Yllätin itsenikin lähtemällä reissuun ilman minkäänlaisia etukäteissuunnitelmia tai edes majapaikan varauksia. Mielessä oli vain, että Ahvenanmaalle mennään ja ajellaan pitkin saaristoteitä. Aikataulusuunnitelmiakaan meillä ei ollut, ja vaikka olisi ollutkin, ne olisivat menneet heti metsään, koskapa auton korjaamokäynti venyi niin, että päästiin matkaan vasta maanantai-iltana, vaikka valmista piti olla jo torstaina iltapäivällä.

No, heti lähdettiin ajelemaan kun päästiin, ja laskeskeltiin, että puolenyön maissa ollaan vasta Seinäjoella, joten on sama jäädä sinne yöksi ja jatkaa matkaa aamulla. Hotellihuone saatiin soittamalla Cumulukseen, ja hyvien unien ja aamupalan jälkeen ajettiinkin lähes yhtä soittoa Kustaviin, josta kuulemma lähtisi pohjoinen rengasreitti. Itse olin ihan pihalla koko reitistä ja niin taisi olla mieskin, mutta pikkuhiljaa matkan edetessä se alkoi selkiytyä. Ensin mentiin lossilla yli Vuosnaisiin, jossa alettiin varaamaan paikkaa isommalle lautalle, joka veisi Ahvenanmaan puolelle Åvaan, Brändön saarille. Kello oli kuitenkin pahimmoilleen muutaman minuutin yli viisi, ja puhelinpalvelu oli mennyt kiinni viideltä. Nettivaraaminenkaan ei onnistunut (oli kuulemma jo lukittu), joten soitimme suoraa lautalle, josta kerrottiin, että pitäisi mahtua mukaan. Niin me jäätiin odottelemaan ja samalla miettimään, missä seuraava yö nukuttaisiin. Kello olisi jo sen verran perille tultaessa, että Brändölle olisi parasta jäädä (eikä jatkolauttojakaan tainnut enää kulkea), ja soittelemalla muutamiin majapaikkoihin saatiinkin mökki Åvan kylästä. Siinä vaiheessa tajuttiin, että olisi ehkä kannattanut käydä kaupassa mantereella, koskapa ei siellä Vuosnaisissa ollut kauppaa, ja Brändön kauppakin oli jo kiinni siltä päivää. Sataman kojusta löytyi onneksi kuitenkin korppuja, voileipäkeksejä, hilloa ja kauramaitoa, joilla pärjäsi oikein hyvin.

 

Vuostaisten satama

 

Mökki Åvassa (Granbergs stugor) oli muutaman sadan metrin päässä merestä isäntäpariskunnan pihapiirissä. Se oli ihan mukava mökki näin yön yli olemiseen, mutta vartavasten mökkilomalle en sinne menisi. Granbergeillä oli kyllä monia muitakin mökkejä ympäri saarta ja osa ihan rannallakin. Lakanoista velotettiin lisämaksua täällä niin kuin seuraavissakin paikoissa, ja jos olisi ollut kaukaa viisas, olisi ottanu omat liinavaatteet mukaan. Iltasella käytiin kävelemässä kallioilla rannassa ja lämmiteltiin saunaa. Yritettiin myös varata seuraavalle päivälle lauttaa Brändöstä Kumlingenin kautta Vårdöhön, joka on jo pääsaarella, mutta palvelu näytti, että se on täynnä. Päätettiin luottaa edelleen tuuriimme, mutta varoteltiin emäntää, että voi olla, että tullaan toiseksikin yöksi.

 

Åvan kallioilla

 

Seuraavana aamuna jatkettiin Brändön saarien läpi Torsholmaan, josta siis lautta lähtisi. Matkalla pysähdeltiin katselemaan paikkoja ja maisemia ja myös tankille ja kauppaan sekä nostamaan varalta rahaa, jos kaikki yöpaikat pitäisi maksaa käteisellä niin kuin tämä Åvan mökki (otto-automaattia ei toki ollut, mutta Ålandsbankenin kassalta sai nostaa). Torsholmassa oli hauska kukkula, jonka päällä oli näköalatorni, mutta nousematta torniinkin näköalat olivat huikeat. Muutenkin koko saari oli rauhallinen ja älyttömän kaunis. Sinne olisi kyllä voinut jäädä toiseksikin yöksi, mutta me mahduttiin mukaan lauttaan ja jatkettiin siis eteenpäin. Ensimmäinen lautta maksoi 22 euroa, ja tästä toisesta meiltä ei veloitettu mitään. En ihan tajunnut, miksi, mutta syynä saattoi olla se, että oltiin oltu yötä saarella. Se kun kuulemma on suositeltavaa. Tämä matka kesti kaksi ja puoli tuntia, ja sen aikana surffattiin ahkerasti netissä ja lopulta soiteltiin ympäriinsä kyselläksemme seuraavan yön yöpaikkaa. Booking.comista löytyi läheltä Maarianhaminaa kahdeksi sitä seuraavaksi, ja varattiinkin saman tien se, ja lopulta myös tulevaksi yöksi Sandösundin leirintäalueen setä lupasi järjestää meille jotakin. Se "jotakin" oli rivitalomökki, joka ennen oli ollut Bed and breakfast -paikka mutta nyt leirintäalueen lisämökkinä. Sekin oli ihan kiva, joskaan ei lähellä rantaa. Kivoja kallioita siellä kuitenkin oli.

 

Vårdötä toisen yöpaikan viereisiltä kallioilta käsin

 

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa kohti Maarianhaminaa. Vielä oli yksi lossimatka välissä ennen varsinaista pääsaarta. Matkan varrella pysähdyttiin muun muassa Bomarsundin raunioille, Taffelin tehtaanmyymälään ja Kastelholman linnalle, jonka liepeillä myös maisteltiin kuuluisaa Ålands pannkakaa, joka oli kyllä kaiken kehun väärtiä. Sitten ajeltiin Maarianhaminan läpi Nåtön luonnonsuojelualueelle, jossa oli jonkin nettiartikkelin mukaan kiva lehtoniittyluontopolku. Polku vei läpi lehmälaitumien, mikä meinasi vähän hirvittää, mutta lehmät vain katselivat ihan rauhassa meidän kävelyä, ja niin minäkin pystyin rauhottumaan ja nautiskelemaan näteistä lehtomaisemista. :) Tosi kiva polku se oli, ja kahden kilometrin matkalle mahtui monenlaista luontoa.

Sitten ajeltiinkin tsekkautumaan sisään majapaikkaamme, Övernäsgården gästhemiin. Saatiin kiva, pikkunen mökki, ja koko paikka oli muutenkin mukava: parin kilometrin päässä keskustasta meren rannalla. Purettiin tavarat mökkiin ja jatkettiin melkein saman tien keskustaan, ensin syömään ihania italialaisia pastoja ja pitsoja Nonna Rina -ravintolaan, sitten shoppailemaan viereisellä torilla olevalle iltakirpparille ja vielä muuten vain päättömästi kaupunkia katselemaan. Maarianhamina ihastutti kyllä saman tien - kerrassaan ihana kaupunki!

Seuraavana päivänä sateli vähän vettä, ja mentiinkin ihan ensimmäiseksi taidemuseoon. Pikkunen mutta kiva museo oli nopeasti koluttu, ja jatkettiin matkaa pohjoiseen Getavuorelle. Se vasta olikin ihana paikka! Maisemat olivat ihan mielettömät, ja lapsille tarkotettu mutta aikusellekin ihan riittävän haastava kahden kilometrin Trollstigen-polku oli mukava. Getalla olisi viihtynyt kauemminkin, mutta lapset jo hinkusivat jatkamaan matkaa, ja niin lähdettiin vähän eri reittejä takaisin päin. Päädyttiin puolivahingossa valokuvausmuseolle Pålsbölessä, jossa omistajamies kertoili tarinoita ja esitteli kokoelmiaan ihan privaatisti, ja kaikista, myös meistä ei-niin-valokuvausintoilijoista, museo oli tosi kiva ja mielenkiintoinen.

 

Getan huipulla

 

Museon jälkeen olkin jo nälkä, ja päätettiin poiketa Stallhagenin panimon yhteydessä olevaan gastropubiin, mikä olikin hyvä päätös, koskapa ruoka oli todella hyvää ja ympristökin oikein viihtyisä. Täydellä mahalla oli hyvä jatkaa Jomalan kirkon kautta Maxinge Center -ostarille. Ostari on Ahvenanmaan suurin, mutta aika piskuinen se kyllä oli ja nopeasti kierretty, ja me palattiin taas keskustaan aikomuksena mennä Äventyrsgolfiin pelaamaan minigolfia, mutta paikka oli tupaten täynnä nyt niin kuin joka kerralla meidän ohi mennessä. Niinpä mentiinkin sen sijaan meidän yöpaikan vieressä olevalle leirintäalueelle pelaamaan, ja saatiinkin huitoa palloa ihan rauhassa. :) Illan päälle vielä varattiin Viking Lineltä paikka seuraavan päivän kotimatkalle. Sekin oli yllättävän täyteen buukattua (kuten myös Silja Linellä), mutta yölauttaan Helsinkiin mahduttiin mukaan.

Seuraavana päivänä oli aika harmaata ja sateista eikä meillä enää ollu oikein mitään retkipaikkaa mielessä. Niinpä lähettiin katsomaan, miltä näyttää Eckerössä. No, ei siellä näyttänyt oikein miltään eikä siellä ollutkaan oikein paljon mitään. Ajeltiin sitten vähän ympäriinsä, palattiin Maarianhaminaan Great Burgeriin hampurilaiselle, ja ajettiin taas takaisinpäin Kungsön luontopolulle. Kiipeiltiin näköalatornissa ja chillailtiin ympäriinsä, ja palattiin sitten taas keskustaan viime hetken shoppailuille. Tsekattiin myös remontissa oleva Pommern-laiva ja Sjökvarteret. Vielä oli aikaa laivan lähtöön, joten ajettiin vielä Järsölle, mutta ei sielläkään hirveästi mitään nähtävää ollut, mutta tulipa kierrettyä koko pääsaari aika lailla laidasta laitaan. Ahvenanmaa oli kyllä kertakaikkisen ihana, ja päätin palata sinne joskus koko kesäksi. Toivottavasti siihen ei menee niin kauaa kuin tämän matkan toteutumiseen - olen nimittäin aikonut käydä Ahvenanmaalla jo lukioajoista lähtien eli parikymmentä vuotta. :D Mutta bättre sent än aldrig, eller hur?