Matka Englantiin oli lasten toive. Meille vanhemmille tämä oli toinen kerta Englannissa, mutta ensimmäisellä kerralla pysyteltiin vain Lontoossa, joten ensimmäistä kertaa oltiin tien päällä siellä kaikki. Perille Heathrow'lle päästiin lauantaina alkuiltapäivästä ja otettiin Hotel Hoppa -bussi, joka vei meidät autovuokraamolle. Aikansa kesti taas totutella vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, mutta onneksi sitä oltiin Irlannissa pari vuotta sitten opeteltu. Automaattivaihteisto vähän helpotti keskittymistä, mutta hirveän vaikeaa oli silti muistaa esimerkiksi liikenneympyröissä (joita ainakin tuolla suunnalla Englantia oli todella paljon ja suurin osa niistä oli tosi isoja ja monimutkasia liikennevaloineen) väistää oikealta tulevia.

Ensimäiseksi suunnattiin Windsoriin tarkotuksena käydä katsomassa linnaa, mutta se ei oiken tahtonut onnistua. Ensiksi moottoritiellä ajettiin oikean rampin ohi ja toista vaihtoehtoa ei ollutkaan, ja sen takia piti käydä monen kilometrin lenkki ennen kuin pääsi kääntymään takaisinpäin. Perillä Windsorissa löydettiin viimein parkkipaikka, mutta automaatti otti vastaan vain kolikoita, joita meillä ei tässä vaiheessa reissua tietenkään ollut, eikä lähistöllä näkyny mitään paikkaa, missä käydä vaihtamassa. Note to myself: ensi reissulla särje rahaa jo vaikka lentokentällä vastaavia tilanteita varten. :) No, ei me muutenkaan oltais pitkäksi aikaa jääty tuonne, koskapa ajomatkaa ensimmäiseen yöpaikkaan Winchesteriin oli vielä aika paljon ja ilta pimeni jo kuuden maissa.

Winchesterin lähellä oli suunnitelmissa käydä katsomassa Jane Austenin mestoja, mutta aamun valjettua ei maltettu jäähä kuppasemaan vaan suunnattiin suoraa kohti Stonehengeä. Tällä kertaa (ja muutenkin tästä lähtien) koodattiin navigaattori välttämään moottoriteitä ja nähtiinki kaikenlaista kivaa pikkuteiden varsilla. Aluksi pysähdyttiin Woodhengellä, joka on samantapainen neoliittinen muodostelma kuin Stonehenge, mutta ihan omanlaisensa kuitenkin. Siellä sai käveleskellä ihan vapaasti kivien seassa, eikä pääsymaksua ollut. Ilma oli hirveän kylmä, eikä me kauaa viivyttykään vaan jatkettiin matkaa.

 

LR5-1022.jpg

Woodhenge

 

Stonehenge näkyi mahtavana tien varressa jo kaukaa, mutta autolla tullessa piti ajaa sen ohi muutaman kilometrin päässä olevalle Visitor Centerille. Siellä piti ostaa pääsyliput (47 puntaa perheeltä portilta ostaessa, netistä etukäteen on jonkin verran halvempi), joihin sisälty shuttlebussikuljetus kiville. Me oltiin jonossa 11 maissa eikä porukkaa ollut paljoa, mutta takaisin tullessa jonot olivat triplaantuneet ellei enemmänki. Vähän epäselväksi jäi, oliko pääsylippu ostettava joka tapauksessa, vai onko siellä mahdollista käydä ihan omin päin. Lippuja ei kuitenkaan missään vaiheessa tsekkailtu, paitsi sitten kun takas tultua käytiin näyttelytilassa. En osaa sanoa, voinko suositella paikkaa kauheasti, mutta pakkohan siellä oli käydä, kun se on meidän 100 maailman ihmettä -kirjassa, jonka mestat ollaan joskus päätetty kiertää ennen kuin täytetään viiskymmentä. :D

 

LR5-1068.jpg

Stonehenge

 

Seuraavaksi me ajettiin Glastonburyyn, josta meillä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa etukäteen mutta joka osoittautui aivan ihanaksi hippihenkiseksi paikaksi. Hipahtavia kahviloita, kauppoja ja monenlaisia new age -juttuja oli joka nurkalla, ja kaduilla suurin osa ihmisistäkin oli pukeutunut tosi persoonallisesti. Sinne olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa ja käydä tarkemmin kattelemassa vaikkapa Glastonbury Toria (kartion mallinen kukkula, jonka päällä on muinaisen kirkon raunio) tai Abbeyta (vanhan luostarin raunio, jossa legendan mukaan on myös kuningas Arthurin hauta), mutta nyt me tyydyttiin katselemaan niitä kauempaa ja jatkettiin sitten matkaa kohti Cheddaria. Ehkä palaan tuonne joskus vaikkapa Glastonbury Festivaleille. :)

 

LR5-1107.jpg

Yks ihanista Glastonburyn kaupoista

 

Cheddaristakaan meillä ei ollut muuta etukäteistietoa kuin juusto, ja se olikin oikeastaan syy, miksi päätettiin sinne mennä. Syy kai se on sekin. :) Oltiin varattu huone Arundel B&B:stä, mutta ennen sinne menoa käytiin katselemassa Cheddar Gorgea ja kylää sen alkupäässä. Jätettiin auto parkkipaikalle ja käveltiin jonkin matkaa rotkon pohjalla kulkevan tien reunaa jylhiä rinteitä ja niillä asuvia vuohia ihmetellen. Kylä oli myös ihastuttava pienine putiikkeineen. Siellä oli myös juustotehdas, jonne järjestetään turistikierroksia. Kello oli jo niin paljon, että me ei ehditty semmoiselle mukaan, mutta käytiin sentään tehtaanmyymälästä ostamassa juustoa. B&B oli ihan lähellä kulman takana, ja se olikin aivan ihana paikka. Emäntä oli herttanen nuori nainen, ja koko talo pihoineen oli tosi nätti. Aamupalakin, jonka emäntä aamulla tarjoili pöytään, oli mielettömän hyvää. Suosittelen lämpimästi!

 

LR5-1157.jpg

Cheddar Gorge

 

LR5-1136.jpg

Kylä Cheddar Gorgen liepeillä

 

Aamulla jatkettiin matkaa kohti Bathia, ja ensiksi ajettiin koko sen Cheddar Gorgen läpi. Vaikuttavan näköstä oli! Olin edellisenä iltana lukenut netistä, että Bathiin ei kannata mennä omalla autolla, koskapa parkkipaikkoja on vähän, yksisuuntasia katuja on paljon, ja kaupungin laidalta toiselle ajo on estetty. Niinpä päätettiin käyttää Park and Ridea: Ajettiin auto yhdelle kolmesta keskustan ulkopuolella olevista parkkialueista, jonne auton saa jättää ilmaiseksi. Bussi keskustaan ja takaisin kulkee noin vartin välein, eikä se maksanut kuin 5,5 puntaa kahdelta aikuiselta edestakaisin (lapset ilmaseksi). Hirveän näppärää oli, varsinkin kun suurin osa ihmisistä jäi pois samalla asemalla, mistä pääteltiin, että nyt ollaan keskustassa. Käveleskeltiin katselemassa roomalaista kylpylää, The Pump Roomia ja kuninkaallista residenssiä, ja vähän shoppailtiin Primarkissa.

 

LR5-1202.jpg

Bathin keskustaa - luostari, roomalainen kylpylä ja The Pump Room

 

Sitten palattiin autolle ja jatkettiin kohti Oxfordia. Sielläkin olisi ollut tarjolla Park and Ride, mutta meidän seuraava yöpaikka oli kaupungissa, ja niinpä ajettiin ensimmäiseksi sinne (Harris Gusthouse). Tsekattiin sisään ja lähdettiin sitten kävelemällä keskustaan. Matkaan meni noin 20 minuuttia, mutta matkallakin oli monenlaista nähtävää. Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli, että siellä liikutaan tosi paljon pyörillä. Pyöräilijöille oli paikoin omat kaistatkin, mutta melko hurjalta meno näytti korkeiden linja-autojen välissä päästellessä (useimmat ilman kypärää). Takaisin tultiin sitten bussilla, mutta ei me oltu hoksattu kattoa, mikä on lähin pysäkki, eikä myöskään kertoa kuskille, joka halusi tietää määränpään. Koitettiin selittää, että kävelemällä parinkymmenen minsan päässä, ja se otti meiltä minimivelotuksen kun ei muuta keksinyt. :) Suttuista karttakopiota seuraamalla me osattiin jäädä pois oikeassa kohti, ja kuskikin naureskeli lähtiessä, että löydettiin kotiin.

 

LR5-1255.jpg

Oxford

 

LR5-1305.jpg

Christi Curch College

 

Seuraavana päivänä me palautettiin auto samaan paikkaan, mistä oli haettukin, ja mentiin samalla hoppabussilla lentokentälle, koskapa se oli helpoin tapa päästä Lontoon keskustaan. Kuskilla oli joutoaikaa, ja se jututti meitä moneen otteeseen ja kertoili kaikkia metrovinkkejä ja muuta. Muutenkin huomattiin, että ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Seuraavat kolme yötä me majoituttiin Hammersmithin aseman lähellä olevassa Hotel Orlandossa, ja heti sisäänkirjautumisen jälkeen lähdettiin katselemaan kaupunkia. Olin lukenut netistä etukäteen, että Oyster-kortin hankkiminen on jotenkin monimutkasta ja lyhyelle visiitille paras ratkasu on Travelcard, mutta metroaseman setä kertoi, että Oyster on paras meille ja auttoi ostamaan ne automaatista. Lasten kortteihin sen piti kikkailla joku alennus omilla tunnuksillaan, mutta helppoa oli sekin. 20 punnan lataus riitti hyvin kolmeksi päiväksi, ja lähtiessä nollattiin kortit automaatilla, jolloin jäljellä olevat rahat ja viiden punnan pantin sai takaisin.

Lontoossa ehdittiin hyvin kolmen päivän aikana katsella kaikki keskeisimmät nähtävyydet, jotka lapsille oli ihan uusia. Museoita tai muita vastaavia ei huvittanut kenelläkään käydä kiertämässä, mutta Wellcome Collection vaikutti kiinnostavalta, ja siellä käytiinkin yhtenä päivänä. Esillä oli muun muassa Napoleonin hammasharja ja Darwinin kävelykeppi, mutta kivoimpia olivat erilaiset interaktiiviset huoneet, joissa sai vaikkapa merkata maailmankarttaan unelmien matkakohteen perusteluineen. Se oli kaiken lisäksi ihan ilmanen. Muitakin mukavia meille uusia tuttavuuksia löyty. Tässäpä niitä listattuna epämääräisessä järjestyksessä:

- Covent Garden oli meidän viime reissulla jo kiinni, kun siellä yritettiin käydä. Nyt se onneksi oli auki ja sieltähän löytyi meidän iloksi myös Shake Shack. Melkein yhtä hyvät hampurilaiset siellä oli kuin New Yorkissa. :) Joka puolella oli myös erilaisia esiintyjiä, joista jotkut olivat tosi taitavia.

- Camden Marketissa minä ja tytär oltaisiin viihdytty vaikka koko päivä, mutta nyt me otettiin vain pieni kierros ja syötiin Elephant Head -nimisessä pubissa tosi hyviä fish and chipsejä, currya ja salaattia.

- Little Venicestä en ollut kuullutkaan aiemmin. Ei se ihan Venetsialle vetäny vertoja, mutta hauskoja asuntolaivoja siellä oli ja mukavan hiljaista.

- Abbeyroadilla piti tietysti Beatles-fanina käydä ottamassa kuva legendaarisella suojatiellä. Sitäki hauskempaa oli seurata muiden turistien posetusta ja hirveää härdelliä, kun ne pysäyttelivät liikennettä kuvien ottamisen ajaksi.

- Kyoto Garden Holland Parkissa oli nätti pieni palanen Japania keskellä Lontoota. Kesyjä oravia ja utelias riikinkukkokin siellä tepasteli.

 

LR5-1425.jpg

Kyoto Garden

- Primarkiin tutustuttiin ensimmäistä kertaa silloin vuonna 2010 käydessä, ja koskapa se on ainoa vaatekauppa, jossa perheen miesväkikin viihtyy, niin siitä on tullu joka lomakohteen, josta se löytyy, must-paikka. Oxfordstreetin myymälä on suurin, mutta se on myös ihan täynnä porukkaa. Rauhallisempi on esimerkiksi Hammersmithin aseman lähellä olevassa ostarissa. Testattiin nämä molemmat ja lisäksi Bathin ja Oxfordin myymälät. :D

 

LR5-1797.jpg

Viimisen illan ihana auringonlasku. Laajakulmalinssi vähän mutkistaa maailmanpyörää. :)