mutta tuona syksynä tuntui, että kunnon löhöloma olisi paikallaan. Ihan paikallaan Alicantessa ei kuitenkaan jaksettu olla, vaan osallistuttiin järjestetylle bussireissulle tuonne Pamukkaleen (pakollisine vierailuineen nahkatakkitehtaalla ja ties missä).

20141023_161701.jpg

 

27) Metéoran luostarit 07/15: Kreikan puolelle koukkasimme Balkanin maihin suuntautuneella road tripillä.

_MG_3849.jpg

 

28) Vapaudenpatsas 03/16: New Yorkissa hiiihtolomalla 2016 nähtiin tämä kuin myös seuraavana listalla oleva kohde.

12592264_10209379970081632_4291474826457

 

29) Empire State Building 03/16

1690384_10209379984041981_30858897981579

 

30) Hofburg 05/16: Helatorstain suoman pitkän viikonlopun kunniaksi matkustimme ihanan aurinkoiseen Wieniin. Kuvaa itse linnasta ei löytynyt, joten tässä kuva linnan yhteydessä olevasta espanjalaisen ratsastuskolun maneesista. :D

20160505_110613.jpg

 

31) Stonehenge 10/16: Täällä käytiin road trippeillessämme Englannissa.

LR5-1067.jpg

 

Stonehengen jälkeen ei näköjään olekaan kertynyt yhtään kohdetta puoleentoista vuoteen. Täytynee taas alkaa valikoimaan matkat tämän perusteella. :D En kyllä ihan ymmärrä, millä perusteella juuri nämä paikat ovat tänne valikoituneet ja miksi jotain uskomattoman hienoja mestoja on jätetty pois. Minun mielestäni tähän pitäisi ehdottomasti lisätä esimerkiksi Sokeritoppavuori, Gardens by the Bay, Colmar ja vaikka mitä muuta. Tosin onhan niitä 1000 maailman ihmettä -kirjojakin olemassa. :)

sunnuntai, 29. lokakuu 2017

Syysloma Gdanskissa

_MG_0590_2.jpg

 

Syyslomakohteeksemme valikoitui Gdansk ihan vain sen takia, että sinne oli halpoja lentoja tarjolla. Kenelläkään meistä ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia tai ennakkokäsityksiä kaupungista tai koko Puolasta, ja viikot ennen lomaa olivat niin kiireisiä, ettei me edes ehditty juuri ottaa selvää. Se oli toisaalta ihan hyvä, koska välillä on hyvä mennä fiilispohjalta. Kämppä me vuokrattiin Booking.comin kautta (Apartinfo Chelmina Park), ja saatiin parilla sadalla koko viikoksi uusi, todella hyväkuntoinen kaksio kävelymatkan päässä keskustasta.

Me tultiin Gdanskiin sunnuntaina aamulla, ja ihan ensimmäiseksi odoteltiin vuokra-auton tuojaa. Yhtiöllä ei siis ollut toimipistettä kentällä (en tiedä, onko missään muuallakaan), vaan firman työntekijä toi meille auton parkkikselle, ja paperihommat tehtiin autossa istuen. Kämppä me saatiin vasta kolmelta, joten siinä välissä ehdittiin käydä jo vähän tutustumassa kaupunkiin. Sää oli yllättävän kylmä ja sumuinen. Sateenvarjojakin jouduttiin investoimaan lisää, jotta jokaiselle oli oma.

Kaupunkikuva oli ihanan värikäs harmaasta säästä huolimatta, ja joka paikassa oli tunnelmallisia kujia ja kaariportteja. Kaikista suoloisin katu oli Uljica Mariacka, jossa olisi voinut vain pällistellä tuntikausia. Hyvää kahvia ja sämpylääkin sieltä sai. Kahvi oli kyllä joka paikassa (paitsi automaateissa) hyvää, mutta muuten puolalainen eväs ei saanut meitä ihastumaan. Kaikki oli meidän mielestä jotenkin laimean makuista tai muuten liian yksinkertaista. Poikkeus oli Manhattan-ostarilla eräässä smoothiepaikassa, jossa niin smoothiet kuin salaatitkin olivat taivaallisen hyviä.

 

_MG_0556_1.jpg

Uljica Mariacka

 

_MG_0535.jpg_MG_0565.jpg

 Gdanskin väriloistoa

 

Maanantaina me päätettiin lähteä käymään Sopotissa, joka on ihan kiinni Gdanskissa. Ensin käveltiin vähän biitsillä, ja sitten ajettiin auto parkkiin Sopot Centrumin parkkihalliin. Käveltiin pitkin Monte Cassino -katua ja tietysti pysähdyttiin ottamaan kuvia hauskan näköisestä Crooked Housesta. Käytiin myös pikkuisessa mutta ihan hauskassa vahakabinetissa, jossa oli kaikenlaisia hahmoja Elton Johnista Bill Gatesiin. Pääsymaksu ei ollut paha (20  aikuisilta ja 15 lapsilta), joten joka zlotyn arvoinen se varmaan oli, vaikka parissakymmenessä minuutissa se oli nähty moneen kertaan. Käytiin myös kävelemässä pitkin Euroopan pisintä puusiltaa, joskaan päähän asti ei jaksettu siinä tuulen tuiverruksessa lompsia. Syömässä käytiin Monte Cassino -kadun yläpäässä kivassa pubissa, ja jatkettiin sitten taas kohti Gdanskia. Tarkoitus oli käydä katsomassa matkalla Zaspassa sijaitsevaa kerrostaloaluetta, jossa talojen päätyihin maalattu hienoja seinämaalauksia, mutta navigaattori opastikin meidät jonnekin ihan muualle. Päätettiin sitten jättää Zaspa suosiolla toiselle päivälle.

 

_MG_0206.jpg

Sopotin Crooked House

 

Seuraavana päivänä ajeltiin Westerplattanille eli paikkaan, josta toinen maailmansota alkoi. Nyt siellä on iso muistomerkki ja kaikenlaisia infotauluja. Kierreltiin siellä aikamme ja ajettiin sitten Oliwaan, jossa ensin käytiin tsekkaamassa katedraali ja sitten aivan ihana puisto, jonka syystunnelmissa viihdyttiin pitkät tovit. Tuossa noiden välissä käytiin myös kivassa kahvilassa aivan puistoa vastapäätä. Se oli aiemmin kai ollut elokuvateatteri, ja kahvilassa olikin kaikenlaista rekvisiittaa siihen liittyen, kuten taittuvat penkit seinänvieruspöydissä. Oliwan jälkeen ajettiin sitten sinne oikeaan Zaspaan, ja seinämaalauksetkin löydettiin. Kivan värikkäitä ja taidolla tehtyjä! Kannatti käydä katsomassa, vaikka takaisin päin tullessa jumituttiinkin liikenneruuhkaan tuntikausiksi.

 

_MG_0424.jpg

Oliwan puistossa

 

Keskiviikkona alotettiin päivä vierailulla Euroopan solidaarisuuskeskukseen. Se olikin positiivinen yllätys: paikka oli tosi mielenkiintosesti rakennettu, ja audioguidejen, jotka sisältyivät pääsymaksuun (55 zlotya / perhe), avulla saatiin hirveästi tietoa eri vaiheista toisen maailmansodan jälkeen. Siellä oli myös kiva kahvila, jossa oli hyvää kahvia (mutta pahoja kakkuja :P). Sivistäytymisen jälkeen mentiin keilaamaan Manhattan-ostarilla olevaan keilahalliin (MK Bowling), jossa keilaaminen oli noin puolet halvempaa kuin meillä päin. Kivaa oli, ja shoppailuakin sen jälkeen tietysti piti vähän harrastaa. Illalla käytiin vielä exitroomissa, joka sijaitsi Stadion Energan yhteydessä. Me ei oltu varattu huonetta etukäteen, mutta päästiin pelaamaan, ja tosi kivaa oli sekin, vaikka ei ihan saatu selvitettyä loppuun. Myös tämä oli huomattavasti halvempaa lystiä kuin Suomessa, ja englannilla pärjäsi hyvin.

Seuraavalle päivälle oli luvattu aurinkoa, ja me päätettiin lähteä uudestaan kaupunkia katselemaan. No, pilkahtihan se aurinko pari kertaa, mutta pääasiassa oli harmaata ja sadepisaroitakin välillä ropsahteli. Kierreltiin kumminkin ympäriinsä ja käytiin myös vanhassa vankilassa sijaitsevassa meripihkamuseossa (20 zlotya / perhe), jossa oli myös kidutuskammio. Ihan kiva, vaikka olisinkin toivonut vähemmän meripihkaa ja enemmän kidutusjuttuja. ;) Illalla käytiin testaamassa eri exitroom (Zaspassa), ja tällä kertaa selvitettiin itsemme uloskin kaksi minuuttia ennen ajan loppumista! Jee!

 

_MG_0122.jpg_MG_0109_3.jpg_MG_0106.jpg

 

Perjantaina lähdettiin jo aamusta ajelemaan Heliin, joka on kaupunki samannimisen nimen kärjessä, vajaan parin tunnin ajomatkan päässä Gdanskista. Niemi on kapeimmillaan vain pari sataa metriä leveä, ja hauska oli ajella sitä pitkin. Aurinkokin pilkahteli ajoittain. Helissä vierailtiin Fokariumissa (5 zlotya / hlö), joka on eräänlainen hylkeidensuojelukeskus, ja ruokinta-aikaan hylkeet tekevät kaikenlaisia temppuja yleisölle. Kaikki informaatio oli pelkästään puolaksi, joten hirveän paljon ei siitä irti saanut, mutta mukava tietysti oli katsella eviään läpsytteleviä hyljepalleroita. Tuota ruokinta-aikaa odotellessa käytiin syömässä ihan vieressä olevassa kalaravintolassa, joka sijaitsi omistajaperheen kodin verannalla. Hauskaa sinänsä, mutta ruoka oli taas mautonta, ja lohisalaatissakin oli vain lohipaloja jäävuorisalaattikeon ja muutaman suolakurkun ja retiisisiivun päällä. No, mahat saatiin täyteen kumminkin, ja jaksettiin hylkeiden jälkeen vielä käydä katsomassa majakkaa (jonne ei näin talvisin päässytkään sisälle) ja oltais jaksettu muutakin, mutta ei siellä sen enempi ollut nähtävää. Tai no olisi siellä ollut rannikkosotamuseo ja kalastusmuseo, mutta kumpikaan ei jaksanut edellispäivän museopläjäyksen jälkeen houkuttaa. Kesäaikaan Hel varmaan on ihan viehättävä, mutta nyt se ei kyllä vastannut kuvitelmia. Aika ankeankin näköistä oli paikoittain. Niinpä me päätettiin palata takaisin Gdynian kautta. Gdyniassakaan ei ollut näin pikaisen kierroksen jälkeen mitään viehättävää, mutta varmaan ihan kiva sekin on kesällä. Sen sijaan matkalla näkyi monia ihania hautausmaita, jotka järkiään olivat tosi värikkäitä, ja niillä oli aina ihmisiä putsailemassa hautakiviä, vaihtamassa kukkia ja muuten touhuilemassa. <3

 

_MG_0595.jpg

_MG_0622_1.jpg

 

Lauantaina meidän lento kotiin lähti vasta illalla, ja päivä ehdittiinkin vielä hengailla eläinpuistossa (70 zlotya / perhe). Harmiksemme melkein koko ajan satoi, mutta ainakaan ruuhkaa ei ollut. :D Meidän vuokra-Toyotan lisäksi parkkipaikalla oli ehkä kahdeksan autoa. Eläintarha oli tosi kaunis ja eläimiä oli jos minkälaisia: norsuja, kenguruita, tiikereitä, monenlaisia apinoita, magnusteja, laamoja... Simpanssitalossa olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan, ja koko eläinpuistossa viihtyisi nätimmällä säällä hyvinkin koko päivän. Nyt me kierreltiin vain kolmisen tuntia, ja mentiin sitten kuivattelemaan vaatteita ja reppuja Riviera-ostoskeskuskseen. Tuon Rivieran ja aiemmin mainitsemani Manhattanin lisäksi Gdanskissa ja lähiympäristössä on paljon muitakin ostareita. Me testattiin niistä Madison ja Galeria Baltyca. Kaikki olivat kivoja, mutta paras meidän mielestä oli Baltyca, joka oli ihan valtavan kokoinen ja josta löytyi aika lailla kaikki liikkeet, mitä noissa muissakin oli.

 

Listataanpa loppuun vielä koosteeksi Gdanskin/Puolan plussat ja miinukset:

+ Edullinen hintataso niin majoituksessa, ruuassa, vaatteissa, kosmetiikassa kuin palveluissa (keilaus, exitroom)

+ Kivoja, erilaisia kauppoja (vaatteet, kosmetiikka)

+ Paljon vihreitä lehtipuita ja muuta kasvillisuutta. Näin syksyllä ihanat värit.

+ Gdanskin vanhankaupungin värikkäät talot

+ Ihmiset olivat mukavia ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei usein ollutkaan. Tosi hyvin kyllä osattiin myös englantia.

- Ruoka ei säväyttänyt

- Tähän aikaan vuodesta sää on mitä on, eikä  ulkoilma-aktiviteetit tietenkään sateella ole niin kivoja.

- Muuten (vanhaakaupunkia lukuunottamatta) yleisilme vähän ankeahko

Plussan puolelle siis jäätiin, ja kesäaikaan tuolla voisi hyvinkin käydä uudestaan!

maanantai, 7. elokuu 2017

Ahvenanmaalle saariston rengastietä

_MG_5065.jpg

 

Yllätin itsenikin lähtemällä reissuun ilman minkäänlaisia etukäteissuunnitelmia tai edes majapaikan varauksia. Mielessä oli vain, että Ahvenanmaalle mennään ja ajellaan pitkin saaristoteitä. Aikataulusuunnitelmiakaan meillä ei ollut, ja vaikka olisi ollutkin, ne olisivat menneet heti metsään, koskapa auton korjaamokäynti venyi niin, että päästiin matkaan vasta maanantai-iltana, vaikka valmista piti olla jo torstaina iltapäivällä.

No, heti lähdettiin ajelemaan kun päästiin, ja laskeskeltiin, että puolenyön maissa ollaan vasta Seinäjoella, joten on sama jäädä sinne yöksi ja jatkaa matkaa aamulla. Hotellihuone saatiin soittamalla Cumulukseen, ja hyvien unien ja aamupalan jälkeen ajettiinkin lähes yhtä soittoa Kustaviin, josta kuulemma lähtisi pohjoinen rengasreitti. Itse olin ihan pihalla koko reitistä ja niin taisi olla mieskin, mutta pikkuhiljaa matkan edetessä se alkoi selkiytyä. Ensin mentiin lossilla yli Vuosnaisiin, jossa alettiin varaamaan paikkaa isommalle lautalle, joka veisi Ahvenanmaan puolelle Åvaan, Brändön saarille. Kello oli kuitenkin pahimmoilleen muutaman minuutin yli viisi, ja puhelinpalvelu oli mennyt kiinni viideltä. Nettivaraaminenkaan ei onnistunut (oli kuulemma jo lukittu), joten soitimme suoraa lautalle, josta kerrottiin, että pitäisi mahtua mukaan. Niin me jäätiin odottelemaan ja samalla miettimään, missä seuraava yö nukuttaisiin. Kello olisi jo sen verran perille tultaessa, että Brändölle olisi parasta jäädä (eikä jatkolauttojakaan tainnut enää kulkea), ja soittelemalla muutamiin majapaikkoihin saatiinkin mökki Åvan kylästä. Siinä vaiheessa tajuttiin, että olisi ehkä kannattanut käydä kaupassa mantereella, koskapa ei siellä Vuosnaisissa ollut kauppaa, ja Brändön kauppakin oli jo kiinni siltä päivää. Sataman kojusta löytyi onneksi kuitenkin korppuja, voileipäkeksejä, hilloa ja kauramaitoa, joilla pärjäsi oikein hyvin.

 

_MG_5058.jpg

Vuostaisten satama

 

Mökki Åvassa (Granbergs stugor) oli muutaman sadan metrin päässä merestä isäntäpariskunnan pihapiirissä. Se oli ihan mukava mökki näin yön yli olemiseen, mutta vartavasten mökkilomalle en sinne menisi. Granbergeillä oli kyllä monia muitakin mökkejä ympäri saarta ja osa ihan rannallakin. Lakanoista velotettiin lisämaksua täällä niin kuin seuraavissakin paikoissa, ja jos olisi ollut kaukaa viisas, olisi ottanu omat liinavaatteet mukaan. Iltasella käytiin kävelemässä kallioilla rannassa ja lämmiteltiin saunaa. Yritettiin myös varata seuraavalle päivälle lauttaa Brändöstä Kumlingenin kautta Vårdöhön, joka on jo pääsaarella, mutta palvelu näytti, että se on täynnä. Päätettiin luottaa edelleen tuuriimme, mutta varoteltiin emäntää, että voi olla, että tullaan toiseksikin yöksi.

 

_MG_5097-001.jpg

Åvan kallioilla

 

Seuraavana aamuna jatkettiin Brändön saarien läpi Torsholmaan, josta siis lautta lähtisi. Matkalla pysähdeltiin katselemaan paikkoja ja maisemia ja myös tankille ja kauppaan sekä nostamaan varalta rahaa, jos kaikki yöpaikat pitäisi maksaa käteisellä niin kuin tämä Åvan mökki (otto-automaattia ei toki ollut, mutta Ålandsbankenin kassalta sai nostaa). Torsholmassa oli hauska kukkula, jonka päällä oli näköalatorni, mutta nousematta torniinkin näköalat olivat huikeat. Muutenkin koko saari oli rauhallinen ja älyttömän kaunis. Sinne olisi kyllä voinut jäädä toiseksikin yöksi, mutta me mahduttiin mukaan lauttaan ja jatkettiin siis eteenpäin. Ensimmäinen lautta maksoi 22 euroa, ja tästä toisesta meiltä ei veloitettu mitään. En ihan tajunnut, miksi, mutta syynä saattoi olla se, että oltiin oltu yötä saarella. Se kun kuulemma on suositeltavaa. Tämä matka kesti kaksi ja puoli tuntia, ja sen aikana surffattiin ahkerasti netissä ja lopulta soiteltiin ympäriinsä kyselläksemme seuraavan yön yöpaikkaa. Booking.comista löytyi läheltä Maarianhaminaa kahdeksi sitä seuraavaksi, ja varattiinkin saman tien se, ja lopulta myös tulevaksi yöksi Sandösundin leirintäalueen setä lupasi järjestää meille jotakin. Se "jotakin" oli rivitalomökki, joka ennen oli ollut Bed and breakfast -paikka mutta nyt leirintäalueen lisämökkinä. Sekin oli ihan kiva, joskaan ei lähellä rantaa. Kivoja kallioita siellä kuitenkin oli.

 

_MG_5200-001.jpg

Vårdötä toisen yöpaikan viereisiltä kallioilta käsin

 

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa kohti Maarianhaminaa. Vielä oli yksi lossimatka välissä ennen varsinaista pääsaarta. Matkan varrella pysähdyttiin muun muassa Bomarsundin raunioille, Taffelin tehtaanmyymälään ja Kastelholman linnalle, jonka liepeillä myös maisteltiin kuuluisaa Ålands pannkakaa, joka oli kyllä kaiken kehun väärtiä. Sitten ajeltiin Maarianhaminan läpi Nåtön luonnonsuojelualueelle, jossa oli jonkin nettiartikkelin mukaan kiva lehtoniittyluontopolku. Polku vei läpi lehmälaitumien, mikä meinasi vähän hirvittää, mutta lehmät vain katselivat ihan rauhassa meidän kävelyä, ja niin minäkin pystyin rauhottumaan ja nautiskelemaan näteistä lehtomaisemista. :) Tosi kiva polku se oli, ja kahden kilometrin matkalle mahtui monenlaista luontoa.

Sitten ajeltiinkin tsekkautumaan sisään majapaikkaamme, Övernäsgården gästhemiin. Saatiin kiva, pikkunen mökki, ja koko paikka oli muutenkin mukava: parin kilometrin päässä keskustasta meren rannalla. Purettiin tavarat mökkiin ja jatkettiin melkein saman tien keskustaan, ensin syömään ihania italialaisia pastoja ja pitsoja Nonna Rina -ravintolaan, sitten shoppailemaan viereisellä torilla olevalle iltakirpparille ja vielä muuten vain päättömästi kaupunkia katselemaan. Maarianhamina ihastutti kyllä saman tien - kerrassaan ihana kaupunki!

Seuraavana päivänä sateli vähän vettä, ja mentiinkin ihan ensimmäiseksi taidemuseoon. Pikkunen mutta kiva museo oli nopeasti koluttu, ja jatkettiin matkaa pohjoiseen Getavuorelle. Se vasta olikin ihana paikka! Maisemat olivat ihan mielettömät, ja lapsille tarkotettu mutta aikusellekin ihan riittävän haastava kahden kilometrin Trollstigen-polku oli mukava. Getalla olisi viihtynyt kauemminkin, mutta lapset jo hinkusivat jatkamaan matkaa, ja niin lähdettiin vähän eri reittejä takaisin päin. Päädyttiin puolivahingossa valokuvausmuseolle Pålsbölessä, jossa omistajamies kertoili tarinoita ja esitteli kokoelmiaan ihan privaatisti, ja kaikista, myös meistä ei-niin-valokuvausintoilijoista, museo oli tosi kiva ja mielenkiintoinen.

 

_MG_5332-001.jpg

Getan huipulla

 

Museon jälkeen olkin jo nälkä, ja päätettiin poiketa Stallhagenin panimon yhteydessä olevaan gastropubiin, mikä olikin hyvä päätös, koskapa ruoka oli todella hyvää ja ympristökin oikein viihtyisä. Täydellä mahalla oli hyvä jatkaa Jomalan kirkon kautta Maxinge Center -ostarille. Ostari on Ahvenanmaan suurin, mutta aika piskuinen se kyllä oli ja nopeasti kierretty, ja me palattiin taas keskustaan aikomuksena mennä Äventyrsgolfiin pelaamaan minigolfia, mutta paikka oli tupaten täynnä nyt niin kuin joka kerralla meidän ohi mennessä. Niinpä mentiinkin sen sijaan meidän yöpaikan vieressä olevalle leirintäalueelle pelaamaan, ja saatiinkin huitoa palloa ihan rauhassa. :) Illan päälle vielä varattiin Viking Lineltä paikka seuraavan päivän kotimatkalle. Sekin oli yllättävän täyteen buukattua (kuten myös Silja Linellä), mutta yölauttaan Helsinkiin mahduttiin mukaan.

Seuraavana päivänä oli aika harmaata ja sateista eikä meillä enää ollu oikein mitään retkipaikkaa mielessä. Niinpä lähettiin katsomaan, miltä näyttää Eckerössä. No, ei siellä näyttänyt oikein miltään eikä siellä ollutkaan oikein paljon mitään. Ajeltiin sitten vähän ympäriinsä, palattiin Maarianhaminaan Great Burgeriin hampurilaiselle, ja ajettiin taas takaisinpäin Kungsön luontopolulle. Kiipeiltiin näköalatornissa ja chillailtiin ympäriinsä, ja palattiin sitten taas keskustaan viime hetken shoppailuille. Tsekattiin myös remontissa oleva Pommern-laiva ja Sjökvarteret. Vielä oli aikaa laivan lähtöön, joten ajettiin vielä Järsölle, mutta ei sielläkään hirveästi mitään nähtävää ollut, mutta tulipa kierrettyä koko pääsaari aika lailla laidasta laitaan. Ahvenanmaa oli kyllä kertakaikkisen ihana, ja päätin palata sinne joskus koko kesäksi. Toivottavasti siihen ei menee niin kauaa kuin tämän matkan toteutumiseen - olen nimittäin aikonut käydä Ahvenanmaalla jo lukioajoista lähtien eli parikymmentä vuotta. :D Mutta bättre sent än aldrig, eller hur?

 

_MG_5414.jpg