Tämäkin stoori tulee vähän jälkijättösesti, mutta eipä se mitään. Irlanti on ollut jostain syystä minulle semmoinen haaveiden maa, mutta syystä tahi toisesta vasta nyt sinne päätettiin matkustaa. Ja se oli juuri sellainen kuin olin ajatellukin sen olevan! Omituisella tavalla tuttu ja kotoisa. Ehkä minä oon siellä edellisessä elämässä sitten elänyt.

 

 

Oltiin Dublinin kentällä vasta iltaseittemältä ja päästiin heti kohta vuokra-auton ratin taa totuttelemaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Jo itse auto tuntu oudolta. Vaihteet ja polkimet oli tietysti tutussa järjestyksessä, mutta vaihdetta vaihetaan luonnollisesti vasurilla. Kaksikastasella tiellä piti miettiä, ajetaanko normaalisti vasemmalla vai oikealla, mutta vasemmallahan se totta kai on - oikealta ohitetaan. :D Ajateltiin varmuuden vuoksi vältellä moottoriteitä ensi alkuun, mutta vaihtoehtonen tie oli mielettömän kapea ja mutkanen, mikä pimeässä ja sateessa oli aika hurjaa. No, alkoi se ajaminen pikkuhiljaa sujua, vaikka kuski ei kuulemma ihan täysillä pystynyt luottamaan, että vastaantulijatkin muistavat ajaa vasemmalla. :D

Ensimmäinen hotelli meillä oli varattu Dundalkista. Matkalla ei pimeydestä ja sateesta johtuen maisemia näkynyt, mutta perille löydettiin. Hotelli oli ihanan irlantilainen majatalo ja isäntä herttanen setämies. Huone oli iso ja kiva, mutta parasta oli aamupala: paksuja pekoneita, makkaraa, munakasta, paistettuja tomaatteja, pannukakkuja, hedelmiä... ja kaiken setä teki meille tuoreena! Mahat täyteen vedettyämme jatkettiin matkaa kohti Pohjois-Irlantia. Maisemat oli ihanat, vaikka keli oli vähän harmaa. Rajanylitystä ei huomannut ollenkaan - yhtäkkiä vaan alkoi tienvarsilla näkymään Britannian lippuja.

Belfastin jälkeen alettin hakeutua rannalle ja päädyttiin vahongossa vesiputoukselle ja tarkotuksella Causeway Costal -nimisen tien varrella olevalle riippusiltapaikalle. Sitten tultiinkin jo Giant's Causewaylle, jonne oltiinkin siis menossa. Olin etukäteen miettinyt, pitääkö auton parkeerausta varten hankkia puntia, mutta parkeeraus maksettiinkin samalla kun ostettiin liput Visitor Centeristä, ja sen pystyi maksamaan kortilla ja euroilla. (Hyvä niin, kun niitä puntia ei siis ollut mukana.) Perhelippu oli n. 21 puntaa sisältäen auton. Centeriltä oli noin 600 metrin matka päämestoille, ja sieltä sai mukaan audioguiden, jota siinä kävellessä kuunneltiin. Aurinko paistoi juuri sen ajan kun oltiin ulkona, ja paikkahan oli ihan mieletön! Hypeltiin kiveltä toiselle, istuskeltiin ja vaan ihmeteltiin, miten semmoista voi ollakaan.

 

 

Sitten jatkettiin matkaa kohti muutaman kilometrin päässä olevaa Danluan linnaa, joka oli niin rantakielekkeen reunalla, että sen keittiö oli romahtanut mereen. Hieno mesta oli sekin. Sittenpä me palattiinkin takaisin kohti Irlantia, mutta koska tiet oli mitä oli, matkaan meni niin paljon aikaa, että ajeltiin aika lailla suoraan Donegaliin, jossa ehdittiin ihailla auringonlaskun värejä, vaikka itse laskun näkemiseen sopivaa paikkaa ei löydettykään. Siitä jatkettiin Sligoon, jossa oli meidän seuraava yöpaikka. Hotelli muistutti vanhaa linnaa ja oli kahden kirkon välissä. Spooky! ;)

Aamusella katseltiin vähän Sligoa, Rosses Pointin pikkukylää ja Carrowmoren neoliittisia hautoja, ja kiivettiin vähän Knocknarea Montainia ylöspäin keskellä lehmälaitumia. Näkymät oli sielläkin hienot. Sitten ajettiin pitkin poikin länsirannikkoa kohti Westportia. Matkalla oli monenlaisia maisemia ja lampaita tiellä ja vaikka mitä. Jossakin pikkukylässä pysähdyttiin syömään paikallista lihapataa ja saatiin seuraksi varmaan koululuokallinen viereisen koulun poikia.

 

 

Sittenpä me jo suunnattiin kohti Dublinia. Hotelli meillä oli Temple Barin alueella, ja mahtavalta kattoparvekkeelta saattoi seurata keskustan elämää myöhälle yöhön. Dublinissa riitti nähtävää vaikka millä mitalla. Käveltiin City Hallin ja Christi Churchin kautta Guiness Storehouselle, jossa vierähti pari tuntia ihan huomaamatta. Dublinin linna nähtiin, Trinity Collegessa käytiin ja vielä ehdittiin Henry Streetille Penneysille, joka on käytännössä sama kuin Primark, eri nimellä vain Irlannissa. Irkkumusaakin käytiin kuuntelemassa hotellin alakerran pubissa. Seuraavana päivänä hengailtiin St. Stephens Green -puistossa ja halailtiin puita. Shoppailuakin ehdittiin vähän harrastaa ennen kuin piti lähteä takaisin lentokentälle. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa, ja Irlantiin onkin pakko vielä palata!