Tämä reissukertomus tulee ihan vähän jälkijunassa, mutta parempi myöhään ja niin edelleen, vai mitä? :) Heinäkuussa 2014 ajelimme siis kaksi viikkoa pitkin ja poikin Ranskan rivieraa ja vähän muuallakin. Mukana oli tuolloinkin 100 maailman ihmettä -kirja, jonne saimmekin useamman täpän matkan varrelta.

 

 

Lensimme Oulusta Helsingin kautta Nizzaan. Autovuokraamo löytyi 2. terminaalista, jonne piti matkustaa shuttlebussilla, ja saatiin haltuumme kiva Pösö. Ajeltiin aika lailla suoraa hotellille Juan Les Pinsiin (Hotel Parisiana, vaatimaton ja vähän reppana mutta ihan ok yhdeksi yöksi), jonne piti kuvauksen mukaan saada auto parkkiin, mutta ainoa parkki oli täpötäysi yleinen pysäköinti. Saatiin me se sitten viimein sinne, kun aikamme ähellettiin. Respan vanha rouva ei puhunut kuin ranskaa, joten heti jouduin lukioaikaisia ranskantaitoja verestelemään. Saatiin kuitenkin selville tärkeimmät asiat, kuten lähikaupan sijainti, ja saatiin ilta- ja aamupalakamppeetkin hommattua.

Seuraavana aamuna pienen rantakävelyn ja aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa pitkin rantatietä kohti St. Tropezia. Matkalla pysähdyttiin uimaan Anthéor-nimiseen paikkaan, jossa junarata meni ihan vierestä roomalaisen holvikaaren näköistä siltaa pitkin ja muodosti huikean näköalan siinä pulikoidessa. Vastapäätä oli leirintäalue, jonka parkkipaikalle sai jättää auton. Muutaman muunkin kerran pysähdyttiin ihastelemaan maisemia. Liikenne sujui melkoisen hitaasti kaikkien rantakylien läpi. St. Tropezissa kierreltiin aikamme komeita veneitä ihastellen ja kaupungin rennosta tunnelmasta nautiskellen. Myöhemmin luin netistä, että Ruotsin kuninkaalliset olivat juuri samana päivänä siellä hengaamassa, mutta eipä satuttu törmäämään. :)

Sitten matka jatkui Marseillesiin, jossa tarkoituksena oli käydä katsomassa vanhaa satamaa, mutta koko kaupunki tuntui olevan yhtä kaaosta ja niin tienviitat kuin navigaattorikin olivat ihan sekaisin, eikä satamaa löytynyt hyvistä yrityksistä huolimatta. Niinpä skipattiin keskusta ja mentiin sen sijaan vähän kaupungin ulkopuolelle yhden ostoskeskuksen Primarkiin shoppailemaan. Oltiin siis tsekattu se etukäteen - Primark kun on yksi harvoista kaupoista, missä perheen isäntäkin viihtyy. :) Seuraavassa yöpaikassa Istresissä piti olla ennen yhdeksää, ja niin meidän piti taas jatkaa matkaa. Hotelli (Premiere classe Istres, tosi kiva ja siisti ja aika uusikin) löytyi kuitenkin helposti, ja oltiinkin siellä jo vartin yli kahdeksan. Kylän ainoa kauppa oli kuitenkin ehtinyt mennä kiinni ennen kuin saatiin tsekattua sisään ja kurvattua takaisin kaupalle, mutta onneksi meillä oli mahat täynnä, niin ilta selvittiin karkkien voimalla.

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Camarqueta, joka oli yksi meidän sadasta ihmeestä. Mentiin pienellä lautalla Grand Rhonen yli, ja ajeltiin sitten rantoja pitkin S:tes Maries sur la Meriin. Matkalla nähtiin muun muassa flamingoja ja puolivillejä hevosia, ja sisäinen pieni heppatyttö heräsi taas henkiin. :) Perillä mentiin heti ostamaan liput laiva-ajelulle. Lähtöä odotellessa katseltiin kaupunkia, joka oli aivan espanjalaishenkinen flamencomekkoineen kaikkineen. Laivamatka, joka kesti yhteensä puolitoista tuntia, oli tosi mukava. Koukattiin ensin meren puolelle aaltojen heiteltäväksi, ja sitten ajeltiin pitkin Petit Rhonea. Nähtiin lisää monenlaisia lintuja, hevosia ja nautoja, ja aurinko lämmitti ihanasti. Illansuussa palattiin takaisin samaan hotelliin, jossa oltiin edellisyökin. Tällä kertaa tultiin Arlesin kautta isompia teitä. Kylässä oli alkanut puhaltaa hullun voimakas mistraalituuli, jota ihmeteltiin järven rannassa.

Seuraavana aamuna, joka sattui olemaan sunnuntai, lähdettiin katsomaan Pont du Gardia, joka oli toinen meidän ihmeistä. Siellä käveleskeltiin, otettiin kuvia ja uitettiin jalkoja ihanan kirkkaassa joessa, joka luikerteli sillan ali. Loputtomiin ei sielläkään jaksanut taivastella, vaikka nättiä olikin, ja niin me jatkettiinkin matkaa Annemaisseen, jossa oli varattuna seuraavan yön hotelli (samaa ketjua kuin Istresin hotelli ja ulospäin ihan saman näkönenkin). Kello ei ollut vielä paljoa perille päästyämme, joten päätettiin mennä tsekkaamaan lähellä oleva Geneve saman tien eikä seuraavana aamuna, niin kuin alun perin oli ajateltu. Se taisikin olla hyvä ratkaisu, koskapa sunnuntai-iltana keskusta oli hiljainen, ja saatiin rauhassa palloilla YK:n rakennuksilla, Cernillä ja Punaisen ristin päämajalla.

 

 

Seuraavana aamuna päätettiin ottaa hotellin aamupala (4,90 e / hlö), joka oli melko monipuolinen ja jolla jaksoikin sitten ihan mukavasti paahtaa kohti Alppeja. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan Mont Blancia ja sitten Chamonixin kylää, ja jatkettiin päämääräämme Villa turistico Breuil-Cerviniaan. Siellä majoituksena oli leirintäaluemökki, joka oli aika ankea mutta asiansa ajava ja mikä tärkeintä - lähellä Matterhornia, joka oli jo kolmas tämän reissun sadasta ihmeestä. Sitä lähdettiinkin heti kamat purettuamme katselemaan vähän lähempää. Matterhorn oli vaikuttava, vaikka huippu olikin enimmäkseen pilvien takana. Räpsittiin kuvia Toblerone-pötkön kanssa ja ilman, ja takasin päin tullessa huomattiin tosi kaunis ja kirkas järvi, johon Matterhorn mahtavasti heijastui. Siinä piti tietysti ottaa samanlaiset kuvaussessiot. Siitä vuoren näki vielä paremmin kuin Breuil-Cervinian kylästä. Ilta istuskeltiin mökin terassilla korttia pelaten ja lämpimästä (!) illasta nautiskellen.

 

 

Aamulla meille oli katettu oikein erikseen aamupala leirintäalueen ravintolaan ("Oo, you are from Booking.com. This way, please." :) ) Samalla sitten luovutettiin mökki ja mentiin vieressä olevalle köysirata-asemalle selvittämään, minne köysirata vie ja paljonko se vie aikaa. Kuudessa minuutissa oltiinkin jo Chamonin kylässä ylhäällä vuorella (2 e / nuppi), ja käveleskeltiin vähän ympäriinsä maisemia ihastellen. Oltaisiinpa hoksattu edellisenä iltana mennä sinne - sinne kun paistoi aurinko paljon pidempään kuin laaksoon, jossa leirintäalue oli. Ilma oli kirkas, ja niin piti meidän vielä palata Matterhornillekin takaisin, koska paremmat kuvathan siitä sai ilman pilviverhoja. Sitten lähettiinkin suorinta tietä kohti Genovaa. Lasetettiin pitkin lähes autiota autostradaa ja alettiin epäillä, että mahtaa olla sikakallis tie, kun niin vähän likkenennettä on.  Varauduttiin tulliasemalla pahimpaan, mutta eipä se ollutkaan kuin reilut 20 e, ja säästettiin kuitenkin 2-3 tuntia aikaa pienempiin teihin verrattuna. Korvat meni välillä lukkoon siinä tohinassa, mutta tytär keksi hyvän vinkin siihen vaivaan: "Haukottele korvien kautta". :)

Ensivaikutelma Genovasta oli melkein lumoava: pastellinvärisiä taloja vuoren rinteellä ja vieressä meri. Aah. <3 Myös meidän varaama huone B&B:stä oli ihana - vaalea, korkeakattoinen ja nätisti sisustettu. Se kuului samaan lafkaan vieressä olevan hotellin kanssa, ja hotellin parkkiin saatiin auto jättää ja siellä myös seuraavan aamun aamupala tarjoiltiin. Huoneita oli itse asiassa kaksi ja myös parvekkeita. Isommalle niistä kuului hotellin nettikin, ja siinä reunalla roikkuen me sitten illalla surffailtiin. ;) Heti sisääntsekkauksen jälkeen pakattiin rantavermeemme ja käveltiin rantakadulle. Yleistä uimarantaa ei näyttänyt olevan tarjolla ollenkaan, mutta me mentiin Ludo-nimiselle kompleksille, jossa piti ostaa poletti, jolla pääsi sisään. Hinta olisi ollu ennen neljää 10 e plus panttimaksu 2 e ja näin neljän jälkeen 5 e + pantti. Paikassa oli useampi uima-allas ja kivinen ranta sekä kolmessa kerroksessa hassuja koppeja, joita myös olisi saanut vuokrata. Kovin suosittu tuntui olevan, ja mukavaahan siellä olikin.

Seuraavan päivän kohde meillä oli Pisa ja erityisesti sen kalteva torni, joka oli neljäs ja viimeinen tämän reissun "ihmekohteesta". Me oletettiin, että tornin vieressä on jokin parkkipaikka, mutta eipä siellä ollutkaan, vaan auto piti jättää jonnekin randomikadun varteen. Kaduilla oli paljon pikimustia miehiä, ja yksi niistä alko meille näyttää ohjeita, miten parkeerata, ja aikoi vahtia autoa meidän ollessa pois. (Takaisin tullessa se tosiaan oli vielä siellä ja oli tietysti vailla rahaa.) Tornilla otettiin totta kai kuvia vähän joka suunnasta ja naureskeltiin muille kuvaajille tai oikeastaan niiden malleille, jotka posettelivat eri asennoissa tornin kanssa. Gelatoakin tietysti nautiskeltiin. Olin katsonut valmiiksi paluumatkan varrelle biitsejä, ja löydettiinkin ihan huippu paikka, Marina di Veccihiano. Ranta oli ilmanen, ja parkeeraus makso 1,80 e / tunti tai 5 e / 6 tuntia. Reilut kolme tuntia kului ihan huomaamatta paistatellessa ja uiskennellessa, kunnes nälkä ajoi etsimään ruokaa. Illan päälle ajeleskeltiin vielä Toscanan kukkuloita ihastelemassa, ja yöksi palattiin samaan B&B:hen, missä oltiin edellisyö.

 

 

Aamulla jatkettiin takas Ranskan puolelle rantatietä pitkin ajellen. Pysähdyttiin San Remossa syömään, ja Mentonin kahdalta kurvattiin moottoritielle, kun liikenne meni taas niin puuroiseksi. Mentonissa olisi voinut pysähtyä vaikka katselemaan ympärilleenkin, kun oli niin nätin näköistä, mutta jatkettiin kohti Cannesia ja Le Boccan kaupunginosaa, jossa oli meidän huoneisto (Recidence Hotel Cannes Festival) seuraavaksi viikoksi. Ajellessa hoksasin lapuista, että sisäänkirjaus ei onnistu ennen viittä, ja niin me mentiinkin suoraa Carrefouriin, jonka osoitteen olin katsonut etukäteen, ja hankittiin tarpeellista evästä tulevalle viikolle. Respasta saatiin koodi talon alla olevaan superahtaaseen ja pimeään parkkihalliin, jonne ihme kyllä joka kerta saatiin auto ilman kolhuja ja poiskin. Illalla ehdittiin vielä hilpaista rannalle päivän viimesistä lämmöistä nautiskelemaan ja uikasemaankin. Ranta oli ihan kävelymatkan päässä hotellilta, ja aivan lähellä oli myös pieniä kauppoja, leipomo, ravintoloita ja tori, jossa oli parina päivänä markkinoita ja yhtenä iltana kiva ilmaiskonserttikin, missä ihmiset jammaili pitkin katuja ja bussipysäkin penkkejä. Viikon aikana tuli lenkkeiltyä paljon rantakadulla ja tietysti loikoiltua biitsillä. Nettiä ei hotellissa ollut, ja siksipä Mäkkärillä tuli syötyä useampanakin päivänä. ;)

Yhtenä iltana käytiin Cannesin keskustassa, joka oli vain 3,5 kilsan päässä, mutta mentiin autolla ja saatiin se helposti sataman lähelle parkkihalliin. Seurailtiin filmitähtien kädenjälkilaattoja maassa ja katseltiin meininkiä. Toisena päivänä ajeltiin Nizzaan ja noustiin hissillä Castellon kukkulalle, josta oli ihan mielettömän hienot maisemat. Kaupunkiakin katseltiin, ja tosi kaunista oli. Samoilla vauhdeilla jatkettiin Monacoon, jossa oli sinä iltana ilotulituskisat, ja olihan se mieletön show! Kaduille levitetyistä kaiuttimista kuului musiikkia ja räiske vain jatkui ja jatkui. Sen päätteeksi vielä kaikki satamassa olevat jahdit alkoivat tuuttaamaan sumutorviaan. Ihan mieletöntä! Koko kaupunki oli melkoinen ilmestys. Uskomattomia veneitä, autoja, puistoja, hotelleja ja tietysti kasino. Parkeeraus oli superhalpaa verrattuna Cannesiin ja Nizzaan, ja vessat oli ilmaisia, kun ne Ranskan puolella oli järkiään maksullisia. Ilta oli jo pitkällä, kun palattiin hotellille.

 

 

Yhtenä iltana mentiin Cagnes sur Meriin muka laukkakisoihin. Koitin vielä lipunmyynnissä takellella ranskallani, että onhan ne niinku hevosten selässä ja vastaus oli "oui, oui", mutta perus ravithan ne kuitenki oli. :) Vaan eipä se mitään, mukava niitäkin oli seurata, maisema oli upea, ja Nizzan lentokentän nouseva ja laskeva liikennekin näkyi katsomoon hienosti.

Viimeisenä päivänä huone piti luovuttaa jo aamusta ja meidän lento lähti vasta illalla, niin me päätettiin mennä päiväksi Antibesiin Marineland-vesieläinpuistoon. Siellä nähtiin merileijonien, delfiinien ja miekkavalaan esityksiä ja sinä aamuna syntyineitä sulosia merileijonanpoikasia. <3 Ihanan aurinkoinen loma oli, ja paljon ehti nähdä kahdessa viikossa. Alppeja, biitisiä, kaupunkia ja rantaa juuri sopivassa suhteessa!